Tuoreen joulupostimerkin suunnittelija oli alun perin biokemisti – työskennellessään koulussa Saudi-Arabiassa hän kuuli pieneltä lapselta koskettavan tarinan, joka saa äänen yhä murtumaan

Minna Lehväslaiho ei ole kokenut hankaluutta tieteen ja taiteen välillä siirtymisissä. ”Ainoa ongelma on siinä, kun molempia haluaisi tehdä täysipäiväisesti”, hän naurahtaa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Postin virallisissa joulupostimerkeissä seikkailevat iloiset eläinhahmot. Kolmen merkin sarjasta kahdessa esiintyy pöllöjä ja kolmannessa oravia talvipuuhissaan.

Merkit on suunnitellut taiteilija Minna Lehväslaiho, jolle tyyli on ominainen. Lehväslaiho on naivisti, jonka taiteessa tärkeää on iloinen ja myönteinen tunnelma.

Joulupostimerkit tulivat myyntiin marraskuussa. Niiden tekijäksi Lehväslaihon pyysi Postin design manager Tommi Kantolaa, jonka kanssa Lehväslaiho on tehnyt aikaisemminkin yhteistyötä.

”Tommi miettii koko vuoden kokonaisuuden ja on hyvä sparraaja. Suomen postimerkit voittavat paljon palkintoja hänen ansiostaan”, Lehväslaiho kiittelee.

Joulupostimerkkien tyyli on taattua Lehväslaihoa. Värimaailma on kirkas ja iloiset hahmot tuovat helposti hymyn huulille.

”Tämä on se minun oma tyylini, joka on minulle luonteva. Se on vähän sama asia kuin laulamisessa, jokainen laulaa sillä omalla äänellään.”

Minna Lehväslaihon suunnitteli tämän joulun kolme virallista joulupostimerkkiä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Taide on ollut Lehväslaihon elämässä läsnä hänen lapsuudestaan asti. Elämänura taiteilijana ei kuitenkaan ole ollut itsestäänselvyys – eikä oikeastaan ole sitä vieläkään. Toisen työuransa hän on tehnyt tieteen parissa biokemistinä.

”Sellaista tasapainoilua tämä on aina ollut”, hän kuvailee.

”Tiede ja taide ovat olleet alusta asti tärkeitä, mutta tiedettä lähdin opiskelemaan. Tein kuitenkin samaan aikaan nukkeja, maalasin ja tein kaikkia muitakin juttuja.”

Elämä vei Lehväslaihon välillä vuosiksi maailmalle. Hän asui yhdeksän vuotta Englannissa, neljä vuotta Etelä-Afrikassa ja viisi vuotta Saudi-Arabiassa. Lehväslaiho sai silloisen puolisonsa kanssa kolme lasta, ja nykyään hän on myös kolmen lapsenlapsen isoäiti.

Saudi-Arabiassa asuessaan Lehväslaihoa pyydettiin kuvaamataidon opettajaksi kansainväliseen kouluun. Samaan aikaan hän oli tekemässä väitöskirjaa, joka sai lopulta jäädä sivuun.

Minna Lehväslaiho uskoo ulkomailla vietettyjen vuosien näkyvän hänen värimaailmassaan. Kuva: Jaana Kankaanpää

Lehväslaihon työt opettajana Saudi-Arabiassa alkoivat samoihin aikoihin, kun arabikeväänä tunnetut kansannousut ravistivat Lähi-itää. Noihin aikoihin hän ymmärsi lopullisesti taiteen suuren arvon.

”Meillä oli lapsia 96 eri maasta”, hän aloittaa.

”Tietenkin oli huippukouluista tulleita lapsia, mutta myös sellaisia, joilla oli kovin erilainen tausta. Kuvaamataito on kuitenkin sellainen ala, jossa jokainen voi onnistua, vaikka ei olisi aikaisempaa osaamista. Kuvis on sillä lailla positiivinen juttu.”

Lehväslaihon ääni murtuu hänen muistellessaan hetkeä, jolloin koulun toista luokkaa käynyt syyrialaisoppilas kertoi isoäitiänsä tulleen ammutuksi.

