Hämeenlinnalaiskoti on täynnä nukkekoteja – miniatyyrineuleet syntyvät alle millin paksuisilla puikoilla

Kuva: Sanne Katainen

Hanna Meronen avaa pikkuruisen hakasen ja leväyttää auki nukkekodin etuseinän. Millainen pala kartanonväen elämää eteemme avautuukaan!

”Viime syksynä myin kolme itse tehtyä nukkekotia, mutta seuraavalla viikolla löysin tämän 1920-luvun antiikkinukkekodin 40 eurolla. Se olisi mennyt ties minne hukkaan, jollen olisi pelastanut sitä”, Meronen kertoo.

Mutta hyvänen aika, kuka nyt pirstoisi näin upean nukkekodin?

”Mieti tätä omaan kämppääsi”, Meronen viittoo kohti arkun kokoista taloa ja nauraa. ”Ei tässä ole mitään järkeä.”

Ilman omalla pöydällään tönöttävää antiikkinukke­kotiakin hämeenlinnalainen kerrostaloasunto olisi totisesti täynnä tavaraa. Jokaisen hyllyn päältä ja kirjapinon takaa tuntuu löytyvän aina uusi nukke­koti tai vähintäänkin lauma pikkuruista nukkeväkeä.

Hanna Meronen nauttii käsitöiden tekemisestä, mutta on myös hyvin itsekriittinen. ”Nykyään teen paljon pienempää ja siistimpää kuin ennen.” Kuva: Sanne Katainen

Nukkekoti-innostus alkoi toden teolla kuplia Merosen mielessä, kun hänen tyttärensä sai Merosen äidiltä lahjaksi Lund­by-nukkekodin 2000-luvun alussa.

Meronen alkoi valmistaa lapselleen juuri sellaisia tykötarpeita kuin tämä vain keksi pyytää. Meronen esimerkiksi huovutti Nalle Puhia rakastavalle tenavalleen Puolen hehtaarin metsän asukkaita, joille tytär saattoi tehdä muovailu­vahasta vaatteita ja kipsejä.

”Hänellä oli rajattu maailma, jossa sai aikuisen näkökulmasta sotkea miten halusi. Ja vaikka talossa oli oikeaa lasia ja posliinia, meni tavaroita rikki vain kun kavereita oli kylässä.”

Innostus kasvoi pikkuisten huonekalujen ja vaatteiden keskellä. Meronen oli aiemmin rakentanut pieniä huoneita kirjahyllyyn, mutta nyt oli ihan ikioman talon aika.

”2,5-vuotias ei leiki samalla tavalla kuin aikuinen. Opiskeluni olivat juuri loppumassa, ja minulla oli hirveästi paperia, jotka piti saada pois. Mieleeni tulivat japanilaiset, paperiset väliseinät, ja mietin, että kyllä ne yhdessä pikkuisessa talossakin toimivat.”

Pikkuinen kaulahuivi syntyy alle millin ­paksuisilla puikoilla. Kuva: Sanne Katainen

Merosen ensimmäinen nukkekoti komeilee edelleen olohuoneessa. Itse asiassa se kuvastaa Merosen omaa mielikuvitus­kotia.

Merosella on tapana antaa nimet sekä ammatit nukeilleen ja kehitellä päässään elämäntarinoita. Nukkekotimaailma antaa mahdollisuuden haaveilemiselle. Miniatyyritodellisuudessa Merosella on kaksi lasta ja kana talonsa ullakolla.

”Tajusin, että minun pitää olla pienviljelijä. Nukkekodissa voin tuntea henkilökohtaisesti kanat ja lehmät sekä toteuttaa luonnonläheisyyttä.”

Ympäristöasiat pyörivät kovasti Merosen mielessä, ja välillä oma harrastuskin tuntuu täysin hupsulta ja suorastaan ilmastorikokselta. Toisaalta ei Meroselle sopisi elämä askeettisessa kerrostaloasunnossa ja harrastuksena pelkkä lenkkeily.

Näitäkin ajatuksia on mahdollista käsitellä miniatyyrimaailmassa. Meronen esimerkiksi kerää vanhoja, valurautaisia kylpy­ammeita, vaikkei yhdessäkään hänen pikkutalossaan ole kylpyhuonetta tai vessaa.

