"Esineiden hinnat sekä ihmisten tietoisuus esimerkiksi suunnittelijoista ovat nousseet”, Hirvonen sanoo. Kuva: Jaana Kankaanpää
Kirpputoripöydällä odottanut likainen lasiesine saattaa paljastua todelliseksi löydöksi – "Esineiden hinnat sekä ihmisten tietoisuus suunnittelijoista ovat nousseet"
”Minulle käyttölasi on kuin taidetta, se puhuttelee minua”, sanoo 1950–60-lukujen lasia jo parikymmentä vuotta kerännyt Anne Hirvonen.
Anne Hirvosen lasiesinekokoelma on aseteltu kauniisti esille. Varastoon hän ei lasia kerää. Kuva: Jaana Kankaanpää”Alkupistettä harrastukselle ei ole. Jossain vaiheessa vaan huomasin, että minulla rupeaa näitä olemaan”, sanoo Anne Hirvonen.
”Kerään näitä, koska pidän värilasista ja näiden vuosikymmenten muotokielestä. Katson mielelläni esineitäni eri valaistuksessa. Nämä ovat kiinteä osa kotiani ja ne tuottavat minulle iloa.”
Esteettisesti kauniissa ja kotioloissa edustavasti esiin laitetussa kokoelmassa on lasia tutuilta nimiltä. Hyllyillä on Sarpanevan, Wirkkalan, Franckin, Toikan, Kumelan, Aladinin ja monien muiden maljakoita ja muita esineitä.
Kun keräämistä on harrastanut jonkin aikaa, alkaa silmä harjaantua löytämään esineitä.
”Joskus näen kirpputorin pöydällä jotain kiinnostavaa. Tulee jännä tunne, että voisikohan tuo olla sen suunnittelijan. On tapahtunut niinkin, että olen tuonut kirpputorilta kotiin todella likaisen esineen. Vasta kotona on paljastunut, onko siinä naarmuja. Joskus signeeraus on löytynyt vasta esinettä pestäessä”, kertoo Hirvonen.
Keräämiselleen Hirvonen on tehnyt muutamia reunaehtoja. Varastoon pakattuja esineitä ei ole, vaan kaikki pääsevät esille.
”Ostan itselleni ja miellyttämään omaa silmää. Niinpä jätän esineen hankkimatta, jos en pidä siitä tai se ei puhuttele minua. Ja ostan vain kohtuuhinnalla, eli kierrän usein kirpputoreja ja seuraan netissä olevia kauppapaikkoja.”
”Kyllä rahalla voisi ostaa kokoelman itselleen vaikka heti.”
Se ei kuitenkaan ole Hirvosen juttu. Hän noudattaa itse laatimaansa budjettia.
”Vielä kymmenen vuotta sitten oli tunne, että näitä esineitä löysi kirpputoreilta helposti. Nyt tuntuu, että moni muukin etsii juuri näitä samoja. Esineiden hinnat sekä ihmisten tietoisuus esimerkiksi suunnittelijoista ovat nousseet.”
Hyllyillä näkyy muutamia samoja esineitä.
”Joskus esineet tuntuvat muodostavan yhdessä enemmän kuin osiensa summan. Ryhmittelen niitä ja katson, miltä ne näyttävät yhdessä.”
Anne Hirvonen kerää nykyään lasiesineitä vain hyvin harkiten. Kuva: Jaana KankaanpääKodin tavaramäärä siirtyy aikanaan seuraavalle sukupolvelle. Jokin ratkaisu keräilyn lopettamiseksi on ajan myötä löydettävä, jos lapset eivät osoita kiinnostustaan kokoelmaa kohtaan.
Nyt kun kirjahylly on muutettu lasin säilytykseen ja muutkin paikat kodissa ovat täyttymässä, Hirvonen ostaa enää vain harkiten. Hän harkitsee jo muutaman esineen myymistäkin. Yksittäiset esineet erottuvat paremmin, kun niillä on tilaa ympärillään.
”Harkitsen pitäisikö keskittyä johonkin tiettyyn vuosikymmeneen, ja karsia muut pois. Tai vain tiettyihin suunnittelijoihin.”
Kuva: Jaana KankaanpääAnne Hirvosen mielestä mukavan keräilyharrastuksen aikaansaamiseksi kannattaa noudattaa muutamaa vinkkiä.
Kerää sellaista, mitä muut eivät kerää. Silloin hyödyt hinnoissa. Jos pystyt haistamaan tulevat trendit etukäteen, silloin kannattaa toimia sen mukaisesti.
Tee itsellesi reunaehdot, mitä olet valmis hankkimaan kokoelmaan ja missä menee raja. Pitäydy laatimissasi ehdoissa – muuten kokoelma on vaarassa paisua liian suureksi.
Jokin henkilökohtainen suhde, mieltymys tai kiinnostus esineisiin on oltava. Harrastuksen on tarkoitus tuottaa iloa, ei painolastia.
Mieti etukäteen, mitä kokoelmallasi tapahtuu ajan myötä. Onko sinulla kohde, mihin se voidaan lahjoittaa? Saatko myytyä sen? Tapahtuuko se voitolla vai tappiolla? Perivätkö tulevat sukupolvet kokoelman?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
