Pykeijan Elsa, 78, kertoo tarinoita vanhalla suomen kielellä ‒ Jäämeren sauna, kalastus ja ravut houkuttelevat matkailijoita ”Pikku-Suomeen”

Elsa Ingilä Haldorsen on pykeijalainen jo useammassa polvessa. Hänen perustamansa Jäämeren sauna on tullut turisteille tutuksi ympäri maailman.  Kuva: Tero Pajukallio

Norjassa, noin 50 kilometrin päässä Suomen rajalta, kyltti toivottaa tervetulleeksi Pikku-Suomeen. Kyseessä on Pykeija, noin parinsadan asukkaan kylä Jäämeren rannalla.

Siellä asuu Pykeijan Elsa jonka tuntee moni Etelä-Suomea myöten. Vanhahtavaa suomea ja meän kieltä puhuvaa eli praattaavaa Elsa Ingilä Haldorsenia on haastateltu useasti lehdissä ja TV:ssä, sillä hän on vuosikymmenet pyörittänyt Pykeijassa menestyvää matkailubisnestä, johon kuuluu pehmeistä löylyistä tunnettu, puulla lämpiävä Jäämeren sauna sekä majoitustiloja rannan idyllisistä pikkumökeistä isompiin taloihin.

Elsan ovat tavanneet monet valtion johtajat Urho Kekkosesta Matti Vanhaseen ja Norjan ministereistä kuninkaallisiin.

Aikanaan Pykeijassa oli 500 asukasta, mutta nyt väki on vähentynyt alle kahteensataan. Kylän koulussa on 13 oppilasta.

”Pykeijaan tarvitaan lisää nuoria ja vaimoja”, Elsa toteaa ja haaveilee, että saisi houkuteltua sinne myös lapsenlapsiaan. Oma poika jo asettuikin perheineen Kirkkoniemeen ja otti Jäämeren saunan, majoituspalvelut ja venevuokaamon vastuulleen.

Kun ensimmäiset kukat alkavat puskea nuppujaan huhtikuussa, alkaa Elsan mielestä elämä. Pian tulevat turistit niin, ettei parkkitila kylässä riitä. Talvet ovat hiljaisia.

Suomalaiset saapuivat alueelle 1800-luvun alussa. Varhaisimpia asukkeja olivat Piippolat. Matkalla venesatamaan sijaitsee yhä Piippolan vaarin talo, jollaisesta lastenlaulukin kertoo.

”Piippoloiden sukulaisia tulee Pykeijaan etsimään juuriaan yhä yli 150 vuoden jälkeen”, Elsa kertoo ja painottaa, että suomalaiset ovat rakentaneet kylän.

Aikanaan maa tehtiin viljavaksi lannoittamalla sitä levällä, roskakalalla ja lannalla. Tienoolla käyskenteli yli 400 lammasta ja 75 lehmää, mutta nykyään karajataloutta ei enää ole. Perunamaa sentään löytyy yhä.

1970-luvulla Pykeija sai uutta verta, kun vastavalmistuneeseen kalatehtaaseen palkattiin suomalaisia. Tehdas työllisti satakunta henkeä.

”Viisitoista naista jäi vihille tänne”, Elsa kertoo.

Piskuisen kylän raitille on rakennettu värikkäitä taloja sekä kirkko ja hautuumaa, jossa kasvaa ainoa siperiansinilatvan esiintymä EU:ssa. Kauppakin löytyy. Tosin ennen niitäkin oli kolme.

Kalatehtaan tilalla toimii nykyään raputehdas.

”Krapusta saavat nyt tuloja”, Elsa tuumaa viitaten jättikokoiseen kuningasrapuun, joka leviää vieraslajina Norjan rannikolla. Kalastusalukset järjestävät turisteille rapusafareita, joissa pääsee katselemaan, kun pitkäjalkaisia saksikäsiä nostetaan merrasta.

78-vuotiaana Elsa tuntee, että vanhuus on tulossa.

Milloin on hukassa kännykkä, pudonnut hammas tai ”brillat, börssi ja töffelit”, kuten Elsa sanoo norjansuomalaisittain.

Onpa jokunen turisti jopa kyynelehtinyt kuullessaan vanhaa suomea. Norjansuomalaisista kuulee käytettävän nimitystä kveeni. Elsan mielestä se kalskahtaa menneeltä maailmalta ja rasistiselta.

