Kiltti ja reipas suorittaja uupui papin työssä: "Haaveestani tuli totta – nyt minulla on oma kuttutila"

Karoliina Löytty kehittelee omien kuttujensa maidosta tuotteita. Etsinnässä on vuokralle sopiva navetta Ylöjärven keskustan tuntumasta. Kuva: Rami Marjamäki

Aikuinen ihminen saa olla hyvä itselleen ja tehdä jotain, mistä tulee hyvä olo ja hyvä mieli. Tähän päätelmään tulemiseen tarvitaan teologian opinnot, papin ura ja elämän tuomaa viisautta.

"Minä olen käynyt kamppailun niinkin perustavanlaatuisesta asiasta, että haluan voida paremmin. Nyt ymmärrän ajatella myös itseäni, mutta sen ymmärtämiseen on mennyt kauan. Eihän tunnollinen ihminen voi haluta jotain itselleen? Pitää suorittaa, olla hyvä, kiltti ja reipas tyttö", pohtii ylöjärveläinen Karoliina Löytty, 39.

Nainen päätti vaihtaa papin työn ja henkisen katraan paimentamisen vuohiin.

"Olen lapsuudesta asti haaveillut hoitavani eläimiä. Haave nosti minut toivottomuudesta, jossa mikään ei tuntunut miltään."

Löytty hakeutui opiskelemaan maatalouden perustutkintoa ja eläinten hoitamisen osaamisalaa Ahlmanin ammattioppilaitokseen.

"Podin ensin kauheita tunnontuskia, mutta sitten huomasin: se olikin vapauttavaa! Oli vapauttavaa päästää irti vanhoista kuvioista ja oppia valtavasti uutta. Viihdyn kauhean hyvin navetassa tekemässä konkreettista työtä."

Nokian seurakunnan pappina työskennellyt Karoliina Löytty ei lähtenyt opiskelemaan sattuman oikusta.

"Koin burn out ja masennusjakson muutama vuosi sitten. Huomasin tsemppaavani itseäni kauheasti, että jaksoin. Joudun miettimään omia työtapojani alusta asti uudelleen. Miksi kuormitun asioista, joista muut eivät näytä kuormittuvan?"

"Olin välillä töissä ja lopulta sairaslomalla masentuneena ja toivottomana."

Oman osansa raskauteen toi kirkon sisällä meneillään oleva keskustelu.

"Suomen kirkolla on kasvun paikka. Olen herkkä ja otan kaikki ristiriidat raskaasti. Koen myös seurakunnan toiminnan liian sisäänpäin kääntyneeksi. Pitäisi suuntautua ulospäin ja keskittyä olennaiseen."

Löytty tarkentaa, että hänen kohdallaan ei ole kyse uskon kriisistä.

"Ajattelen kaiken aikaa hengellisiä asioita. Usko on osa arkeani jokaisessa päivässä."

Nyt onkin vapaus ajatella itse. Ei tarvitse ajatella mitä muut haluavat.

"Papin työssä ei ole työaikaa, mutta vuohipaimenen työkin on ympärivuorokautista. Ero on siinä, että nyt minun ei tarvitse edustaa ketään muuta. Saan vain olla oma itseni. Tehdä konkreettista työtä."

Papin työn yksi osa on olla kaiken aikaa taustaorganisaationsa edustaja. Pappi joutuu laittamaan omat mielipiteensä syrjään ja ymmärtämään maailman ilmiöitä.

"Ihmisten mielissä papin kohtaamisessa heijastuu Jumalan kohtaaminen. Jos pappi on torjuva tai vaikka väsynyt, joku aina ajattelee, että nyt eroan kirkosta, kun Jumalakin minut torjuu. Vaikka olisi kyse vain väsyneestä papista."

Karoliina Löytyn lapsuus on vähän erilainen kuin keskiverto suomalaisen lapsen kokema. Hän vietti kuusi vuotta vanhempiensa mukana lähetystyössä Senegalissa, Länsi-Afrikassa.

"Muutimme Suomeen, kun minun oli aika aloittaa lukio. Isäni on gospelmuusikko ja äitini kirjailija."

Lukion jälkeen nuori nainen lähti opiskelemaan teologiaa.

"Oli paljon pohdittavaa tässä maailmassa, kun olin nähnyt vähän muutakin. Kotona oltiin aina tiedostavia ja ajateltiin syvällisesti. Teologia tuntui luonnolliselta ratkaisulta."

Papin ura tuntui myös oikealta ratkaisulta.

"Ajattelin, että minulla on lahjoja papiksi. Halusin tehdä jotain tärkeää."

Pappi Löytystä tulikin vuonna 2005. Pari ensimmäistä vuotta työpaikka sijaitsi Ruovedellä.

