Jorma Koponen pelastaa sydämenasiakseen kuivureiden osia ja auttaa viljelijöitä pitämään vanhat laitteet käynnissä – "Ei tätä osaa lopettaakaan"
Antin kuivuritehtaalla pitkän uran tehnyt Jorma Koponen tuntee Teijot, Viurilat, Jaakot ja Sampsat. ”Eipä näitä osia kukaan muu enää pidä hyllyssä.”
Yli 50 vuoden uran kuivuritehtaalla tehnyt Jorma Koponen Kuusjoelta on ottanut eläkepäivillään sydämenasiakseen pitää vanhat viljankuivurit käynnissä.Yli 50 vuoden uran Antti-Teollisuuden kuivuritehtaalla tehnyt Jorma Koponen pitää eläkepäivillään vanhat viljankuivaamot käynnissä. Varaosia löytyy aina 1960-luvun kuivureihin saakka. Niitä myös kysytään.
”Tilojen talous on tiukalla ja vanhalla kalustolla sinnitellään vuodesta toiseen.”
Varastoa alkoi kertyä jo työvuosina, kun Antti-Teollisuus osti kilpailijoitaan ja Koponen laittoi osia talteen.
”Romulavalle ne olisivat muutoin päätyneet.”
Kun Koponen jäi eläkkeelle neljä vuotta sitten, hän osti Antti-Teollisuudelta kaikki jäljellä olleet lopetettujen kuivaamojen varaosat.
”Ei tätä osaa lopettaakaan, kun tekeminen kiinnostaa ja tuntee olevansa avuksi.”
”Tuttuja on pilvin pimein, mutta kaikkien nimiä ei voi enää muistaa. Mukavaakin tämä on, ja asiakkaat ovat fiksuja. Joskus ennen ääni saattoi nousta.”
Salon Kuusjoella asuva Koponen täytti 70 vuotta heinäkuun alussa.
Isossa piharakennuksessa on varastoituna Teijon, Viurilan, Saton, Jaakon, Terässiilon ja Sampsan osia hyvässä järjestyksessä. Myös EU-aikaa vanhemmat Antti-kuivurien osat ovat Koposen varastossa. Antin väki hakee ne sieltä, kun tarvetta tulee.
Varaosat ovat tärkeitä, kun viljelijät yrittävät pitää vanhoja kuivaamoita käynnissä, mutta ne ovat vain osa Koposen ”varastosta”. Häneltä löytyvät myös kaikki piirustukset vanhimpiinkin kuivureihin, samoin kuivureista julkaistut mainokset.
Tärkein varasto on kuitenkin täällä, Koponen sanoo ja koputtaa päätään.
Hän osaa ulkoa kutakuinkin kaikkien kuivureiden sähkökaaviot. Taannoin sähköurakoitsija soitti ja kysyi asennuksesta, kun sähköpiirustukset olivat kateissa. Koponen kertoi tarvittavat kytkennät.
Asentaja ihmetteli taustalta kuuluvaa ääntä, jolloin Koponen kertoi ajavansa autoa. ”Ei meinannut uskoa.”
Koposen puhelin pärisee tavan takaa, kun viljelijät soittavat ja kyselevät apua.
”Olen laittanut numeron maksulliseksi, kun muuten tästä ei jäisi mitään vaivan palkkaa. Sään kyselijät eivät enää soita.”
Apua saa monenlaiseen ongelmaan. Viljelijä soitti syksyllä aamulla puoli kahdeksalta ja kertoi, ettei elevaattori käynnisty. Lupasi hakea naapurista releitä.
Iltapäivällä hän soitti hätääntyneenä uudelleen. Asentaja ei vain saa elevaattoria käymään. Hetken pyörii ja pysähtyy. Kahden tunnin päästä viljan hakija on pihassa.
Soittaja yritti olla lyhytsanainen, ettei vain tule isoa laskua. Koponen kysyi kuivurin merkin ja mallin, ja kertoi vaihe vaiheelta, mitä pitää tehdä.
20 minuutin päästä viljelijä soitti uudelleen. Elevaattori saatiin parissa minuutissa käymään. Puheesta ei tahtonut tulla loppua.
”On sitä ihminen hullu. Asentaja oli tehnyt 5,5 tuntia töitä onnistumatta. Mitä se maksaa? Sitten yrittää säästää puhelinkuluissa”, soittaja oli nauranut.
Haastattelun aikana kuivurikorjaaja Jouko Hänninen Paimiosta pyörähtää pihaan. 1970-luvun alun Antti-kuivurista on elevaattorin kiilahihnapyörä haljennut.
Koponen hakee osan hyllystä ja kyselee laskutustiedot. Hänninen jatkaa tyytyväisenä matkaa ja tokaisee, ettei tällaista tietämystä saa muualta.
Koponen on silminnähden tyytyväinen.
Hän arvelee, että Ruotsista saattaa löytyä toinen hengenheimolainen, vanhojen kuivurien tuntija. ”Holmströmin Harrilla on kuitenkin ikää jo 85 vuotta. Hän myi taannoin Jaakko-kuivureita Ruotsiin.”
Varastolla piipahtanut Hänninen on poikkeus, sillä aika vähän osia haetaan Kuusjoelta. Suurin osa menee Postin ja Matkahuollon kautta, Koponen kertoo.
Viime vuosi oli kesästä eteenpäin raskas. Keväällä ei soittanut kukaan, mutta kun sadonkorjuun vaikeudet alkoivat häämöttää, soitoista ei tullut loppua. Ensimmäiset soittivat ennen aamukuutta ja viimeiset puolenyön jälkeen, arjet pyhät.
Sitä kesti pitkälle lokakuuhun, niin kauan kuin puintejakin.
Tämä kesä on ollut toisenlainen. ”Kuivureita alettiin ilmeisesti kunnostaa varhain, sillä puheluita on tullut harvakseen keväästä saakka. Hankala syksy on vielä mielessä”, Koponen arvelee.
Likikään kaikkia varaosia ei ole enää saatavana, mutta siihenkin löytyy yleensä ratkaisu, Koponen toteaa.
Hän nappaa käteensä 1970- luvun alussa käytetyn ABC:n öljypolttimen sytytysmuuntajan, joka antaa kipinää jatkuvasti, ei vain poltinta käynnistettäessä. Sampsa-kuivurissa oli samantapainen.
Osia ei ole enää aikoihin saanut, mutta Koponen on kerännyt vanhoja kuoria ja teettänyt uudet sytytysmuuntajat sisälle. Näitä menee edelleen muutama vuodessa.
Menekkituote ovat Jaakon kuivaamossa käytettyjen esipuhdistimien siivikot sekä syöttölaitteet ja sähköosat.
Tehdas oli jostain syystä tehnyt kynnyksen siivikkoon ja vilja kulutti vähitellen palon pois. Koponen on teettänyt uusia siivikoita hieman paksummasta pellistä ja ilman palkoa. Siipien kulmaa on myös jyrkennetty, jotta myös märkä vilja valuu läpi.
Siivikoita menee edelleen kymmeniä vuodessa, vaikka Jaakon kuivurien valmistus loppui neljännesvuosisata sitten.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
