Euroopan hirmuteoista on ihmisikä, mutta ihminen ei tunnu muuttuneen

Berliinin keskustassa on Euroopan murhatuille juutalaisille omistettu muistomerkki, joka koostuu 2711 betoniipaadesta. Kahden hehtaarin mietiskelyalue vihittiin vuonna 2005. Kuva: Eija Mansikkamäki

Tänään vietetään kansainvälistä holokaustin 80. muistopäivää Puolassa sijainneen Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisen johdosta 27. tammikuuta 1945.

Päivä tunnettiin Suomessa muista maista poiketen vainojen uhrien muistopäivänä vuodesta 2002 vuoteen 2023.

Euroopan parlamentti suositti muistopäivän viettämistä vuonna 1995, ja YK antoi vuonna 2005 julistuksen, jotta jäsenmaat loisivat opetusohjelmia estämään tulevat kansanmurhat ja jotta uskonnollinen ja etninen suvaitsemattomuus torjuttaisiin.

Teeman tiimoilta on syntynyt lukuisia elokuvia, dokumentteja, muistelmia ja romaaneja, eikä virta tunnu ehtyvän. Esimerkiksi Otava-konserni julkaisee muistopäivän liepeillä keskitysleiriltä selviytyneen unkarinjuutalaisen toimittaja József Debreczenin Kylmän krematorion ja historian professori Antero Holmilan tietokirjan Holokausti – juutalaisten joukkotuho.

Miksi näitä julkaistaan, Otavan markkinointi- ja viestintäpäällikkö Hanna-Leena Soisalo?

”Holokausti kiinnostaa lukijoita vuosikymmenestä toiseen, koska se kosketti valtavaa ihmisjoukkoa, seuraukset ovat niin vakavat ja kauaskantoiset ja sen julmuutta on vaikea käsittää.”

Myös poliittinen ilmasto näyttää polarisoituvan Suomessa ja maailmalla.

”Vihapuheen rajoja koetellaan jatkuvasti. On tärkeää tunnistaa yhtäläisyydet menneisyyden kanssa ja pyrkiä välttämään toistamasta historiassa tehtyjä virheitä.”

Holmila kertoo kirjassaan, että holokaustiin osallistuivat myös Hitlerin Saksan liittolaiset eri puolilla Eurooppaa. Vaikka mielikuva kaasukammioista on vahva, suuri osa uhreista ammuttiin joukkohautoihin.

Joukkotuho tapahtui, koska eurooppalaiset olivat valmiita syrjimään, tappamaan ja sulkemaan silmänsä pelon, poliittisten syiden tai taloudellisen edun vuoksi.

Holmilan mukaan ihmisen perusolemukseen kuuluu taipumus syrjintään, oman edun tavoitteluun ja väkivaltaan. Asiasta puhuminen ei välttämättä estä niiden toistumista.

”Tietyissä tilanteissa ja olosuhteissa ei vaadita paljoakaan, että ne pulpahtavat pintaan.”

Rankkaan aiheeseen voi perehtyä ympäri Eurooppaa. Keskitysleirien ohella tietoa tarjoavat esimerkiksi Tukholman juutalaismuseo, Pariisin Shoah-muistomuseo, Berliinissä Euroopan suurin juutalaismuseo ja Budapestin Holokaustin muistokeskus vaikuttavine alkuperäiskuvineen, -esineineen ja -filmeineen.

Klaus Härön tuore kotimainen elokuva Ei koskaan yksin kertoo siitä, kuinka Suomi luovutti Saksalle vuonna 1942 kahdeksan juutalaista.

Hepreankielinen Shoah tarkoittaa tuhoa ja antiikinkreikkalainen holókauston sanoja kokonaan ja palanut.