Matti Seitsonen näkee valoa keskellä maatalouden kassakriisiä – tyhjä navetta täyttyy nautakarjasta 11 vuoden tauon jälkeen

Matti Seitsosen navetta on ollut tyhjillään 11 vuotta sen jälkeen, kun hän luopui lypsykarjasta. Pian rakennus kalustetaan uusiksi tulevaa emolehmäkarjaa varten. Kuva: Kari Salonen

Myönteisyys on auttanut Matti Seitsosta jaksamaan vaikeina aikoina. "Luonteenpiirteeni on löytää asiasta kuin asiasta positiivista ja hyvää." Kuva: Kari Salonen

Matti Seitsosen kotitilalla Kouvolan Ummeljoella sato on korjattu ja syystyöt tehty.

"Muutaman aarin valkosipulin istutus on vielä ennen kuin pakkaset tulee. Joku vuosi sitten innostuttiin kokeilemaan. Niin kuin monesti muutenkin, asiat sitten lähtee vähän käsistä", Seitsonen nauraa.

Tähän aikaan vuodesta pelloilla käyskentelevät lähinnä kauriit, joita puoliso Sanna on kyttäillyt aamuvarhaisella vävykokelaan kanssa. Tänään jäätiin ilman saalista, eläinten ääni vain kuului.

"Kauriita on ollut täällä ehkä 20 vuotta. Ollaan rajalla, tästä länteen kanta kasvaa reilusti ja idässä pian loppuu. Nyt on nähty ilveksiä, todennäköisesti ensi talvena tulee vähemmän kolareita."

Seitsonen on tilan kolmas isäntä. Imatran itäpuolelta Jääskestä lähteneet isovanhemmat asettuivat siirtolaistilalle vuonna 1948.

Tilakeskuksen läheisten peltojen lisäksi viljelyssä ovat äidin kotitilan pellot noin kahdeksan kilometrin päässä.

Seitsonen piti lypsykarjaa vuoteen 2010 asti. Kun aika ei tahtonut enää riittää kaikkeen, hän keskittyi kasvinviljelyyn ja siirtyi luomuun. Kierrossa on viljoja, härkäpapua ja nurmea. Koneurakointi tuo kolmanneksen tulovirrasta. Tärkeä merkitys on myös 50 metsähehtaarilla.

Luomu oli Seitsosen omalla tilalla puhtaasti taloudellinen valinta.

"Siinä määrin tykkään olla luomun edistäjä, että jaan mielelläni omat kokemukseni siihen liittyen. Siinä mielessä en halua, että pitäisi saada vaikka puolet tuotannosta luomuun. Jokainen tila tehköön mieluummin omat ratkaisunsa, kuin että joku muu tekee ne sen puolesta."

Karjattoman kauden on tarkoitus jäädä väliaikaiseksi. Vanha parsinavetta on muuttumassa pihatoksi, johon sopii 35 limousin-emolehmää vasikoineen.

Seitsonen otti tilan ohjat käsiinsä 18-vuotiaana. Alan valinta oli selvä.

"Mie laitoin yhteishaussa ainoaksi vaihtoehdoksi Anjalan maa- ja metsätalousoppilaitoksen. Sanoin että en tarvii muita kouluja enkä muita vaihtoehtoja."

Tilan pelloista 80 prosenttia on savimaita. Maalajia sanotaan minuuttisaveksi, koska se on sopivan kosteaa kevättöille vain lyhyen ajan.

"Oikean työajankohdan valitseminen on välillä hyvin vaikeaa. Niinä keväinä, kun sataa vettä, pitää hermojen olla kunnossa, että malttaa odottaa sopivaa kylvöajankohtaa. Märän maan sotkemisella on pitkät seuraukset."

Ehkä juuri hankala maalaji on innostanut Seitsosen testaamaan erilaisia muokkausmenetelmiä. Sekin, että käytännönläheinen koetoiminta on ajettu alas paikallistasolla.

"Luken virallisista maanmuokkaustesteistä Maaningalta ja Ruukista en saa sopivaa tietoa, koska maa on siellä ihan erilainen. Lähellä tehty tutkimus olisi huomattavasti arvokkaampaa tietoa. Ehdottoman tärkeää toimintaa lajikevalintojakin ajatellen."

Kuten viljelijän ammatti, yhteiskunnallinen toimeliaisuuskin on tullut Seitsoselle verenperintönä. Vanhemmat olivat aktiivisia keskustassa ja tuottajaosuuskunnissa. Seitsonen on kokenut MTK:n sopivan käytännönläheiseksi kanavaksi.

"On tullut sellainen kasvatus, että jos haluaa asioihin vaikuttaa, pitää olla valmis laittamaan itsensä likoon. Puskista huutelu ei auta mitään."

Nyt pinnalla on maatilojen kassakriisi, joka on kolkutellut oven takana jo pidemmän aikaa. Tänä vuonna huono sato sekä nousevat energian ja lannoitteiden hinnat ovat ajaneet monen viljelijän maksuvaikeuksiin.

