Ukrainan sotaa seurataan jatkuvasti, mutta yksi asia mediasta puuttuu – 12-vuotias Jeva Skaletska tarttui kynään kellarissa räjähdysten keskellä ja uudistaa nyt nuortenkirjallisuutta
Jeva Skaletskan esikoisteos Ette tiedä mitä sota on perustuu hänen päiväkirjamerkintöihinsä Ukrainan sodan aikana.
Jeva Skaletska: Ette tiedä mitä sota on. Suomennos: Maria Lyytinen. 239 sivua. Otava, 2022. Kuva: Jarkko Sirkiä, Otava, kuvankäsittely: Aatu JaakkolaVenäjän hyökkäyssodasta on kirjoitettu mediassa paljon, mutta lapsen näkökulmasta näkee harvoin juttuja.
Lasten haastattelemiseen on tiukemmat säännöt kuin aikuisten, koska heitä on suojeltava. On myöskin eettisesti mahdotonta haastatella akuutin kriisin keskellä eläviä, traumatisoituneita ihmisiä.
12-vuotiaan Jeva Skaletskan suomeksi käännetty Ette tiedä mitä sota on -kirja tarjoaa vastauksen tähän tarpeeseen. Se perustuu hänen omiin päiväkirjamerkintöihinsä.
Tarina alkaa 23. helmikuuta aamuöisistä räjähdyksistä Harkovassa, tytön kotikaupungista. Skaletska asuu rakkaan mumminsa kanssa kerrostaloasunnossa ja pakenee välittömästi kellariin. Hän kuvaa, miltä tuntuu torkkua kellarissa pehmolelu kainalossaan peläten, että rakennus luhistuu räjähdyksen seurauksena hetkenä minä hyvänsä.
Skaletska ja hänen mumminsa piileskelevät eri puolilla Ukrainaa edeten kohti rajan ylitystä ja Irlantia. Auttamishalu ja myötätunto niin ukrainalaisissa kuin ulkomaalaisissa on tarinan kauneinta antia.
Kirjaan on koottu runsaasti Skaletskan ja hänen luokkansa WhatsApp-keskusteluita, kuvia ja Harkovan kartta. Sosiaalisen median valuminen kirjaan osoittaa sen, että nuortenkirjallisuus on muuttunut. Tämä on myönteinen asia, sillä WhatsApp-keskusteluista pääsee suoraan käsiksi nuorten ajatuksiin ja toisaalta tekstiä on sivuilla vähemmän. Kirja sopii myös erinomaisesti aikuisille.
Sosiaalisen median valuminen kirjaan osoittaa sen, että nuortenkirjallisuus on muuttunut.
Tyylilajiltaan ja narratiiviselta rakenteeltaan ukrainalaistytön päiväkirja on kuin kopio juutalaisen Anne Frankin päiväkirjasta, joka on kirjoitettu toisen maailmansodan aikana. Frank menehtyi keskitysleirillä.
Minäkertoja ja tapahtumien kuvailu passiivimuodossa ovat sekä Frankille että Skaletskalle ominaista tyyliä. Myös huumoria ja raikasta tulevaisuuden uskoa löytyy molempien teoksista.
Frankin päiväkirjan lukeneena Skaletskan tarinaan tutustuminen nostaa kylmät väreet iholle – etenkin siinä vaiheessa, kun kirjan lopussa kerrotaan Skaletskan luokkakavereiden kohtalot.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat









