Maavoimien Reserviupseerikoulu Haminassa vetää kaksi kertaa vuodessa ikäluokkiensa parhaimmiston kuuluisaan kahdeksaan riviin, johon kaikista maavoimien joukko-osastoista tulevat varusmiehet kootaan jokaisen kurssin ensimmäisenä päivänä.
Varusmiespalveluksessa RUK on tavoiteltu johtajakoulutus, jonka paikoista kilpaillaan ja itse palveluksen jälkeenkin reserviupseerikoulutusta arvostetaan työelämässä.
Mutta millaiset nuoret päätyvät reserviupseerikurssille ja miten suuri merkitys koululla on moderniin maanpuolustushenkeen?
MT:n toimittaja ja kuvaaja hyppäsivät kurssin matkaan marraskuisena keskiviikkona selvittämään, mitä kurssilla tapahtuu.
”Komppaniassa herätys!”
Päivystävän upseerioppilaan huuto herättää hiirenhiljaisen esikunta- ja viestikomppanian kuhinaan.
Yhdestä tuvasta kuuluu repun pakkauksen ääniä, toisesta juostaan hammaspesulle. Kolmannesta tuodaan oppilasjohtajan kokoamana tieto joukkueen vahvuudesta päivystäjälle.
Tuvista muotoon yksikön etupihalle, takaisin sisälle korjaamaan epäsiistit tuvat, takaisin muotoon, aamupalalle. Arkea pyörittää vertaisiaan johtavat oppilasjohtajat.
Reserviupseerikurssilla johtamista opetellaan erityisesti vertaisjohtamalla, sanoo komppanian varapäällikkö, luutnantti Roope Rohamo. Oppilaat saavat tulikasteensa joukkueen tai komppanian johtotehtävissä kurssin aikana. Toiset onnistuvat heti, toiset tarvitsevat enemmän aikaa kehittyäkseen.
”Kurssille tullaan joka puolelta Suomea ja todella monista eri lähtötasoista. Koulutuksen onnistumista helpottaa se, että upseerioppilaat ovat ehkä tavallista hieman motivoituneempia tehtäviin täällä”, Rohamo sanoo.
Rohamo on oikeassa. Kurssille on perusyksiköissä kova kilpailu ja pääsyvaatimukset ovat hyvin tiukat. Vuosittain kurssille valikoituu kaikista varusmiehistä vain seitsemän prosenttia, ikäluokan ja saapumiserän parhaimmisto. Rohamo haluaa kuitenkin häilyttää tarunhohtoa valintojen ympäriltä.
”Viime kädessä valinta osuu heihin, jotka jaksavat yrittää. Kaikki muu on toissijaista.”
Hän sanoo tavanomaisen upseerioppilaan olevan sosiaalinen, vastuuntuntoinen ja innokas. Kaikkia näitä ominaisuuksia tarvitaan myös johtamiseen, Rohamo toteaa.
Mutta hieman tarkemmin: minkälainen on tavanomainen upseerioppilas?
Parikymppinen, keskimääräistä maanpuolustustahtoisempi nuori. Nykyisin yhä useampi on myös nainen, tällä kurssilla on noin viitisenkymmentä naissotilasta. Vanhojen kurssikirjojen matrikkelien silmäily kertoo ainakin seuraavaa: lähes jokainen kurssilainen on ylioppilas. Suuri osa on jo aloittanut yliopisto-opinnot.
Aamupala on syöty. Esikunta- ja viestikomppanian yli 130 varusmiestä hyppää pyörien selkään kohti ampumarataa. Haminassa vasta olosuhteiden vaikeuduttua harjoittelualueille siirrytään kuorma-autoin.
Saavumme ampumarata-alueelle Haminan Lupinmäelle joukon perässä. Aamun ohjelmassa on aseenkäsittelyä. Rohamon mukaan kurssin alussa on tarkoitus saattaa kaikki oppilaat samalle lähtötasolle perusasioissa, jotta voidaan edetä vaativimpiin kokonaisuuksiin.