"Maalaispaikkakunnalla työskentelyssä oli monta hienoa puolta. Paikallisille oli kyllä yllätys, kun muutin sinne oman eläväisen perheeni kanssa."

Seuraavaksi työ vei Ylöjärvelle ja sitten Nokialle. Nokian seurakunnassa Löytyllä on yhä virka, josta hän on tällä hetkellä opintovapaalla.

"Tällä hetkellä mietin, mihin voimavarani riittävät. Papin työhön palaamisesta en ole tehnyt vielä päätöstä. Lopullisen päätöksen teen varmaan keväällä, kun on pakko päättää."

Tällä hetkellä Löytyy kieltäytyy myös ystävien ja sukulaisten pyytämistä toimituksista.

"Uuvun tosi paljon, vaikka kävisin vain kastamassa lapsen. On vaikea sanoa kenellekään ei, mutta nyt joudun niin tekemään."

Tällä hetkellä Karoliina Löytty lataa akkujaan. Prosessin myötä hän on myös oppinut tuntemaan itseään.

"Olen kiltti suorittaja. Minulla on aina ollut halu parantaa maailmaa ja tehdä jotain tärkeää."

Kun on nähnyt jo lapsena nälänhätää ja puutetta Senegalissa, suomalaisten pulmat tuntuvat välillä pieniltä.

"Olen tietoinen maailman kärsimyksistä. En halua vähätellä ihmisten arkisia ongelmia, mutta ne eivät aina tunnu niin kiireisiltä, kun tietää toisaalla ihmisten kuolevan nälkään."

Ajatus omien vuohien kasvattamisesta juontaa lapsuuteen ja Senegaliin.

"Siellä vuohet ovat hyvin tyypillisiä kotieläimiä. Vuohenmaitoa käytetään monin tavoin ja myös liha syödään."

Eläinten hoitaminen on tuttua jo lapsuudesta, kun Löytyn perhe asui maatalon pihapiirissä Orivedellä.

"Kaikilla asioilla oli oma järjestys ja paikka. Se oli selkeää. Ei kiirettä. Työllä oli näkyvä tulos. Ajattelen yhä samoin, että on kiva tehdä työtä, jolla on vaikutusta. Kun eläimet ruokkii ja hoitaa hyvin, ne ovat tyytyväisiä."

Kirkossa sen sijaan palautetta on vaikea saada.

"Se on jo paljon, että joku sanoo ovella merkitsevän katseen kanssa pidättyvästi: Kiitos saarnasta."

Opintoihin Ahlmannilla kuuluu myös työssäoppimista. Harjoittelupaikasta tuli työpaikka, kun Keikyässä sijaitsevalla kuttutilalla tarjottiin töitä juustolassa.

"Meitä on siellä kaksi työntekijää sekä isäntä. Käyn siellä aina kolme päivää kerrallaan. Toinen työntekijä on ollut 30 vuotta kuttutilallinen ja juustolayrittäjä."

"Missä voisin alalle paremmin päästä sisälle. Kun minulla on ongelmia omien vuohieni kanssa, kysyn isännältä ja työkaverilta neuvoja. Toinen sanoo yhtä ja toinen toista. Teen siitä välistä ja hyvä tulee."

Kotiin Löytty saapuu aina intoa täynnä. Kotitilalla tavoitteena on jalostaa kaikki maito itse. Meneillään on juuri omien tuotteiden kehittely.

"Mietinnässä on myös lypsävien kuttujen määrä. Saanko riittävästi maitoa, jos niitä on 40 tai 60. Kannattavuus pitää laskea huolellisesti."

Tällä hetkellä Löytyn navetassa on vain kaksi lypsävää kuttua. Niiden maidosta hän valmistaa mietoa leivän päälle sopivaa schevretä sekä harjoittelee halloumia, jonka on nimennyt kuttoumiksi.

"Minulla on nyt 47 vuohta sekä yksi lainapukki. Osa on kilejä ja osa pukkeja, jotka menevät jonkin aikaa kasvettuaan lihoiksi."

Löytty kehuu vuohen lihaa paremmaksi kuin lampaan liha. Tulevaisuudessa hän aikoo myydä juustojen rinnalla myös lihaa.

"En halua toimia niin, että syntyneistä kileistä lopetetaan heti kaikki pukit. Sitä on vaikea hyväksyä. Ne ovat kuitenkin syntyneet. Ennemmin kasvatan niitä syötäväksi. Silloin niilläkin on tehtävä."

Ensi keväänä Löytty suorittaa näyttötutkinnon ja opintovapaa papin virasta loppuu.

"Joka tapauksessa tiedän, että haaveestani on tullut jo totta. Minulla on jo oma kuttutila. Ihmiset pitävät tällaista elämänmuutosta joko rohkeana tai hullun rohkeana. Ei sillä väliä. Minulla on nyt hyvä olla."