Pörröisiä eläimiä, kuuluisten kuvittajien hyödyntämistä ja lähiluontoon patistamista – Lastenkirjallisuuden tutkija kävi läpi viime vuosien luonto- ja maaseutuaiheisia lastenkirjoja

Lastenkirjallisuudessa käännöskirjallisuus on kotimaista kaupallisempaa, kertoo Päivi Heikkilä-Halttunen. Ulkomaiset lastenkirjat perustuvat usein esimerkiksi tv-sarjan tai elokuvan hahmoille. Kuva: Rami Marjamäki

Maaseudun Tulevaisuus kävi lastenkirjallisuuden tutkija Päivi Heikkilä-Halttusen kanssa läpi WSOY:n ja Otavan parina viime vuonna julkaistut, luontoa ja maaseutua käsittelevät lastenkirjat.

Heikkilä-Halttunen pitää kirjoja tyypillisenä läpileikkauksena viime aikoina julkaistuihin lastenkirjoihin, joissa tavalla tai toisella sivutaan luontoa. Mukana on sekä tarinallisia kirjoja että tietokirjoja.

Maatila-niminen, 2–3-vuotiaille suunnattu katselukirja on Heikkilä-Halttusen mukaan lajityyppinsä tavallinen edustaja.

”Herttaisia, pörröisiä eläimiä vilisee sivuilla paljon, ja tässä kirjassa on myös työkoneita.”

Luonnonsuojelu on näkynyt lastenkirjoissa jo pitkään, ja niin myös Luontopartio-kirjasarjan teoksessa Luontopartio telttailee. Heikkilä-Halttunen pitää kirjan ansiona erityisesti sitä, että suomennokseen on kaivettu päivitetyt tiedot Suomen jokamiehenoikeuksista.

Mauri Kunnaksen Koiramäki-sarja on Heikkilä-Halttusen mukaan itsessään kulttuuriteko, joka on toiminut lasten lisäksi myös aikuisille tietokirjana entisaikojen elämästä.

”Kunnas oli kuvatietokirjailija oikeastaan jo ennen kuin koko genreä oli Suomessa keksittykään. Hänen merkityksensä suomalaisen kulttuuriperinnön tutuksi tuomisessa on aivan kiistaton.”

Kunnaksen Pieni luontokirja edustaa puolestaan omanlaistaan lasten tietokirjagenreä. Korkealaatuinen tietokirja on paketoitu tunnetun kuvittajan kuvien lomaan. Samaa tyyliä edustavat Nuuskamuikkusen kalakirja ja Hemulin kasvikirja.

”Kärjistäen voisi sanoa, että näissä myydään tietokirja kuuluisan kuvittajan kuvilla, jotta teosta saadaan paremmin myydyksi”, Heikkilä-Halttunen sanoo.

Satu Kettusen Aarteitani Suomesta lukeutuu Heikkilä-Halttusen omiin suosikkeihin viime vuoden lastenkirjatarjonnasta. Kirja on kaksikielinen, eli teksti esittelee suomalaista, puhdasta luontoa sekä suomeksi että englanniksi.

Teoksessa liikutaan sekä luonnon helmassa että kaupunkiympäristössä. Heikkilä-Halttusesta on viehättävää nähdä, miten kirjassa opastetaan ottamaan jokamiehenoikeuksista hyöty irti kaikin aistein. Lapselle voi olla valtava elämys esimerkiksi maata pehmeällä sammalella kirjan osoittamalla tavalla.

”Suomessahan on käytännössä ilmainen puuhamaa joka kodin ulkopuolella, jos luontoon vain osaa suhtautua sillä tavoin.”

Kaupunkilaislasten luontoelämyksiä esittelee Maria Kuutin ja Saara Söderlundin Onni ja Aada -sarjan teos Onni ja Aada metsäretkellä. Heikkilä-Halttunen löytää teoksen rivien väleistä voi lukea monenlaisia nykyajan ilmiöitä, kuten retkieväänä lämmitettävän kasvishernekeiton.

”Tällaisilla sanavalinnoilla voidaan lempeästi piilovaikuttaa sekä lapsiin että aikuisiin.”

Kirjasta voi lukea myös huolta kaupunkilaislasten luontosuhteen säilymisestä. Toisella kirjan lapsista on vaikeuksia pysyä pystyssä, sillä hänestä tuntuu, että puun juuret yrittävät kampittaa hänet.

”Muistan lukeneeni jo kymmenisen vuotta sitten, että pelkästään asfaltilla kulkevien lasten voi olla hankala liikkua epätasaisella alustalla”, Heikkilä-Halttunen kertoo.

Kaupunkiakin on mahdollista tutkia seikkailijan silmin, muistuttaa Pia Krutsinin ja Jani Ikosen runokuvakirja Kaupunki kukaties. Heikkilä-Halttusen mukaan teos on hyvä esimerkki siitä, miten nykypäivän todellisuus on tuotu lastenkirjoihin. Koska valtaosa lapsista asuu kaupungissa, kaupunkiympäristöön sijoittuvat lastenkirjat antavat eväitä oman lähiympäristön tarkasteluun.

Aira Savisaaren ja Hannamari Ruohosen Niilo-kirjasarja on Heikkilä-Halttusen mukaan erityisen ansiokas siksi, että sarjan kirjoissa puuhaillaan kotiympäristössä.

Niilo kylvää -nimisessä kirjassa perehdytään siihen, miten pienestä siemenestä kasvaa kasvi. Heikkilä-Halttunen huomauttaa, että Niilo-sarjan osissa vietetään kotikeskeistä ja kiireetöntä arkea.

”Vanhemmilla on aikaa ja halua viettää aikaa lapsensa kanssa ja samalla muistutetaan, että harrastaa voi myös kotona ilman kallista välinevarustelua”, Heikkilä-Halttunen arvioi.