Siamäk Naghianin uskomattomassa elämäntarinassa olisi aineksia vaikka millaiseen jännityselokuvaan. Hän syntyi 60 vuotta sitten iranilaiseen suurperheeseen keskelle ikivanhaa kukoistavaa persialaista kulttuuria.
Lukio-ikäisenä Siamäk tempautui vastustamaan mielenosoituksin ja lakoin Irania johtanutta itsevaltaista šaahia. Vallankumous söi kuitenkin lapsensa, älymystön edustajia vangittiin tai teloitettiin. Arpa heitti lopulta 19-vuotiaan Naghianin sodan eturintamalle, kun Saddam Husseinin johtama Irak hyökkäsi Iraniin.
Sodan raskaiden kokemusten jälkeen Siamäk päätyi opiskelemaan kaukaiseen Suomeen. Nykyään Siamäk Naghian on tekniikan tohtori, palkittu yritysjohtaja, lapinlahtelainen perheenisä ja äänentoistolaitteita valmistavan iisalmelaisen Genelecin toimitusjohtaja.
Naghian ei puhunut traumaattisista sotamuistoistaan 40 vuoteen edes läheisilleen. Lämminhenkinen henkilöhaastattelu toimittaja Heikki Haapavaaran kanssa joulukuussa 2018 johti elämän tarkoituksen pohdintaan. Siamäk tunsi, että oli oikea hetki käydä läpi kokemukset ja jakaa ne myös muille ihmisille.
Hän kertoo elämäntarinansa Into Kustannuksen julkaisemissa muistelmissa (2021). Naghian on kirjoittanut teoksen yhdessä lapinlahtelaisen kirjailija-yrittäjän Minna Kettusen kanssa. Kettunen tunnetaan myös Maaseudun Tulevaisuuden kolumnistina.
Šaahin valta kaatui Iranissa vuonna 1978. Siamäkin kauhuksi hänen kannattamansa vallankumous johti demokratian sijaan islamilaiseen totalitarismiin. Ylioppilaaksi valmistunut nuorukainen leimattiin harhauskoiseksi ja tie yliopistoon oli tukossa.
"Halusin lähteä opiskelemaan ulkomaille. Siihen tarvittiin passi, jonka saaminen edellytti armeijan käymistä. Niinpä ilmoittauduin palvelukseen. Harjoitusjakson loppuvaiheessa syttyi sota", Naghian sanoo.
Aloituskoulutuksen päätyttyä jokaisen varusmiehen oli nostettava isosta säkistä lappu, joka kertoi määränpään. Siamäkille osui arpajaisissa painajaismainen tuuri, komennus eturintamalle puoleksitoista vuodeksi.
Siamäk Naghian suunnitteli sodan hirveässä todellisuudessa itsemurhaa ja etsi sopivia paikkoja heittäytyä junan tai auton eteen. Lopulta valitsemallaan hetkellä hän päätti, ettei voi hylätä äidiltään ja koko perheeltään saamaansa valtavaa rakkautta.
"Anteeksi, minua itkettää. Sodasta puhuminen on vieläkin vaikeaa. Se on niin kauhea kokemus. Tarinallani on käsittämättömän onnellinen loppu. En pysty hahmottamaan, miten olen jäänyt eloon", hän sanoo.
Vuosina 1980–1988 käyty Iranin ja Irakin välinen sota on edelleen Naghianin synnyinmaassa vaiettu aihe. Hän muistuttaa, että Suomessakin sotaveteraaneilla kesti pitkään avautua haavoistaan. Elämäkerta on tarkoitus kääntää englanniksi ja mahdollisesti myöhemmin myös persiaksi.
"Toivottavasti saisin kirjani kautta ihmiset oivaltamaan, miksi sodalle on sanottava: Ei. Kokemusteni pohjalta en voi hyväksyä sotaa tai väkivaltaa millään perusteilla"; Naghian sanoo.
Siviiliin palattuaan Siamäk alkoi ajatella uudestaan lähtemistä ulkomaille. Hän keräsi rahaa Iranissa rakennustöillä ja pääsi Ankaran englanninkieliseen yliopistoon. Turkissa kaikuivat kovaääniset rukouskutsut, eikä Naghian viihtynyt konservatiivisessa maassa.
