"Päätimme järjestää yökoulun, jotta koululaiset pääsisivät osallistumaan karjan lypsyyn Järviseudun ammatti-instituutin navetassa", alajärveläisen Ylikylän alakoulun rehtori Ari Anttila kertoo.
Lypsyaikoja ja pienten koululaisten lukujärjestyksen tunteja ei saatu aiemmin osumaan kohdilleen. Yökoulu oli ratkaisu.
Alakoulun ja keskiasteen oppilaitoksen yhteiselo Alajärven Kurejoella jatkuu kolmatta vuotta. Ylikylän koulun väki muutti ammatti-instituutin luonnonvara-alan toimipisteen tiloihin, kun oma opinahjo meni käyttökieltoon.
"Koulussamme todettiin sisäilmaongelma, tulimme väistöön", rehtori Anttila kertoo.
Väistö on nyt muuttunut tilapäistä pysyvämmäksi: Alajärven kaupunki ja ammatti-instituutti ovat solmineet toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen tilojen vuokrauksesta alakoulun varten.
Lähtö omasta koulusta ei aluksi tuntunut mukavalta – ei koululaisista, opettajista eikä koululaisten vanhemmista.
"Hyvä asia oli, että väistötila järjestyi omalta kylältä."
Vielä parempi asia oli ja on, että alakoulun ja ammatti-instituutin yhteiselo sujuu mallikkaasti.
"Puutarhan puolella oppilaamme kylvivät keväällä porkkanoita ja muita juureksia. Kasvihuoneilla on päästy poimimaan tomaatteja. Monet navetta- ja tallityöt ovat tulleet tutuiksi jo ennen lypsyyn osallistumista. Vasikoita ja lampaita on päästy hoitamaan", Anttila luettelee esimerkkejä luonnikkaasta yhteiselosta.
Ammatti-instituutin ympäristöalan opettajien ja opiskelijoiden kanssa alakoululaiset ovat maastoutuneet: luontoretkillä on syvennytty vesistöasioihin, rakennettu hyönteishotelleja ja perehdytty kierrätykseen.
"Uusimman opetussuunnitelman mukainen toiminnallinen koulunkäynti ja käytännössä tekeminen on meillä täyttä totta."
Ammatti-instituutin väki kiittää myös yhteistyötä.
”Tämä on mukavaa", Henna Latvala sanoo. Hän on ammatti-instituutin koulutusalajohtaja.
”Paljon olemme valjastaneet opiskelijoitamme pienten koululaisten ohjaajiksi, esimerkiksi hevoskerhossa. Ohjaava opettaja on toki aina mukana."
Alakoulun ja ammatti-instituutin yhteisiä kuvioita pohditaan opettajakunnan palavereissa.
Ylimääräistä työtä koituu jonkin verran, Latvala sanoo.
"Turvallisuusnäkökohdat olemme miettineet tarkasti esimerkiksi nyt ilta- ja aamulypsyn järjestelyissä. Aikuisia ja ohjaajia pitää olla riittävästi.”
Myönteiset asiat vievät silti voiton. ”Pluspuoli on paljon pitempi kuin miinuslista."
On aika siirtyä navetan puolelle yhdessä Ylikylän alakoululaisten kanssa!
"Tänne päin, haalarit päälle."
Suojahaalarit ovat pienille koululaisille vähän isoja, vaan eivät ole pitkään: opettaja kokoaa väljää asustetta käteensä ja kietaisee ylimääräisenä liehuvan osan selkäpuolelle solmuksi. Jopa tuli istuva navettapuku.
"Sitten tänne, tässä desinfioidaan kaikkien kumpparit."
"Mitä tuolla on?"
"Siellä on rehua."
"Mihin tästä mennään?"
"Sen oven takana ovat lehmät."
"Lypsetäänkö me niitä?"
"Koneet lypsävät, mutta te voitte laittaa lypsimet vetimiin."
"Ei kyllä laiteta."
"Kyllä laitetaan."
Koululaiset tulevat navettaan komeasti. Lehmille kajautetaan tervehdykseksi Piippolan vaarin talo. Laulu sujuu.
"Hyvin vedätte", saattaisi idolikisan tuomari kiittää.
"Lauletaanpa vielä yksi säkeistö", innostaa sen sijaan Ylikylän koulun opettaja Leena Franssila-Karvinen.
Niin monta lauletaan, että vaari se ehtii hoitaa ainakin lampaat, porsaat, hevoset ja lehmät.
Muu-muu siellä ja muu-muu täällä, siellä muu, täällä muu, joka puolella muu-muu.
Hiiala, hiiala, hei!
Tulolaulun jälkeen on vuorossa teoriaosuus.
Kotieläintuotannon opettaja Satu Ahopelto Järviseudun ammatti-instituutista kertoo monta kiinnostavaa tietoa lehmistä.
Paljonko ne painavat?
"Nämä ovat 550–650 kilon painoisia. On meillä ollut yli 850-kiloinenkin, se oli iso."
Lehmät ovat viisaita ja säntillisiä, Ahopelto kertoo.
"Ne tietävät kellonajatkin ja varsinkin sen, että nyt on iltalypsyn aika."
Karjanhoitaja Tanja Hautala vetää lehmien luo lypsykoneita, koneet liukuvat kiskoja pitkin navetan perälle asti.
Yhtä kätevästi liukuu Ahopellon opastus teoriasta käytäntöön.
"Utareiden alaosassa on neljä osaa. Näihin vetimiin kiinnitetään lypsykoneen lypsimet."
Ensin utareet pitää kuitenkin puhdistaa. Ahopelto näyttää. Kuka tulee auttamaan? Rohkeita apulaisia ilmaantuu.
Puhdasta on, kun myös jokainen vedin on siistitty.
"Sitten otetaan viidestä kuuteen alkusuihketta ennen varsinaista lypsyä."
Alkusuihkeiden jälkeen on aika asettaa lypsimet paikoilleen.
Ahopelto ja Hautala opastavat osaavasti. Jälleen ilmaantuu innokkaita auttajia.
Alakoulun toisluokkalainen Kaisla Nenonen kumartuu lehmän viereen ja vie lypsimet vetimiin. Tanja Hautala on vieressä ja valmis auttamaan. Apua ei tarvita.
"Oli vaikea laittaa", Kaisla huokaa työn jälkeen.
Sivustaseuraaja ei vaikeutta huomannut. Niin hienosti kaikki sujui.
Hyvin kävi koko lypsy Ylikylän alakoululaisten ja Järviseudun ammatti-instituutin opettajien ja oppilaiden voimin. Koneet tykyttivät, maito kulki niin kuin pitikin.
Käynti maidon alkulähteillä oli opettavainen. Alajärvellä on vielä monta maitotilaa. Nyt lypsyllä olleet alakoululaiset olivat kuitenkin kaikki perheistä, joiden kotona ei lehmiä ole.
Leena Franssila-Karvinen, miten iltalypsyllä alkanut yökoulu jatkuu?
"Saamme tankista maitoa mukaan ja kanalasta kananmunia. Niiden kanssa mennään meille Franssilaan ja tehdään pannukakkua. Oikein kunnon ropsua."
