Virkapukuun on ommeltu sotilaspastorin arvomerkki. Kuva: Petteri Kivimäki
Sotilaspappi Marko Haukkamäki on jutellut varusmiesten kanssa Ukrainan sodasta ja Nato-jäsenyydestä – silti eniten puhutaan ihan toisenlaisista asioista
Marko Haukkamäki työskentelee ilmasotakoulun sotilaspappina Tikkakoskella. Kunnianhimoinen kuuntelija paloi loppuun ensimmäisen puolen vuoden aikana.
Sotilaspappi Marko Haukkamäen mukaan varusmiehet ovat kokeneet palvelusaikansa merkityksellisenä sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Kuva: Petteri KivimäkiJätkänkynttilät, kelohongasta valmistetut tulet, hohtavat säkkipimeässä metsässä. Sotilaspastori Marko Haukkamäki jakaa varusmiehille ehtoollisen puiden oksien katveessa. Tällaiset hetket ovat painuneet hänen mieleensä kahden viime vuoden ajalta, kun hän on työskennellyt ilmasotakoulussa Tikkakoskella Jyväskylän lähellä.
”Kun ympäristöstä on karsittu kaikki ihmisen rakentama, ollaan aidon luomakunnan keskellä. Silloin koen Jumalan läsnäolon toisella tavalla ja se koskettaa myös syvältä”, Haukkamäki sanoo.
Haukkamäen juuret ovat syvästi maaseudulla. Kivijärvellä Keski-Suomessa sijaitsee isän kotitalo ja aiemmin samalla paikalla oli myös isän veljen maitotila. Nykyisin pienkarjatilasta metsätilaksi muutettu tila on Haukkamäelle paikka, jossa hän kokee rauhoittuvansa.
”Olen alkanut miettiä, että pitäisi alkaa itsekin opiskella metsänhoitoa, kun joskus tila tulee minun vastuulleni. Kyllähän metsän tai maan omistus on tässä ajassa turvallisimpia paikkoja, missä voi rahaansa lepuuttaa”, hän pohtii.
Haukkamäki pääsi sotilaspastoriksi nopeasti valmistumisensa jälkeen vuonna 2020. Se on poikkeuksellista, sillä yleensä virkaan edellytetään aiempaa kokemusta papin tehtävistä.
Hänellä oli kuitenkin pitkä työkokemus Puolustusvoimissa, joka katsottiin eduksi viranhaussa.
”Näin jälkeenpäin ajattelen, että se oli johdatusta.”
Asioiden kokeminen johdatuksena tuli hänen elämäänsä sen jälkeen, kun hän 38-vuotiaana tuli uskoon. Hengellinen koti löytyi helluntailaisuudesta, mutta kymmenen vuoden kuluttua se vaihtui luterilaisuuteen.
”Ymmärsin, että uskon ei tarvitse olla ilotulitusta. Maanläheisyys ja arkisuus vetoaa eniten itseeni.”
”Loppuun palaminen johtui siitä, että olen luonteeltani aika kontrollifriikki.”
Kun Haukkamäki vihittiin sotilaspapiksi, hän ajoi itsensä puolessa vuodessa loppuun tekemällä liikaa töitä. Työt venähtivät iltamyöhään asti omasta tahdosta. Se on hänen mukaansa tavallista uusille papeille.
”Loppuun palaminen johtui siitä, että olen luonteeltani aika kontrollifriikki.”
Hän myöntää, ettei ole vieläkään oppinut rajaamaan kunnolla työn ja vapaa-ajan välistä aikaa.
”Meillä ei ole velvoitetta pitää puhelinta päällä ympäri vuorokauden verrattuna seurakuntapastoreihin. Mutta itse koen velvollisuudentunnetta työssäni. Koskaan ei nimittäin tiedä, milloin suuri hätä tulee.”
Esimerkiksi eräänä perjantaina puhelin soi puoli yhdeltätoista illalla. Hän ei voi kertoa yksityiskohtia, mutta mainitsee, että oli ehdottoman tärkeää vastata puheluun.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, järjestettiin ilmasotakoulussa keskusteluita varusmiehille. Oli mahdollista puhua pastorin kanssa esimerkiksi sotaan liittyvistä peloista. Sotilaspastori toimii puolustusvoimissa psyykkisen toimintakyvyn asiantuntijana, hän kertoo.
”Oli sinänsä yllätys, ettei keskustelu herättänyt varusmiehissä juurikaan eettistä pohdintaa.”
Haukkamäen mukaan keskusteluissa kävi sen sijaan ilmi, että varusmiehet ovat kokeneet palvelusaikansa merkityksellisenä sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
”He kokevat, että heidän asepalveluksessaan on järkeä. Heissä on kohonnut maanpuolustustahto.”
Haukkamäki ei halua arvioida varusmiesten puolesta sitä, millaisia asenteita Venäjää kohtaan tunnetaan tällä hetkellä.
”Sanoisin, että on luonnollista, mitä keskusteluissa esiintyy tällä hetkellä, kun Venäjä esimerkiksi ampuu Zaporižžjan ydinvoimalaitosta Ukrainassa. Silti kuulen ilmavoimissa usein sitä, ettei ole rivivenäläisen vika, että Venäjän hallinto toimii tällä tavoin. Sodanhaluisuutta tai vihamielisyyttä varuskunnassa ei ole Venäjää kohtaan.”
Lähestyvä Nato-jäsenyys ei muuttaisi Haukkamäen mukaan hänen työnkuvaansa. Naton jäsenmailla on omat sotilaspapit. Suomi kouluttaa edelleen omat asevoimat ja vastaa itse maanpuolustuksesta.
