Outi Hännikäinen herätti pientilan takaisin eloon: ”Saan täältä sen, mitä tarvitsen”

Vaikka kotitilalla viihtyy, Maaseutunuorten toiminnassa Outi Hännikäinen kiinnittää huomiota siihen, että vastapainoakin olisi tarjolla. Kiireisen viikon jälkeen moni istahtaa huokaisten alas. ”Oman jaksamisen kannalta olisi kuitenkin hirmu hyvä, että tekisi jotakin muutakin. Juttelisi ja pitäisi hauskaa.” 

Lypsykarjatila näytti olevan tiensä päässä. Nurmia ei uudistettu. Myynti-ilmoituskin laadittiin, mutta kiinnostuneita ei juuri näkynyt.

Tiedättehän, se tuttu tarina: itäsuomalainen, hiipuva pientila. Pellot laitettaisiin vuokralle. Lapset muuttaisivat kaupunkiin.

Karja talutettaisiin korkealaitaiseen.

Tai sitten ei. Perheen tytär Outi Hännikäiselle Rääkkylän paikka oli Se Oikea. Sopivan pieni karja, sopivan pieni paikka.

”Kukaan ei ole minua koskaan vaatinut jäämään. Saan täältä sen, mitä tarvitsen.”

Ei ole väliä, onko ystävä 15, 50 vai 200 kilometrin päässä. Lähtemisen vaikeus on aina sama.

Ensimmäiset vuodet menivät kotitilan toimintaa elvytellessä.

Ennen siirtymistään emännäksi Hännikäinen kävi agrologiopintoja Kiteellä ja työskenteli viitisen vuotta lomittajana.

Parsinavetassa on noin 30 lehmää. Laatu on karjassa hänelle määrää tärkeämpi.

Myös Hännikäisen äiti on innostunut jalostuksesta. ”Lähtötilanne ei ollut huono”, Outi Hännikäinen muotoilee.

Tavoite on parantaa tilan toimivuutta eli saada asiat rullaamaan vähemmällä työllä.

Hännikäisen karjassa rotuina on sekä holsteinia että ayrshirea. "Kummassakin on puolensa, mutta ay kiinnostaa enemmän." 

MTK:n toimintaan Hännikäinen päätyi vahingossa. Hän meni illanviettoon kaverinsa mukana. Samassa tilaisuudessa valittiin seuraavaksi vuodeksi valiokunnan jäseniä.

Siitä tie vei Rääkkylän paikallisyhdistyksen puheenjohtajaksi ja Maaseutunuorten Pohjois-Karjalan valiokunnan puheen­johtajaksi.

MTK:n Rääkkylän yhdistyskin täyttää 100 vuotta. Sitä ei ehditä kummemmin juhlia. Moni pyörittää aktiivitilaa ja kevätkiireiden keskelle ei suurten ohjelmanumeroiden suunnittelua mahdu.

Maatilayrittäjän työhön yhdistystoiminta on silti tuonut lisää motivaatiota – suureksi osin vertaistuen kautta.

”Jos en olisi näissä kuvioissa mukana, paljon yksinäisempää olisi. On hirmu mukavaa, että meni mihin tahansa tapahtumaan, aina siellä on joku tuttu.”

Samanmielisten kanssa juttelu keventää mieltä. Maatilan arki ei aina ulkopuolisille aukea.

Rakennemuutoksen keskelläkään laajentaminen ei ole parsinavetan emännällä ensimmäisenä mielessä. ”Pienen pitää toimia ennen kuin voi lähteä isoon." 

Vaikka oma tila on pieni, rakennemuutos ei Maaseutunuorten aktiivia pelota.

”Vanhempi väki on toisinaan kauhuissaan tilojen kasvusta. Nuoret näkevät sen enemmän mahdollisuutena: tehdään yhdessä ja perustetaan yhtymiä. Jos jokin ei toimi, voidaan kokeilla uutta ja erilaista.”

Nuoremman polven helmasyntinä seuraa suuruuden ihannointi: kaiken pitäisi olla uutta ja hienoa. Taustalla on sosiaalisen median aiheuttama paine, Hännikäinen arvelee.

Kun perhe rakennutti uuden navetan, se oli kylän isoimpia. ”Nyt tuntuu, että voi kun tämä on niin pikkuinen.”

Verkko antaa pohjan myös kiistoille. Maataloutta voidaan arvostella kärkkäästi, vaikkei kirjoittaja siitä tietäisikään oikein mitään.

”Pystyt tuomaan oman perustelemattoman mielipiteesi ja se voi levitä isolle joukolle.”

Somesta saa toisaalta ammattiveljien apua, kun sitä tarvitsee, Hännikäinen muistuttaa.

Pohjois-Karjalassa Maaseutunuorilla on esimerkiksi kummitilatoimintaa. Kansanedustajilla on oma kummitila ja tavoitteena on, että edustajat kävisivät tutustumassa tilan arkeen. 

Monen elämä on nykyisin aeimpaa irto­naisempaa: työpaikat ja maat vaihtuvat.

”Minulla on ollut hevosia 12-vuotiaasta lähtien. Olen aina ollut kiinni jossakin, joten sitä ei osaa kaivata. Kun on lomia, pyrin tosin lähtemään mahdollisimman kauas.”

Ruuhkavuosina yhteisen ajan löytäminen ystävien kanssa on joka tapauksessa haastavaa. Olitpa sitten radiotoimittaja tai maanviljelijä, Hännikäinen muistuttaa.

”Ei käytännössä ole väliä, onko ystävä 15, 50 vai 200 kilometrin päässä. Lähtemisen vaikeus on aina sama.”

Yhdistystoiminnassa painottuu mukava yhdessäolo. Tänä vuonna se tarkoittaa ainakin visiittiä villin lännen kylään. Ohjelmassa on tarkoituksella ilmaa: aikaa on jäätävä seurusteluun ja syömiseen.

Hännikäinen pyrkii suunnittelemaan sellaisia tapahtumia, jollaisiin itsekin menisi mielellään.

Joskus ihmisiä on houkuteltava irti­ottoihin.

”Tilakoot kasvavat, talous on monella kireällä ja tuottajahinnat huonot. Ihmiset jäävät helposti vain kotiin.”

Oman jaksamisen kannalta olisi kuitenkin hyvä tehdä jotakin muutakin, Hänni­käinen sanoo.