Arvio: Elina Hirvonen ja Prinsessa Rämäpää laittavat riitelevät vanhemmat pussauskoppiin

Elina Hirvonen: Prinsessa Rämäpää ja Riitataika. 41 sivua. Tammi. Kuva: Kirjailijan Otto Virtanen / Tammi

Prinsessa Rämäpää on melkoisen tunneälykäs lapsi. Elina Hirvosen lastenkirjan sankaritar kohtaa Mervi Lindmanin kuvittamana tällä kertaa monen perheen arkisen tilanteen. Sen, kun vanhemmat riitelevät, ja miltä se tuntuu lapsista.

Hirvonen kertoo taitavasti hankalasta tilanteesta. Monelle pikkulapsiperheelle on tuttu tilanne, kun vanhemmilla ei oikein ole yhteistä aikaa ja kaikki energia kuluu arjen pyörittämiseen. Rämäpää huomaa, että äidin ja isän pitäisi muistaa olla toisilleen myös mukavia. Silloin on kivampaa myös lapsilla. Ratkaisuksi Rämäpää keksii sen kuuluisan Pussauskopin. Jos vanhemmille järjestää sitä kuuluisaa Omaikaa eli omaa aikaa, kenties silloin he rakastaisivat taas.

Jos ei tämän kirjan yhteisellä lukemisella lasten kanssa saa vanhemmille pientä pistosta sydänalaan, on se ihme. Prinsessa Rämäpää ja Riitataika muistuttaa jokaiselle vanhemmalle, että aikuisten riitely ei jää lapsilta huomaamatta. Ja lapsen logiikalla lapsista riitely tarkoittaa sitä, että riidat ovat lasten syytä. Mikä ei pidä pätkääkään paikkaansa. Aikuisille suunnattu jatko-osa tälle kirjalle voisikin olla riitelyn jalo taito.

Prinsessa Rämäpään kanssa on aiemmin ehditty pohtimaan jo monenlaisia lapsuuden tunteita ja hankalia ihmissuhdetilanteita, sillä Riitataika on jo kolmas erillinen Rämäpään seikkailu. Minun mielestäni tässä on tämän syksyn lastenkirjojen ehdoton ykkönen.