”Koulutustyylit voivat hieman poiketa yksiköittäin. Täällä pyrimme varmistamaan, että kaikki osaavat samat asiat yhtä hyvin.”
”Jos joku ei halua päätyä Maaseudun Tulevaisuuteen mahdollisesti kuvien muodossa, nostaa räpylän pystyyn nyt”
Kuvaaja kysyy, että keitä ja mitä saamme kuvata. Henkilökunta ei mielellään ole kuvissa, upseerioppilailta on kysyttävä lupa.
”Esikunta- ja viestikomppania! Jos joku ei halua päätyä Maaseudun Tulevaisuuteen mahdollisesti kuvien muodossa, nostaa räpylän pystyyn nyt”, ylikersantti kysyy joukolta.
Käsiä ei nouse. Toiminta jatkuu.
Uusin ja järjestyksessään 263. reserviupseerikurssi alkoi marraskuun alussa. Kurssi tuo kaikista maavoimien ja osasta rajavartiolaitoksen yksiköistä noin 600 varusmiestä Haminaan, jossa RUK:n perusyksiköitä on yhteensä viisi: Kärkikomppania, Tiedustelukomppania, Esikunta- ja viestikomppania, Tulipatteri ja Pioneerikomppania.
Historiansa aikana johtajakoulu on koulinut yli 180 000:sta nuoresta upseereita reserviin. Suomen puolustusratkaisu ja 280 000 sotilaan reservi tarvitsee runsaasti päällystöä. RUK kouluttaa varusmiehet lähtökohtaisesti joukkueenjohtajan tehtäviin, mutta reservissä monet ylenevät ja sodan ajan sijoitukset voivat muuttua vastaamaan komppanian tai jopa pataljoonan johtotehtäviä.
Monelle Reserviupseerikoulu on tuttu erityisesti sen perinteistä: oppilaskunnan järjestämästä kurssijuhlasta, matrikkeliteksteistä kurssikirjassa tai Kirkkojärven marssista, jossa oppilaat juoksevat joukkueittain taisteluvarustuksen kanssa puolimaratonin verran.
Reserviupseerikoulun johtaja, eversti Mikael Salo sanoittaa ilmiön RUK-hengeksi.
Upseerioppilaiden välillä vallitsee poikkeuksellisen korkea yhteishenki ja reserviupseerius yhdistää myös reservissä. Kurssilla kehotetaan olemaan yhteydessä kurssilaisiin myös myöhemmin elämässä.
Reserviupseerikoulun johtaja, eversti Mikael Salo sanoittaa ilmiön RUK-hengeksi.
”Osa koulun kasvatusta on RUK-hengen luominen. Kurssilla upseerioppilaat astuvat monisukupolviseen ketjuun. Täällä on pakko ylittää itsensä, sillä rima asetetaan korkealle. Kaikki tehdään yhdessä ja tavoitteet saavutetaan yhdessä”, Salo sanoo.
Koulunjohtaja sanoo, että reserviupseerit muodostavat myös Suomen puolustuksen selkärangan. Hänen mukaansa joukkueenjohtajat ovat joukkonsa esitaistelijoita ja innostajia.
Salon mukaan koululla on suurempi yhteiskunnallinen tehtävä kuin ainoastaan sotilastaitojen opettaminen. Hän kutsuu RUK:ta Suomen suurimmaksi johtajakouluksi, josta oppilaat saavat kotiinviemisiksi myös muutakin: käytöstapoja, sosiaalisia taitoja ja vastuuta omasta maasta ja muista ihmisistä.
Johtajan ideaalityyppi on vuosikymmenten saatossa muuttunut. Jos aiemmin upseerit ovat koulutettu pitämään kasvonsa ja osoittamaan kuria, viime vuosina Puolustusvoimien johtajakoulutuksessa on panostettu erityisesti johtamisen henkiseen puoleen. Salo kuvailee nykyajan johtajaa urheilutermein valmentajaksi, joka rakentaa voittajajoukkuetta ja on kiinnostunut alaistensa hyvinvoinnista.
