Syksyllä 1949 sodan ja pahojen hallavuosien jälkeen lapsiperheet kärsivät nälästä Pohjois- ja Itä-Suomessa

Yhteisvastuu syntyi 70 vuotta sitten lähimmäisenrakkaudesta, kun lapsiperheiden hätä antoi kipinän keräykselle. Tuo kipinä ei ole koskaan hiipunut, järjestäjä kertoo.

Nyt Yhteisvastuu on evankelis-luterilaisen kirkon suurkeräys, suurin suomalainen lajissaan. Keräys auttaa hädänalaisia syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta Suomessa ja kehitysmaissa.

Yhteisvastuun juuret ovat syvällä Suomen historiassa. Syksyllä 1949 sodan ja pahojen hallavuosien jälkeen lapsi­perheiden tilanne Pohjois- ja Itä-Suomessa oli heikoissa kantimissa. Lapset olivat aliravittuja ja sairaita. Työttömyys vaikeutti perheiden toimeentuloa. Tarvittiin pikaista apua, mutta auttavaa järjestelmää ei ollut, kunnes kirkko tuli hätiin.

Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliiton (Kirkko­palvelut) pääsihteeri Toivo Laitinen ja sosiaalisihteeri Lauri Tuomi näkivät perheiden hädän kiertomatkallaan ja ehdottivat heti suurkeräyksen järjestämistä. Keräyksen nimen ideoi Varkauden kirkkoherra Kustaa Sarsa ja Suomen tasavallan presidentti kutsuttiin keräyksen suojelijaksi.

Ensimmäiset Yhteisvastuu-talkoot polkaistiin käyntiin vuonna 1950 kaikissa seurakunnissa. Suomalaisten lähimmäisenrakkaus ylitti kaikki odotukset. Pohjois- ja Itä-Suomen nälkää näkeville lapsiperheille kerättiin 60 miljoonaa silloista markkaa, tuplasti yli tavoitteen.

1950-luvulla keräysvarat käytettiin kotimaassa. Niillä tuettiin huonokuntoisten asuinrakennusten kunnostusta ja äitien virkistyslomia. Köyhille kodeille hankittiin lehmä tai hevonen, invalidille pyörätuoli tai vanhukselle kunnollinen vuode. Myös lahjakkaita lapsia autettiin kouluun.

Joka vuosi Yhteisvastuu toi esille erilaisia vaikeuksissa olevia ryhmiä kuten lesket, orvot, työttömät, asunnottomat, kehitysvammaiset, invalidit ja yksinäiset vanhukset.

Vuonna 1963 apua laajennettiin ulkomaille Namibiaan.

70 vuotta myöhemmin Yhteisvastuukeräyksellä on kymmeniä tuhansia vapaaehtoisia talkoolaisia. Nämä arki­enkelit ovat auttaneet satoja tuhansia hädänalaisia Suomessa ja maailman köyhimmissä maissa.

Keräystuotto on viime vuosina ollut kolmisen miljoonaa euroa. Aktiivinen keräysaika on helmi-huhtikuu.

Yhteisvastuu on paljon muutakin kuin rahankeräys. Se tuo esille monesti näkymättömän hädän eikä kavahda tarttua aiheisiin, joihin moni ei koskisi pitkällä tikullakaan.

Lue myös: Pandemia mullisti Yhteisvastuun rutiinit – Perinteinen kenttäkeräys seurakunnissa loppui laakista