"Ei ole väliä onko tavanomainen vai luomu, valitettavasti lannoitteiden hinnat vaan nousee."

Talousvaikeuksien jälkeen saattavat koittaa jaksamisongelmat. Toisinaan Seitsonenkin on ohjannut viljelijäkollegan ammattiavun piiriin. Itse mies kertoo pärjäävänsä luonteellaan, jonka avulla hän löytää joka tilanteesta valoisan puolen.

Aihe tuo Seitsosen mieleen omat raskaat vuodet vuosituhannen alkupuolella.

"Kahtena keväänä olen oman lapsen arkkua kantanut haudalle. Silloin oli hyvä että oli järkevää tekemistä, osin oli pakkokin."

Suru sortaa äänen. Puhe jatkuu hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Lehmät on hemmetin hyviä terapeutteja. Ja tietysti kaverit, tukiverkostot oli kunnossa. Elämä ei saa olla pelkkää maataloustuotantoa."

Seitsonen uskoo kokemusten jättäneen häneen jälkensä. Se näkyy luottamustoimissa ehkä jonkinlaisena tyyneytenä.

"En jaksa mieltäni pahoittaa ihan jokaisesta – usein vihreiden – aloitteesta tai hapatuksesta. Onko tuo sellainen asia josta kannattaa paljoa suuttua?"

Suuttumisen sijaan edunvalvonta sujuu keskustellen ja kuunnellen. Esimerkkinä käy Kouvolan kaupungin rantaosayleiskaava, joka tuo uusia rakennustontteja Kymijoen rantamaille.

"Kaupunki haluaa – mikä on ymmärrettävää – hyödyntää Kymijoen rantoja. Me haluamme että se tehdään yhteistyössä niin, että maanomistajatkin tuntevat tulevansa kuulluiksi."

Ympäryskuntien liittäminen Kouvolaan vuonna 2009 hiertää vielä paikoin. Varsinkin vauraissa entisissä kunnissa Elimäellä ja Valkealassa haikaillaan keskuskaupunkiin siirrettyjen palvelujen perään. Seitsonen näkee uuden Kouvolan suuruudessa ja toiminnassa kehuttavaakin.

"Jos kaupunki haluaa koulujen yhdelle ruokaviikolle paikallisen sianlihan, se alkaa olla jo melkoinen lihaläjä. Naapurikylän lammastilalla on kaupungin kanssa hankintasopimus, Kouvolassa syödään paikallista lammasta."

Kaakkois-Suomen erikoisuus on voimakas metsäteollisuus. Karttaa täplittävät sahojen sekä paperi- ja sellutehtaiden synnyttämät taajamat. Viljelijät ja duunarit elävät samoissa kylissä.

"Itse olen käynyt Ummeljoella koulut. Ala-asteen noin 120 oppilaasta ehkä parikymmentä oli maatilalta, loput taajaman lapsia."

Sivutoimisten viljelijöiden osuus on suuri, kun pienenkin kotitilan pitoa on voitu jatkaa tehdastyön rinnalla. Työssäkäynnin ja tilanpidon yhtälö on tuttu myös Seitsosen perheessä, sillä Sanna on käynyt palkkatöissä. Nyt hän opiskelee uutta ammattia. Käänne oli yllättävä ja johtuu Sannan sairastumisesta. Navetan rakennustöitä ja karjan hankintaa on lykätty.

"Onneksi ei ole tarvinnut pakolla tehdä mitään vaan ollaan otettu aikalisää. Mieluummin sitä miettii etukäteen kuin jälkikäteen. On hyvä, että tulee oikeasti ajateltua, mitä pystyy tekemään ja missä mittakaavassa. Tämä on osin järjestönkin tehtävä, tilallisten kouluttaminen varautumiseen on tärkeää."

• MTK-Kaakkois-Suomen puheenjohtaja vuodesta 2019. MTK:n valtuuskunnassa vuodesta 2010 ja keskusliiton johtokunnassa 2011–2013.
• Valmistunut Anjalan maatalousoppilaitoksesta 1992 ja Uudenmaan maaseutuopistosta Hyvinkäältä agrologiksi 1995.
• Syntynyt vuonna 1975. Perheeseen kuuluvat vaimo Sanna, yksi yhteinen lapsi sekä molempien lapset edellisistä liitoista, joista osa on jo aikuisia.
• Viljelee kotitilallaan Kouvolan Ummeljoella luomuna viljaa, nurmea ja härkäpapua. Suunnitelmissa emolehmäkarjan pito. Koneurakointi tuo merkittävän osan tuloista.
• Harrastaa ulkoilua, hiihtoa, laskettelua ja penkkiurheilua. Kannattaa pesäpallossa KPL:ää ja jääkiekossa KooKoota.

"En jaksa mieltäni pahoittaa ihan jokaisesta – usein vihreiden – aloitteesta tai hapatuksesta. Onko tuo sellainen asia josta kannattaa paljoa suuttua?"