”Nato-jäsenyyden myötä kansainväliset harjoitukset Suomen ja Naton jäsenmaiden välillä saattaisivat tietysti lisääntyä. Silloin asiakaskuntaani voisi kuulua myös muun muunmaalaisia. Se olisi erittäin mielenkiintoista, jos pääsisi työskentelemään enemmän eri kansallisuuksien kanssa.”
Tätä Haukkamäki kertoo tehneensä jo aiemmin Nato-johtoisissa kriisinhallintaoperaatioissa. Kriisinhallintaoperaatiot vahvistavat puolustusvoimien suorituskykyä sekä kansallista puolustuskykyä.
Haukkamäen korviin ei ole kantautunut, että lähestyvä Nato-jäsenyys olisi herättänyt varusmiesten keskuudessa eettistä keskustelua.
”Se, mitä media on kertonut kansan muuttuneesta mielipiteestä, niin oletinkin sen puolelta, ettei Nato-jäsenyys herättäisi eettistä pohdintaa sodasta. Suomalaiset ovat jo muutaman vuoden menneet kohti läntisen rintaman ja Yhdysvaltojen sekä Naton lähentymistä.”
Marko Haukkamäki aloittaa työaamunsa pysähtymällä rukoilemaan työhuoneensa pienen alttarin äärelle. Rukouksessa hän pyytää sitä, että pystyisi toimimaan lähimmäistensä eduksi. Kuva: Petteri KivimäkiVarusmiesten kanssa käydyissä keskusteluissa pintaan nousevat usein arkiset asiat, esimerkiksi alkoholi- ja nukkumisongelmat sekä perheeseen liittyvät asiat, kuten vanhempien hallitseva käytös tai tyttöystävästä eroaminen, hän sanoo.
”Vain noin joka kymmenes nostaa esiin hengelliset asiat. Nämä liittyvät eritoten siihen, voiko kristitty olla sotilas ja onko tappaminen väärin.”
Hän sanoo, että toista ihmistä ei voi käskeä tappamaan vaan kyseessä on jokaisen eettinen ratkaisu. Vaikka tappamiseen pakotettaisiin, joutuu tappaja itse kärsimään siitä seuraavan moraalisen stressin.
”Keskeisin ongelma kristityn näkökulmasta on Raamatun viides käsky ”Älä tapa.” Mutta jos raamatuntutkimuksen kautta lähtee arvioimaan sitä, niin alkukielinen teksti sanoo ”älä murhaa”.”
Hän sanoo, että sota on kuitenkin aina Kristuksen hengen vastaista.
”Liitän maanpuolustukseen usein Jeesuksen sanat: sen suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.”
Uskossa maanläheisyys ja arkisuus vetoaa eniten itseeni.
Vaikka Haukkamäen työ tapahtuu kentällä, ilmavoimissa on ollut perinteisesti tapana, että papit käyvät lentämässä pienkoneissa tai hävittäjissä henkilökunnan kanssa, hän kertoo.
”En ole ottanut vielä koskaan hävittäjäkyytiä, mutta toiveissa olisi. Sotilaspastorin olisi tärkeää olla mukana, jotta päästään osaksi sotilaslentäjien yhteisöä ja myös näkemään heidän työtään.”
Hävittäjän kyytiin ei ole tullut vielä noustua, sillä matkanteko takapenkillä vaatii ensin fyysisen kunnon testauttamisen.
Tunnustuksellinen ja julistava puhe puolustusvoimissa on Haukkamäen mukaan luvallista hengellisissä tilaisuuksissa, jotka on etukäteen ilmoitettu. ”Mutta rakkaudesta voi aina puhua.” Kuva: Petteri KivimäkiKysyttäessä, onko sotilaspastori kutsumusammatissa, hän vaikenee hetkeksi. Hän myöntää kipuilleensa sen kanssa, onko kutsumustyössään. Papin työn ja sotilaan tehtävän hän kokee ehdottomasti kutsumuksena, mutta sotilaspastorin työssä henkinen kuorma on raskas.
Työn luonne on hyvin ennustamatonta. Esimerkiksi aamupalaveri voi vaihtua lennosta kriisikeskusteluksi.
”Tiedän, että koko ajan kasvan kuitenkin tähän ammattiin. Ajattelen, että ilman Jumalaa tekemäni työ ei olisi mahdollista.”
Haukkamäen mukaan parasta työssä on, että voi konkreettisesti tehdä jotain oman maansa hyväksi.
”Kun kokee rakkautta omaa maataan kohtaan, niin haluan antaa jotain takaisin siitä, mitä olen itse saanut.”
Kuka?
Marko Haukkamäki on Tikkakosken ilmasotakoulun sotilaspastori.
Syntynyt Helsingissä vuonna 1971, viettänyt lapsuutensa ja aikuisuutensa Jyväskylä-Keuruu akselilla.
Koulutukseltaan opistoupseeri ja teologian maisteri. Suorittaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastoraalitutkinnon opintoja. Pastoraalitutkinnon tavoite on syventää työuran alkuvaiheessa olevan papin tietoja ja taitoja, joita tarvitaan kirkon työssä.
Perheeseen kuuluu vaimo ja aikuinen tytär.
Harrastaa rullaluistelua ja vaeltamista Kilpisjärvellä muutaman kerran vuodessa vaimonsa kanssa.
Lue lisää:
Puolustuskyky perustuu yhä omaan armeijaan – Omaa maanpuolustustahtoa ei voi Natolle ulkoistaa
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
