Navetalta haisevasta jussipaidasta ja pussihousuista kannatti tarjota 50 euroa, sillä Rehupiiklesin esiintymisvaatteita on vaikea löytää: "Aika moni nykyajan artisti on hajuton ja mauton"

Rehupiikles on pysynyt aktiivisena, ja se nauttii kulttimainetta etenkin Pohjanmaalla. Kuva: Johannes Tervo

Eteläpohjalainen huumoriorkesteri Rehupiikles on riemastuttanut yleisöä yli 30 vuotta. Rehupiiklesin kitaristi ja sanoittaja Jyrki Keskinen poseeraa jussipaidassa, joka on ollut hänen esiintymisasunaan 1990-luvulta lähtien.

Bändin jäsenet pukeutuvat vanhan ajan maajussiteeman mukaisesti. Kulahtaneiden työtamineiden löytäminen ei kuitenkaan ole ollut aivan yksinkertainen homma.

”Eräs yhtyeen entinen jäsen meni aikoinaan naapurin maataloon kesken isännän aamuaskareiden. Isännällä oli yllään navetalta haiseva jussipaita ja pussihousut. Hän heilutteli viisikymppistä, että 'myisitkö nuo vaatteesi mulle'”, Keskinen nauraa.

Rehupiiklesin ideana on esittää ulkomaisia rock-klassikoita leveällä eteläpohjalaismurteella. Nimessä oleva "piikles" on murreväännös The Beatlesin nimestä.

Kulttimaineen saavuttanut yhtye sai alkunsa vuonna 1986 jalasjärveläisten opiskelijanuorukaisten hauskanpitoprojektina.

”Kesäisin kokoonnuimme kaveriporukan kanssa soittelemaan ystäväni Joose Tammelinin tekemiä kappaleita. Treenasimme viikon ja järjestimme ilmaiskonsertin kylällä. Vasta 1990-luvun puolivälissä aloimme keikkailla Jalasjärven ulkopuolella”, Keskinen kertaa.

Rehupiiklesin kitaristi ja sanoittaja Jyrki Keskinen poseeraa jussipaidassa, joka on ollut hänen esiintymisasunaan 1990-luvulta lähtien. Kuva: Johannes Tervo

Esikoisalbumi Noiruttu Pohojammaa ilmestyi vuonna 1995. Levy julkaistiin omakustanteena eikä sille povattu menestystä. Yhtyeen jäsenet laskivat sormilla, kuinka moni sukulainen ja kaveri ostaisi levyn.

”Siihen aikaan työskentelin luokanopettajana Seinäjoella. Kun vein ruokatunnilla levyn paikallisradioon, siellä ihmeteltiin, mikä kumma tällainen bändi on. Kun ajoin iltapäivällä töistä kotiin, Rehupiikles soi radiossa. Iltaan mennessä puhelinvastaajaani tuli 40 viestiä."

Bändi sai lentävän lähdön.

Noiruttu Pohojammaa nousi listoille ja myi kultalevyyn vaadittavat 20 000 kappaletta. Levyllä olleesta Ylihärmä-kappaleesta tuli pienoinen hitti.

Rehupiikles on pysynyt aktiivisena, ja se nauttii kulttimainetta etenkin Pohjanmaalla.

”Olemme soittaneet ravintoloissa, musiikkitapahtumissa sekä erilaisissa juhlissa. Lisäksi olemme konsertoineet sinfonia- ja kaupunginorkestereiden kanssa. Musiikkiamme on soitettu jopa hautajaisissa, mutta emme ole sentään esiintyneet niissä”, Keskinen myhäilee.

Harvakseltaan yhdessä oleminen ja musiikin monimuotoisuus ovat Keskisen mukaan yhtyeen pitkän iän salaisuuksia.

”Ei me olla eletty ihan oikeaa bändielämää, koska kukaan ei ole elättänyt tällä itseään. Se on pitänyt homman tuoreena ja olemme välttyneet riidoilta. Aika usein raha rikkoo bändien yhteishengen.”

Rehupiiklesin lähes jokaisella jäsenellä on akateeminen koulutus, ja moni on suorittanut musiikkialan tutkinnon. Siviiliammatit vaihtelevat kapellimestarista luokanopettajaan ja toimitusjohtajaan.