”Sitten toisaalta pitää kestää kaikki rasitukset kuin rivimies, ja silti pitää pystyä suunnittelemaan, valmistelemaan, johtamaan ja huolehtimaan muista. Pitää olla paras vertaisista, jotta voi olla oikea johtaja”, Salo muotoilee.
”Pitää olla paras vertaisista, jotta voi olla oikea johtaja” RUK:n koulun johtaja
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on näkynyt myös varusmiespalveluksessa. Helmikuussa 2022 Puolustusvoimat nosti turvallisuustasoaan alfasta bravoon.
Salon mukaan koulutuksen sisältö ei ole radikaalisti muuttunut, vaan pikemminkin opit Ukrainasta ovat vahvistaneet kaluston ja koulutuksen ajantasaisuutta. Jotkin asiat ovat kuitenkin korostuneet entistä enemmän, kuten epäsuoralta tulelta suojautuminen tai haavoittuneiden evakuointi.
Salo korostaa varautumisen tärkeyttä, vaikka Suomella ei ole välitöntä sotilaallista uhkaa.
”Valmius ei riitä, vaan pitää olla valmiina”, Salo sanoo ja osoittaa omia taisteluvarusteitaan työhuoneensa nurkassa.
Myös koulun johtajalla varusteet ovat aina valmiina.
Siirrymme syvemmälle metsään.
Kärkikomppanian jääkärijoukkue harjoittelee puolustukseen ryhmittymistä ja oman toiminnan suojaamista jalkaväkiryhmälle.
”Älkää jääkö miettimään likaisia yksityiskohtia, vaan nyt toimintaa!”, kouluttaja antaa painetta oppilasjohtajille. Taistelijat katoavat metsään.
Jääkärilinjan johtaja, yliluutnantti Janne Vaahtovuo sanoo, että jääkäreille halutaan iskostaa ensin mieliin pienemmän kokoluokan taistelutapoja, jotta myöhemmin sama toimisi astetta isommin, joukkueen tasolla.
14-viikkoisen kurssin lopulla upseerioppilaat osaavat toimia jo osana yli satahenkistä komppaniaa yhdessä tulenjohtajien ja panssarintorjuntamiesten kanssa.
Talvisin harjoittelu hieman vaikeutuu, sillä päivänvaloa on vähemmän. Vaahtovuon mukaan kesäkurssien päivät ovat pidempiä ja siksi koulutusta voi olla jopa 160 tuntia enemmän.
”Silti kaikki tulee tehdyksi myös talvisin”, hän vakuuttaa.
Lounas tuodaan maastoon kiiltävän hopeissa pöntöissä, joista annostellaan ruoat pakkeihin. Upseerioppilailla on tapana naljailla, että aina ei ole tiedossa mitä ruoka on, mutta yleensä se maistuu.
EVK:n viestilinjan upseerioppilas Santeri Valpas sanoo nauttivansa koulutuksesta. Yhdysvalloissa opiskellut Valpas sanoo, että voisi olla yhtä hyvin ”taloushommissa Jenkeissä”, mutta halusi saada reserviupseerikoulutuksen ja käydä armeija pitkän kaavan kautta. Syyksi hän sanoo maanpuolustustahdon.
Valpas kiistää ajatuksen siitä, että upseerioppilaat menisivät kaikki samaan muottiin.
”Täällä on kyllä monesta lähtökohdasta väkeä. Mä itse olen Itäkeskuksesta, jotkut on taas ihan pöndeltä. Toiset rikkaista kodeista ja toiset köyhemmistä. Täällä on motivoituneimmat”, hän kiteyttää.
”Mä itse olen Itäkeskuksesta, jotkut on taas ihan pöndeltä.” Upseerioppilas Santeri Valpas
Iltapäivä jatkuu ammunnoilla. Hieman yksiköstä riippuen reserviupseerikurssilla harjoitellaan ampumista jopa enemmän kuin perusyksiköissä koko vuoden aikana. Ase on taistelijan tärkein työkalu.
