Voiko maalaiskomedian maisemiin enää palata?
Pinnan alla komedialliset kertomukset maaseudusta kertovat menneestä ajasta ja vastarinnasta. Millaisia olisivat 2020-luvun maalaiskomedian uhkakuvat, kun hätäpuhelua varten ei tarvitse pyöräillä naapuriin ja kylätien hiipparin voi googlettaa?
Olivatko nostalgiset maalaiskuvaukset ja aina aurinkoiset maisema totta alunperinkään? Kuva: Carolina HusuOlen koko ikäni ollut suuri kotimaisten maalaiskomedioiden ystävä. Suoratoistopalvelut notkuvat meheviä kertomuksia maaseudun pikkukylien juonittelusta, romansseista ja valtakamppailusta. Saman otsikon alle sopivat kaikki kotimaiset draamakomediat, joissa liikutaan maaseudulla.
Lähes jokainen maalaiskomedia sisältää tutut ja turvalliset elementit. Näillä voisi myös rakentaa mainion kesäteatterinäytelmän. On rakennettukin.
Avainroolissa on paikka! Kylän tulee olla uskottava. Tyrisevä? Kuusniemi? Sarjoihin nämä kylämiljööt rakentuvat usein pala palalta eri maakuntien oikeista nähtävyyksistä. Itse poimisin mukaan ainakin rauniokirkon Pälkäneeltä ja Kainuun vaarat.
Kunnan ja kylän jälkeen tulee myös keksiä sopiva näyttämö tapahtumille. Missä kotikylään palannut nimismiehen kesäsijainen tai paikallislehden kesätoimittaja kohtaa nuoruutensa heilan? Hyviä vaihtoehtoja ovat baari, kyläkauppa tai kahvila.
Seuraavaksi tarvitaan kylän rauhaa vavisuttava yhteiskunnallinen ongelma. Onko se kaivos- tai metsäyhtiö, monikansallinen megamarketti vai asuntosijoittaja? Lähes poikkeuksetta uhka saapuu ulkoa, paikallisen rahamiehen avustamana.
Myös maalaiskomedian lajin hahmogalleria on laaja. Pakollisia ovat kiero kunnanjohtaja, paikallislehden skuupinnälkäinen toimittaja sekä kylän komeimman traktorin omistava vanha isäntä.
Karrikoiduissa kuvauksissa piilee kuitenkin myös vakavampi pohjavire. Pinnan alla komedialliset kertomukset maaseudusta kertovat menneestä ajasta ja epäluulosta suuria muutosvoimia kohtaan. Muuttuva yhteiskunta asettaa monet maaseudun ja haja-asutusalueen yrittäjät vaikeaan asemaan.
90-luvun lopun ja 2000-luvun alun maaseutukuvauksissa pelättiin EU:ta ja suuryhtiöitä. Ja sitä, mitä naapurit meistä ajattelevat. Vieraan saapuminen pitäjään käynnisti juorumyllyn ja spekulaation siitä, että mitähän tästäkin seuraa.
Mutta kuka on 2020-luvun maalaiskomedian pahis? Palaako kukaan enää kotikunnan maaseutuasiamiehen sijaiseksi tai sukulaisperheen tilalle kesätöihin. Ja miten tämän päivän ilmastokriisi ja lähes jokaisen yksilön tavoittanut sosiaalinen media istuisivat perinteisen maalaiskomedian genreen?
On hyvin vaikeaa luoda älypuhelimien ja sähköisten järjestelmien keskellä maaseutukuplaa, johon ulkoinen maailma ei enää aktiivisesti vaikuttaisi.
Voi myös pohtia, olivatko nostalgiset maalaiskuvaukset totta alunperinkään. Moni asia on nyt paremmin. Se mitä kylätiellä kummeksuttiin vielä pari vuosikymmentä sitten, saa kulkea modernissa maailmassa rauhassa.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
