Lennokit

Lennokkiurheilu on ilmailun monipuolisin laji, jossa voi

kilpailla aina MM-tasolla saakka.

Tyypillinen harrastaja

on noin 30-vuotias mies

pääkaupunkiseudulta.

Suomessa on arviolta 20 000 lennokkiharrastajaa. Alan

yhdistyksiä on noin 50. Kattojärjestöinä toimivat Ilmailuliitto, seurakunnat ja 4H-yhdistykset.

Laji rantautui Suomeen 1900-luvun vaihteessa. Aluksi lennätettiin liidokkeja,

myöhemmin vuoltiin lentokoneita muistuttavia malleja.

Sotien aikana tarvittiin

tunnistajia eri konetyypeille,

jotta vältettäisiin omien

koneiden ampuminen.

Saksa ja Ranska ovat

lennokkiharrastuksen

aktiivimaita.

Vapaasti lentävät lennokit ovat kisoissa suosituimpia.

Kilpailujen keskeinen tavoite on lennon kestoaika. Vapaasti lentävät lennokit voidaan jakaa voimanlähteen mukaan

liidokkeihin, kumimoottorilennokkeihin ja polttomoottorilennokkeihin. Lajissa ei pidä

vain osata tehdä ja säätää

lennokkiansa vaan myös

tunnistaa nousevat ilmavirtaukset parhaan

lentohetken määrittämiseksi. Kilpailijoilta vaaditaan

myös hyvää kuntoa.

Radio-ohjattua lennokkia

voidaan ohjata kuin oikeaa

konetta. Lajikirjo radio-ohjattavissa on hyvin laaja

liidokeista moottorikoneisiin, helikoptereihin ja mallikoneisiin saakka.

Sähkölennokit ja teknologian kehittyminen ovat tuoneet lajin useamman ulottuville.

Aiemmin koneet tehtiin

hauraasta balsapuusta,

nykyään EPP:stä ja

hiilikuidusta, jotka kestävät

kovempaa käsittelyä.

Lähde: Suomen Ilmailuliitto,

lajipäällikkö Jari Lehti

Avaa artikkelin PDF