Sulo inspiroi isää bloggaamaan
Aino Heikuralle ja Anssi Kekkoselle vanhemmuus on yhteinen juttu, jota jaetaan mahdollisimman paljon. Isänsä kanssa Sulo pääsee vielä äijäporukoihin ja metsälle. Lari Lievonen Kuva: Viestilehtien arkistoJOENSUU (MT)
Anssi Kekkosesta oli hauskaa huomata, että vauvakuvat ja -kommentit herättivät sosiaalisessa mediassa paljon enemmän huomiota kuin aktiivisen yhteiskunnallisen vaikuttajan poliittiset kannanotot.
”Isyydestä saan kirjoittaa luovasti, eikä tarvitse pahoittaa kenenkään mieltä”, hän perustelee innostustaan Noljakanfaija-nimisen blogin kirjoittamiseen.
Noljakka on kaupunginosa Joensuussa. Siellä viitasaarelainen Kekkonen on asunut vuodesta 2008.
Kekkonen tuli Joensuuhun opiskelemaan.
Nyt yhteiskuntapolitiikan gradu on valmiina, ja maisterin papereistakin puuttuu ainoastaan yksi tentti.
”Pidimme Ainon kanssa kissaa tai koiraa meille liian sitovina. Keskustelua käytiin jopa viherkasveista, koska nekin tahtoivat aina kuolla”, Anssi Kekkonen hymyilee.
”Sitten vauva ilmoitti tulostaan.”
Sekä Sulon äiti Aino Heikura että isä Anssi Kekkonen ovat liki kolmekymppisiä aktiivipoliitikkoja. Aino on keskustan toisen kauden kaupunginvaltuutettu Joensuussa, Anssi taas toimii Viitasaaren valtuustossa, koska ”kirjat ja sydän ovat siellä”.
”Olemme menevää sorttia. Tyypillisiä nykynuoria siinä, että työt ovat pätkissä ja projektiluontoisia”, sanoo Anssi, joka on juuri saanut luotsattua Hilkka Kempin Keskustanuorten puheenjohtajakampanjan kunniakkaasti päätökseen.
Kolme kuukautta kestänyt isyys on merkinnyt Anssille isoa joukkoa hyviä asioita, ei vähiten sitä, että uusia ystäviä on ilmaantunut perhekerhosta ja isätapaamisista.
”Synnytysosastolla tutustuimme perheeseen, jonka kanssa on pidetty yhteyttä. Olemme ihmetelleet, miten nopeasti voikaan tulla hyviksi ystäviksi.”
Vauvan kanssa touhuaminen tuntuu Anssista täysin luonnolliselta.
”Ei isyyden pohtiminen vaikkapa blogissa vähennä miehisyyttä. Niin kuin ei sekään, että uskaltaa jäädä kotiin pitämään 18:aa isyysvapaapäivää heti lapsen syntymän jälkeen. Toki ymmärrän, että toiminnallisuus vetää useampia miehiä isä-lapsitoimintaan kuin pelkkä jutteleminen.”
Ennen sotia elänyt Anssin isoukki oli esimerkki miehestä, joka hoiti vaimonsa kuoleman jälkeen lapset ja perheen. Hän oli runollinen ja tunteikas ihminen.
”Voi olla, että sota-ajalta periytyneet kokemukset ovat muokanneet syvästi koko yhteiskuntaa. Sodasta palasi runneltuja miehiä, joiden malli etäisinä ja puhumattomina säilyy pitkään.”
Anssi näkee Sulo-poikansa oman elämänsä ja koko Suomen tulevaisuuden kannalta niin merkittäväksi rikastuttajaksi, että toivoisi maan hallitukseltakin nykyistä lapsimyönteisempää asennetta.
”Päättäjät lietsovat kriisitietoisuutta. Olisi tärkeätä kuulla viestiä myös siitä, että epävarmuustekijöitä tasataan.”
Kekkonen on huolissaan, koska Suomessa syntyy näinä aikoina vähiten lapsia kymmeniin vuosiin.
”Nuoret saadaan lisääntymään asenneilmapiiriä muuttamalla. Pitäisi ajatella, että lapset kuuluvat elämään tilanteessa kuin tilanteessa, siis myös nuoruuteen.”
Nuoret tiedostavat elävänsä epävarmuudessa. Lasten hankintaa lykätään, kun ajatellaan, että ensin pitää olla omakotitalo, farmariauto ja vakituinen työpaikka.
Kekkonen on muuttanut eduskunta-avustajan työn perässä Helsinkiin ja matkustellut muutoinkin projektitöissä. Ainon määräaikainen työsopimus päättyi äitiysloman alkuun.
Aino on kotoisin Pohjois-Karjalasta, joten hänelle Joensuu sopisi hyvin kotikaupungiksi. Anssi taas haikailee Keski-Suomeen ja harmittelee maakuntakeskusten työmarkkinoiden kehnoa tilaa.
”Helsingissä emme haluaisi elää ainakaan pitkää aikaa. Meille luonnonläheisyys ja tutut marjapaikat ovat tärkeitä”, Aino pohtii.
Anssi aikoo viedä Sulon jo pikkupoikana metsälle, koska sinne hän on itsekin päässyt isänsä kanssa.
”Metsässä oivaltaa, miksi ollaan hiljaa. Parhaat muistot oman isäni kanssa liittyvät juuri metsästykseen, pääsimme olemaan yhdessä poissa kotoa.”
Seuraava askel isä-poikasuhteessa, ennen metsästysreissuja, on kuitenkin tuttipulloruokinnan oppiminen.
”Isyyden ainoa huono puoli on tissien puute. Toisaalta joskus sekin auttaa Suloa keskittymään leikkiin tai sadun kuunteluun, kun ei hänelle heti tule maito mieleen”, Anssi hymyilee.
Tuttipulloruokintaan Sulon totuttamista puoltaa se, että silloin Aino saa mennä vapaammin ja vastaavasti Sulo pääsee isänsä kanssa äijäporukoihin helpommin, kun olisi maito matkassa mukana.
”Ei lapsi paljon menemisiä rajoita, tai ainakin lapsen ansiosta omaa aikaa osaa arvostaa erilailla kuin ennen.”
Liisa Yli-Ketola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