Elsa kertoo matkailijoille tarinoitaan mökissä, jonka avarat ikkunat antavat merelle. Tuuli paukkuu nurkissa. Tällä kertaa tarjolla on vohveleita kera hillon ja norjalaisen, makean vuohenjuuston. Puusauna lämpiää vieressä.

Elsa Ingilä Haldorsenin koti sijaitsee pikkumökkien ja Jäämeren saunan yhteydessä. Hän toivoo, että kylään muuttaisi lisää nuoria.  Kuva: Tero Pajukallio

Pian uskaliaat löylyttelijät juoksevat jäätävässä tuulessa neliasteisina pauhaaviin aaltoihin. Hiekkaranta on vaalea ja pullollaan kämmenen kokoisia simpukankuoria. Hyvällä tuurilla vuonossa voi nähdä valaita.

Tuulet ovat viime vuosina lisääntyneet ja voimistuneet, mutta paikalliset ovat tottuneet pohjoisiin oloihin.

”Äidillä ja isällä oli aina positiivinen asenne. He sanoivat, että kyllä se tuulee muuallakin”, Elsa muistelee.

Myös Elsan viisi sisarusta ovat kaikki jääneet Pykeijaan. Vain kumppanit on haettu muualta.

Elsa itse meni naimisiin vuonna 1963 Pykeijaan vievän tien rakentamista johtaneen Paul Haldorsenin kanssa. Rakkaustarina sai alkunsa Elsan työmiehille tarjoamasta lapskoussi-keitosta, johon oli lörähtänyt vahingossa liikaa suolaa. Paul kehui ruokaa, muut eivät.

Elsan mukaan kunta ja valtio eivät hahmota pikkukylien matkailumahdollisuuksia. Tukea olisi kyllä herunut ison hotellin rakentamiseen, muttei pienempiin, maisemaa ja tienoon henkeä kunnioittaviin hankkeisiin. Rajan ylittävää yhteistyötäkin saisi olla enemmän.

Elsan mielestä Pykeijan laitamille pitäisi rakentaa lisää parkkitilaa ja panostaa matkailutuotteisiin ja niiden sanoittamiseen. Karu idylli monipuolisine lintukantoineen houkuttelisi varmasti enemmänkin luontokuvaajia ja patikoijia.

Elsaa käy kiittäminen siitä, että Pykeija ylipäätään tunnetaan maailmalla. Kun työttömyys hyppäsi 50 prosenttiin 1990-luvun lamavuosina, kyläläiset alkoivat pohtia, mistä saataisiin leipä pöytään.

Elsan myötävaikutuksella laadittiin ilmoitus oslolaiseen lehteen. Siinä etsittiin Pykeijalle uutta vetoa ja ”ostajaa”. Pian Jäämeren perukoille alkoi virrata ulkomaalaisia reporttereita Reutersia myöten. Elsa porukoineen oli haastateltavana muun muassa Kanadan radiossa ja ranskalaisessa lehdessä.

Heränneen huomion seurauksena Elsa rohkaistui avaamaan kahvilan ja teki saunomisesta sekä majoittumisesta elinkeinon perheelleen. Nyt petipaikkoja on liki 40.

Kahvilassa juotiin muun muassa Norjan satavuotiskahvit molempien maiden pääministerien voimin.

Elsa on myös matkustellut paljon levittämässä tietoa Jäämeren matkailun mahdollisuuksista. Eglannin kieli soljuu kuin vettä vain.

Pykeijassa on enää alle 200 asukasta. Moni taloista on vuokralla pätkittäin kauempaa tuleville.  Kuva: Tero Pajukallio

Viime aikoina suomalaiset ovat pyörittäneet myös ”romutalossa” sijaitsevaa pohjoista galleriaa, josta on Elsan mukaan tykätty kovasti.

Tästä turistikesästä on varausten perusteella tulossa hyvä. Valtaosa on suomalaisia ja saksalaisia kalastusturisteja.

”Toivoisin, että suomalaisia tulisi paljon. Tunnen itsekin olevani suomalainen”, Elsa tuumaa ja katselee kirkkaansiniselle Jäämerelle.

Elsan tarinat on koottu yksiin kansiin: Karoliina Siira: Pykeijan Elsa. 160 sivua. 2021