Osa upseerioppilaista jatkaa velvollisuuksiaan myös päiväohjelman jälkeen. Iltavapaiden aikaan suuntaamme kohti RUK:n oppilaskunnan tiloihin eli Kanakopille.
Työpöytien takana syntyy oppilaiden toimittamana parisataasivuinen kurssikirja, johon kerätään artikkeleita kurssin tapahtumista sekä koko kurssin upseerioppilaat ja kouluttajat sisältävä matrikkeli. Oppilaskunta järjestää myös kurssijuhlan sekä kurssipuukot ja -puvut.
Oman kurssin aktiviteetit ja pesämuna seuraavalle kurssille rahoitetaan myymällä mainoksia kurssikirjaan. Esimerkiksi kurssilla 258 upseerioppilaat onnistuivat myymään mainoksia yli 220 000 eurolla pelkästään oppilaiden voimin. Varoilla kustannetaan kurssijuhla, kurssikirja sekä muita aktiviteettejä.
Osa varoista ohjataan perinnetyöhön ja myös hyväntekeväisyyteen: Oppilaskunta osallistui vuonna 2005 sotilaskotiauto Varvaran hankintaan, joka nykyisin palvelee Haminan varusmiehiä maastossa.
Auto nimettiin Varvara Schantin (1870–1941) mukaan. Schantin tuli tunnetuksi Haminassa leivonnaiskauppiaana, joka myi kärryistään munkkeja ja piirakoita Reserviupseerikoulun oppilaille. Kaikkien RUK:n oppilaiden ”äidiksi” kuvaillun historian hahmon kunniaksi on myös teetetty veistos, joka sijaitsee varuskunnan läheisyydessä.
Oppilaskunnassa on kaksitoista omien jaostojensa vetäjää sekä pääsihteeri ja puheenjohtaja, joiden vastuulla on yhteensovittaa toimintaa.
Oppilaskunnan puheenjohtaja Nelly Pitkänen ja pääsihteeri Ella Kivisaari istahtavat työpisteilleen. Puheenjohtaja Pitkänen kuvailee pestiään arvokkaaksi.
”Koen, että tämä tehtävä myös velvoittaa kantamaan vastuuta koko loppuelämänkin ajan”, hän sanoo ja viittaa edeltäjiinsä, joiden lista on eittämättä kirkas.
RUK:n puheenjohtajan paikalla ovat toimineet muun muassa talousvaikuttajat Jorma Ollila ja Kari Kairamo sekä poliitikkoja kuten Juha Korkeaoja, Matias Marttinen ja Daniel Sazonov. Pääsihteereinä on toiminut esimerkiksi entinen kokoomuspoliitikko Kimmo Sasi, MT:n entinen päätoimittaja Lauri Kontro ja keskustavaikuttaja Esa Härmälä.
Haminassa oppilaskunnan toimintaa tukee sen avuksi nimitetty kuraattori, oppilaskuntakokelas sekä oppilaskunnan kannatusyhdistys eli Kannike.
Oppilaskunnan hallitus valitaan kaikista yksiköistä valitun edustajiston toimesta ja useimmista pesteistä käydään vaalit.
Monia oppilaskunnan hallituksen jäseniä yhdistää vaikuttamiskokemus myös ennen varusmiespalvelusta. Toisilla taas on erikoisosaamista omalta alaltaan ja haluavat hyödyntää jo opittua kurssilaisten aktiviteettien järjestämisessä.
Oppilaskuntatyö on myös perinne sinänsä. Ensimmäinen RUK:n oppilaskunta valittiin vuonna 1927, kurssilla numero 14.
”Ensimmäisenä täällä Kanakopilla menin kirjahyllylle, jossa on kaikkien kurssien kirjat ja etsin oman isäni matrikkelikuvan ja -tekstin. Henkilökohtaisesti tämä on suuri juttu. Tuntee, että on osa jonkinlaista sukupolvien jatkumoa”, pääsihteeri Kivisaari tunnelmoi ja kertoo myös isoisänsä käyneen kurssin.
Ilta alkaa pikkuhiljaa hiljentyä Haminassa. Tänään jäljellä: 203 aamua.
