Korkein palkintopalli on lypsykarjatilan emännälle tuttu – Heli Heikkinen yllättää leuanvedossa jopa itsensä

Ensimmäiset 14 vuotta emäntänä hujahtivat ilman säännöllistä liikuntaa. Heli Heikkinen oli omien sanojensa mukaan "rapakunnossa". Kuva: Sanne Katainen

Maitotilalla Nastolassa varttunut Heli Heikkinen oli vakuuttunut, että elämä maatalousyrittäjänä ei olisi häntä varten. Toisin kävi.

"Kummasti rakkaus voi kääntää pään", Heikkinen toteaa hymyillen.

Urheiluhierojaksi valmistunut Heikkinen ei ehtinyt tehdä päivääkään alan töitä, vaan päätyi lypsykarjatilan emännäksi Asikkalaan suoraan koulun penkiltä.

Heli Heikkisen ja Timo Kiurun tilalla on 25 lypsävää lehmää. Tilanpitoa jatketaan vuosi kerrallaan.

"Tilan tulevaisuutta mietitään sen mukaan, miten maataloudella menee. Meillä on velaton tila, joten tilanpitoa ei ole pakko jatkaa", Heli Heikkinen miettii.

Maatilan töiden vastapainoksi Heikkinen harrastaa tavoitteellisesti leuanvetoa.

"Sain leuanvetotangon joululahjaksi 2012. Tanko viritettiin heti joulupäivänä, ja sain ensi kokeilulla viisi leukaa. Ymmärsin heti, että tähän eivät kaikki ilman harjoittelua pysty", Heikkinen kertoo.

Kisoja Heikkinen on kolunnut vuodesta 2014 lähtien. Syyskuussa 52 vuotta täyttävä emäntä kilpailee sekä lisäpainoleuanvedossa että toistoleuanvedossa. Omat sarjat ovat yleis- ja yli 50-vuotiaiden veteraanisarja.

Lisäpainoleuanvedossa isketään vyölle painavin mahdollinen määrä rautaa ja vedetään yksi toisto hyväksytysti. Toistoleuanvedossa taas vedetään niin monta leukaa kuin mahdollista.

Toistoleuanveto on Heikkisen ykköslaji. Treenit suunnitellaan sitä palveleviksi. Oma ennätys lajissa on 46 leukaa viime syksyn Suomen Cup -kisoista Turusta. Tulos oli myös Suomen ennätys.

Lisäpainonvedossa Heikkinen piti niin ikään hallussa Suomen ennätystä. Vielä kesäkuuhun asti se oli Helin alle 50-kiloisten sarjassa 44 kiloa.

"Yllätyin tulosta itsekin, en olisi uskonut, että pystyn enää tulosta parantamaan."

Korkein palkintopalli on tullut vuosien saatossa tutuksi. Lisäpainovedossa hän on sijoittunut ensimmäiseksi kaikissa kisoissa vuodesta 2016 lähtien. Toistoleuanvedossa nainen ei ole vielä kohdannut lajissa voittajaansa.

Heikkisen mukaan ykkössija ei kuitenkaan ole tärkeä. Kakkossijalle jääminen ei harmittaisi.

"Ykköstavoite kisoissa on oman suorituksen parantaminen."

Heikkisen urheilutausta on joukkueurheilussa.

"Lapsena tuli harrastettua perinteisiä 70-luvun lajeja kuten hiihtoa ja yleisurheilua. Haaveilin kuitenkin aina jalkapallosta."

Lopulta haave toteutui ja yhdeksän vuoden ajan elämä oli pelkkää jalkapalloa. Se katkesi uraan lypsykarjaemäntänä.

"Neljääntoista vuoteen en uhrannut urheilulle ajatustakaan", hän muistelee.

Sitten entinen pelikaveri laittoi viestiä ja kutsui mukaan entisistä aktiiviharrastajista koottuun joukkueeseen.

Jalkapalloharrastuksen elvyttäminen herätti siihen, että oma kunto oli pohjamudissa. Jalkapallon tueksi tuli saliharrastus ja lenkkeily.

"Jos joku sanoo, että maatilan töissä pysyy kunnossa, niin ei se ihan niin ole", Heikkinen tuumii.

Miten entinen joukkueurheilija on valinnut itselleen yksilölajin?

Heikkinen kertoo tottuneensa yksilölajiin. Sydämeltään hän on yhä joukkueurheilija. Oman joukkueensa hän on löytänyt Leuanvetäjät ry:n naisleuanvetäjistä. Tiivis yhteydenpito ja tsemppaaminen luovat joukkuetunnelmaa. Harrastajat pitävät kisojen välillä yhteyttä lajin Facebook-ryhmässä.

"Lajin yhteisöllisyys on yksi sen hienoimpia ja motivoivimpia asioita. Naisleuanvetäjien parissa vallitsee hyvä henki, josta kyräily puuttuu ja kaikki tukevat toisiaan."

Leuanvetoharrastus rytmittyy maitotilan arkeen. Heikkinen harjoittelee kolmesti viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.

"Herään aamulla lypsämään lehmät. Aamupäivällä on hyvin aikaa treeneille ja illalla odottavat taas hommat lehmien parissa."

Heikkinen korostaa, että tilalla riittää töitä enemmän kuin pystyy tekemään. Treenaamisen mahdollistaa joustava puoliso.

Toinen mahdollistaja on lomituspalveluiden toimiminen.

"Sijaitsemme Sysmän lomitusalueella ja lomitus toimii meillä erinomaisesti. Meillä on tuttu vakituinen lomittaja ja lomat kisareissuille ovat aina järjestyneet ongelmitta", Heikkinen kehuu.

Heikkinen harjoittelee työn ehdoilla. Treeneistä on pakko palautua huolella, jotta työnteko ei vaivojen takia vaarannu.

"Välillä on työhuippuja, joiden takia treeneissä on otettava kevyemmin. Omaa kroppaa kuunnellen mennään."

Tällä hetkellä Heikkinen palautuu parin viikon takaisista leuanvedon ensimmäisistä MM-kisoista. Treenaamisen suhteen on otettava rennommin. Kisaaminen jatkuu vielä ainakin jonkin aikaa.

"Jokaisen kisan jälkeen mietin, vieläkö riittää motivaatiota. Tähän mennessä se on riittänyt."

Kisaaminen jatkuu kunnes oma henkilökohtainen tavoite saavutetaan.

"Jatkan kisaamista ainakin niin pitkään, että saan viisikymmentä leukaa vedettyä", Heikkinen uhoaa pilke silmäkulmassa.

Katso myös video:

Heli Heikkisen päivään kuuluu navettahommia ja leuanvetoa – katso videolta urheilevan emännän arkea

Heli Heikkisellä riittää pokaaleja, mutta oman suorituksen parantaminen on se, mikä motivoi. Kuva: Sanne Katainen

Maatalousyrittäjän työssä on Heli Heikkisen mukaan parasta vapaus omassa päivärytmissä. Kuva: Sanne Katainen