”Silloin huomasin, että kuvataide on vähintään yhtä tärkeää kuin tiede. Henkinen hyvinvointi on tärkeää samalla tavalla kuin fyysinen terveys.”

Taiteilijan palettia hallitsevat iloiset värit. Kuva: Jaana Kankaanpää

Suomeen Minna Lehväslaiho palasi vuonna 2014. Pian sen jälkeen hän alkoi tehdä taidetta postikorttiyhtiö Paletille. Ensimmäiset Lehväslaihon tekemät kortit olivat Unicefin joulukortteja. Vajaan kymmenen vuoden aikana erilaisiksi korteiksi on päätynyt noin 300 teosta.

”Postikortit ovat tosi ihania. Pieniä taideteoksia kulkee ympäri maailmaa.”

Korttien suurin sesonki on joulu, vaikka myös joulukorttien määrä on vähentynyt vuosien saatossa selvästi.

”Ei postikorttien tekemisellä moni Suomessa pärjää. Ei varsinkaan, kun kirjepostin määrä vähenee ja postimaksut nousevat”, hän toteaa.

”Toisaalta esimerkiksi joulukortin lähettämisen merkitys on kasvanut, kun lähettäminen on kalliimpaa. Aikaisemmin se oli enemmän tervehdys ja tapa, mutta nyt se on kuin pieni lahja.”

Lehväslaiho tekee alkuperäiset teoksensa yleensä hieman A3-arkkia suuremmassa koossa. Painettuna lopputuotteena postikortti on pieni, postimerkistä puhumattakaan. Kortiksi ajatellussa teoksessa ei saa olla liikaa yksityiskohtia.

”Isoja töitä on ihana tehdä, mutta liian pienet yksityiskohdat menevät postikortissa liian pieniksi.”

Lehväslaihon korteissa näkyy usein eläimiä.

Taiteilija kertoo tahtoneensa pienenä possun, mutta vanhemmat eivät suostuneet hankkimaan sellaista. Hän osti itselleen kirjakaupasta eläinoppikirjan, sillä ajatteli, että jos hän tietää possusta tarpeeksi, saa myös sellaisen.

”En saanut possua, enkä saanut kanaakaan, vaikka seuraavaksi haaveilin sellaisesta. Nyt sitten piirrän possuja ja kanoja ja niille koteja”, hän sanoo.

Uusia postikortteja Lehväslaiho maalaa yleensä noin puolitoista vuotta ennen niiden ajateltua sesonkia. Tämän joulun kortit siis on maalattu pääosin kesällä 2022.

”Joulukorttien tekeminen on helpompaa kesällä kuin talvella”, taiteilija vakuuttaa.

”Jos nyt joulukuussa rupeaisin maalaamaan joulukuvaa, luonto on täynnä lunta ja joulua on muutenkin joka puolella. Kesällä voi paremmin keskittyä saamaan kaiken joulufiiliksen kuvaan, sillä sitä ei ole joka paikassa.”

Pitkään ulkomailla asuminen näkyy Lehväslaihon mukaan hänen taiteessaan jossakin määrin.

”Käytän ehkä voimakkaampia värejä kuin jos olisin aina asunut Suomessa. Ja lunta on ihana tehdä, kun on asunut sellaisissa maissa, missä ei ole ollut vuodenaikojen vaihtelua.”

Oma kädenjälki ei silti ole vuosien saatossa juurikaan muuttunut. Eikä se, että Lehväslaiho haluaa kertoa teoksissaan nimenomaan iloista tarinaa.

”Lapseni sanoi nelivuotiaana, että hän tykkää tauluistani niin pitkään kuin niissä talot ovat kilttejä. Jos teen tuhmia taloja, sitten hän ei tykkää”, Lehväslaiho kertoo.

”Ajattelin, että jos taiteeni tuo maailmaan jotain positiivista, se on hyvä juttu. Jos taide tuo negatiivisia asioita, silloin on parempi tehdä tiedettä, koska se ainakin on positiivista.”