Vuosituhannen vaihteessa toiminta oli veitsenterällä, kun yhtyeestä erosi kuusi perustajäsentä.

”Tajusin silloin, että bändiä ei voi lopettaa, koska minulla ei ole mitään muuta harrastusta. On suuri rikkaus, että viisikymppisellä miehellä on harrastuksenaan yhtye, jolla on keikkoja, yleisöä ja kunnon laitteet.”

Rehupiiklesin alkuvuosina huumorirock oli voimissaan Suomessa, kun muun muassa Lapinlahden Linnut, Turo's Hevi Gee ja Sleepy Sleepers vetivät keikkapaikat täyteen. Kuva: Johannes Tervo

Rehupiiklesin alkuvuosina huumorirock oli voimissaan Suomessa, kun muun muassa Lapinlahden Linnut, Turo's Hevi Gee ja Sleepy Sleepers vetivät keikkapaikat täyteen.

Ajat ovat muuttuneet. Musiikin tekemisestä on tullut laskelmoitua ja vakavahenkisempää. Artistit ovat aiempaa varovaisempia sanomisistaan.

Keskinen on harmissaan, että entisaikojen särmikäs ja kapinahenkinen rock-kulttuuri on kadonnut Suomesta.

”Mielestäni kevyeen musiikkiin liittyy tietynlainen sääntöjen rikkominen ja yhteiskunnan kritisoiminen. Aika moni nykyajan artisti on hajuton ja mauton, koska he eivät halua ärsyttää ketään. Me osaamme tietoisesti heittää ärsykkeitä kuulijoiden suuntaan.”

Rehupiikles on ottanut kantaa muun muassa Kurikan ja Jalasjärven kuntaliitokseen. Maamiehen rukous -balladissa isäntä toivoo iltarukouksessaan pesäpalloa olympialaisiin ja Herran äänestävän keskustaa.

Toisinaan yhtyeen eteläpohjalainen itseironia ymmärretään väärin.

Vuodenvaihteessa Rehupiikles joutui kohun silmään, kun Kurikan kaupunki kielsi viranomaispäätöksellä Jalasjärven vanhan kunnantalon käyttämisen Kunnantalo-kappaleen musiikkivideon kuvauspaikkana.

Päätöksen perusteena oli, että kappaleen teksti loukkaa kunta-alan työntekijöitä. Video kuvattiin lopulta Lapuan entisellä virkatalolla.

”Kohu opetti sen, ettei koskaan saisi aliarvioida ihmisten huumorintajua. Ei minulla tullut mieleenikään, että joku kuntatyöntekijä voisi loukkaantua tekstistä.”

Jyrki Keskinen on iloinen siitä, että yhtye voi nauttia täysin siemauksin taiteellisesta vapaudestaan.

”Kaupallisuuden tavoittelu on varmasti monelle artistille todella stressaavaa. Yritimme kerran tehdä kaupallisen kappaleen, mutta siitä tuli tylsin laulumme ikinä.”

Rehupiiklesin kohderyhmänä ovat aina olleet maanviljelijät. Kuva: Johannes Tervo

Rehupiikles aikoo jatkaa uraansa pitkälle tulevaisuuteen. Uutta musiikkia ja näyttäviä videoita on luvassa jatkossakin. Keikat käynnistyvät juhannuksesta.

Jyrki Keskinen on huomannut ilokseen, että yleisön joukkoon on ilmestynyt parikymppisiä nuoria.

”Rehupiiklesin keikoilla kuullaan taitavaa soittoa ja taitavaa väärinsoittoa. Musiikkia tarjoillaan kaikkiruokaisille. Tavallaan esitämme myös standupia, koska tarinoimme kappaleiden välissä.”

Rehupiiklesin kohderyhmänä ovat aina olleet maanviljelijät. Tulevaan kappaleeseen Keskinen sai idean traktoreissa olevista kosketusnäytöistä.

”Olen miettinyt, että mitä kaikkea saa aikaiseksi hipaisemalla. Voiko esimerkiksi pitsan tilata traktorin kosketusnäytöllä tuonne pellonreunalle”, tekstinikkari myhäilee.