”Minun mielestäni kaikilla pitäisi olla ulkovessat. Toisaalta en haluaisi sellaista kerrostaloon, mutta mökillä nautin siitä. Nukkekotimaailmassa ne ajatukset hiipivät esiin ja niitä on mahdollista toteuttaa.”

Hanna Merosen nukkekodeissa eletään nykyaikaa, mutta ilman kännyköitä tai muovisia tavaroita. Miniatyyrimaailmassa voi toteuttaa omia unelmia haaveammatista omavaraisuuteen. Kuva: Sanne Katainen

Todelliset katseenvangitsijat Merosen nukkekodeissa ovat pikkiriikkiset käsityöt. Pitkät villasukat mahtuisivat ehkä juuri ja juuri kapeaan pikkusormeen ja lasinalusen kokoisia isoäidinneliöpeittoja on ripoteltu pitkin pikkuisia asuntoja.

”Neulominen on mielenterveyteni kulmakivi. Jos elämässä on tiukka paikka, alan tehdä torkkupeittoa isoäidinneliöistä. Jos ei muuhun pysty, niin ainakin neulomaan.”

Televisiota katsellessaan Meronen voi hyvin neuloa 0,75 millin puikoilla, mutta 0,5 millin puikkojen kilisyttely vaatii jo tarkempaa huomiota. Vertailun vuoksi sanottakoon, että monille tuttua Novitan 7 Veljestä -lankaa neulotaan yleensä neljän millimetrin paksuisilla puikoilla.

Merosen mukaan minineuleita valmistetaan suunnilleen samalla tavalla kuin suurempiakin neulomuksia, pienemmässä koossa vain. Jos silmukka putoaa, sen saa poimittua pikkuruisella virkkuukoukulla, jonka koukku on pippurinmurenan kokoinen.

Yleensä Meronen ei katso kellosta kuinka paljon aikaa minineuleen tekeminen vie – se olisi liian lannistavaa. Hän kuitenkin arvelee, että värikäs villapaita nukelle syntyy noin kahdeksassa tunnissa.

”Olin huono käsitöissä koulussa, mutta pienestä asti olen ollut sellainen, että jos haluan tehdä jotain, teen sen.”

Miniatyyrikäsitöissä on myös se hyvä puoli, että kaikkia kodin kaappeja ei tule täytettyä lanka- ja kangaslaatikoilla. Yhdestä kangasnenäliinasta syntyy kolme mekkoa, paita ja housut. Sata grammaa silkkistä ompelulankaa riittää lukemattomiin minisukkapareihin.

”Jossain vaiheessa tätä harrastusta kaikille tulee hamstrausvaihe. Kun löytää vaikka jonkin ihanan langan, se on pakko saada monessa värissä. Minulla on nyt ehkä noin 200 kertaa enemmän lankaa kuin ehdin koko elämässäni käyttää, mutta se mahtuu silti pieneen tilaan.”

Meronen on kirjoittanut kirjat Tee itse nukketalo (2016) ja Pienenpieniä käsitöitä (2018). Hän suunnittelee parhaillaan kolmatta nukkekotiaiheista kirjaa työnimellä Pienenpieniä käsitöitä 2. Kuva: Sanne Katainen

Nukkekotiharrastus on armollinen, sillä kukaan ei tule räyhäämään, vaikka joulukoristeet unohtuisivat paikalleen puoleksi vuodeksi. Etenkin pimeinä talvikuukausina Meronen ei yleensä sisusta talojaan uudelleen vaan keskittyy lähinnä käsitöiden tekemiseen.

Nyt kevään korvilla innostus alkaa taas kuplia uudella tavalla. Merosen keittiössä on pikkuisen metsän verran minikasveja, joiden kasvattamista Meronen on harjoitellut.

”Koen, että elän kahdessa koossa. Minulla on oikea elämä, mutta näen esimerkiksi luonnon yksityiskohdat miniatyyri­koossa. Sammalesta voi tulla hyvä saniainen nukkekotiin.”

Meronen kiirehtii myös vakuuttamaan, että nukkekotiharrastus ei välttämättä valtaa talon jokaista nurkkaa ja soppea.

”Yksi Alkon viinilaatikko riittää, siihen saa mitä tahansa. Ja sen saa sitten sivuun, kun leikki loppuu.”