Hän sai tuttavaltaan kirjeen Suomesta ja kiinnostui kaukaisesta Pohjoismaasta. Turkin Suomen suurlähetystön edustaja muistutti, että Suomi on kylmä ja kallis maa, ja kieli on vaikea. Ainoastaan korkea hintataso mietitytti Siamäkia.
Opiskelupaikan Otaniemestä saanut nuorimies saapui Suomeen 36 vuotta sitten. Iranilainen kaveri Behruz oli vastassa Helsinki-Vantaan lentokentällä.
"Oli syyskuun 20 päivä 1986. Pilvinen ilma, tihkusadetta ja noin 15 astetta lämmintä. Sanoin kaverilleni, ´onpas romanttinen sää´. Hän vastasi, että ´sä olet ihan hullu´. Sain todella hyvän ensivaikutelman Suomesta", Naghian kertoo hymyillen.
Suomessa puhutaan tällä hetkellä vilkkaasti kansainvälisten osaajien ja ulkomaisen työvoiman tarpeesta. Genelecin toimitusjohtaja korostaa, että suomen kielen oppiminen on ainoa keino, jolla uuteen maahan ja kulttuuriin voi kotiutua.
"Äidinkielen väheksyminen on haitallista koko yhteiskunnalle. Suomessa mennään helposti siihen, että kun haluat olla kansainvälinen, on haukuttava mahdollisimman paljon omaa kieltä ja kulttuuria."
Käytännön suomea, kuten kirosanoja ja slangisanoja, Siamäk oppi duunareilta kesätöissä Nesteen öljyjalostamolla. Suomen kielen kurssilla J. Karjalaisen Sankarit-kappaleen kautta Naghian pääsi ensimmäisen kerran kieleen kiinni. Häneen vetosi suomalaisuudessa erityisesti melankolisen musiikin kauneus ja ihmisten ujous.
Siamäk Naghianin unelma olisi järjestää Suomessa kansainvälinen seminaari, jossa maailman johtajille esitellään, miten köyhästä maasta rakennettiin hyvinvointivaltio sadassa vuodessa. Sibelius soimaan Otaniemen Aalto-saliin ja muut maabrändit voi unohtaa.
Vuonna 1992 Siamäk Naghian tapasi puolisonsa Ritvan. Käydessään ensimmäisen kerran tulevan vaimonsa kotiseudulla Varpaisjärvellä Siamäkille kävi selväksi, että hän on maaseudun ihminen.
"Tehdä heinätöitä maalaismaisemissa, väsyä ja mennä saunaan – ei voi olla parempaa kesäloman viettoa."
Hän työskenteli Nokialla yhtiön huippuvuosina 1995–2005 ja väitteli tekniikan tohtoriksi työn rinnalla. Savoon muutto toteutui 2005, kun Naghian valittiin äänentoistolaitteita valmistavan iisalmelaisen Genelecin tuotekehitysjohtajaksi.
Työhaastattelussa keskusteltiin muun muassa kirjallisuudesta, filosofiasta ja itsetuntemuksesta. Kulttuuria ja taidetta syvästi arvostava Siamäk löysi sielunkumppanin ja ystävän perheyrityksen omistajasta Ilpo Martikaisesta (1947–2017)
"Kirjallisuus ja runous ovat minulle henkireikiä, lisäksi soitan saksofonia. Olen musta lammas liike-elämässä", hän naurahtaa.
Lapinlahdelle muutto lähemmäksi appea ja anoppia tuli ajankohtaiseksi, koska perheeseen oli syntynyt 1997 Sara-tyttö. Erityislapsena hän ei voi tuottaa puhetta, mutta ymmärtää täysin sekä suomea että persiaa.
"Kirjani nimi on Tuulen kieltä etsimässä. Olen oppinut Saralta todella paljon siitä, miten saadaan yhteys toiseen ihmiseen ilman sanoja. Kirjat ja musiikki ovat yhteinen kielemme, jolla kommunikoimme."
Elämäkerta: Minna Kettunen & Siamäk Naghian, Siamäk Naghianin uskomaton elämä – Tuulen kieltä etsimässä, Into Kustannus 2021, 250 sivua.
