Merenpohjan malmit kiinnostavat nyt, kun vihreään siirtymään liittyvä sähköistyminen on räjäyttänyt kysynnän
Vihreään siirtymään liittyvä sähköistyminen on räjäyttänyt akkumineraalien sekä sähkölaitteissa ja elektroniikassa tarvittavien harvinaisten maametallien kysynnän.
Merenpohjan rauta-mangaaninodulit muistuttavat etäisesti kuvassa olevaa järvimalmia. Nodulit ovat tyypillisesti suurempia ja rakenteeltaan tiiviimpiä. Kuva: Pasi JaakkonenVihreään siirtymään liittyvä sähköistyminen on räjäyttänyt akkumineraalien sekä sähkölaitteissa ja elektroniikassa tarvittavien harvinaisten maametallien kysynnän.
Kiina tuottaa valtaosan niin sanotuista kriittisistä mineraaleista. Kesäkuussa Kiina ilmoitti rajoittavansa niiden vientiä. EU ei ole omavarainen kriittisten mineraalien suhteen, mikä on lisännut huota niiden saatavuuden turvaamisesta.
Huomio on siirtynyt pohjassa oleviin mineraalivarantoihin eli malminoduleihin, joista toivotaan ratkaisua kriittisten mineraalien saatavuuteen. Merenpohjan malminoduleiden olemassaolo on tunnettu jo vuosikymmeniä, mutta niiden hyödyntäminen ei ole toistaiseksi ollut kannattavaa.
Ruotsalainen Scandinavian Ocean Minerals ilmoitti alkuvuodesta hakevansa Ruotsin ympäristöviranomaisilta lupaa aloittaa malminnostoon tähtäävät koeruoppaukset kolmessa kohteessa Perämerellä. Kohteet sijaitsevat Ruotsin talousvyöhykkeellä aluevesien ulkopuolella.
Hanketta seurataan Suomessa mielenkiinnolla, sillä myös Suomessa tutkitaan merenohjan mineraalivarojen hyödyntämistä.
”Kyse on rautamangaanisaostumista, jotka ovat muodostuneet meren pohjaan tuhansien vuosien aikana biogekemiallisten prosessien tuloksena. Vastaavia alueita on Itämeren alueella runsaasti”, erikoistutkija Joonas Virtasalo GTK:sta sanoo.
Konkreetioiksi kutsuttuja saostumia esiintyy runsaasti myös Suomen aluevesirajojen sisällä yli 10 metrin syvyydessä.
”Niitä on todella suurilla alueilla, Suomen meripinta-alan pohjasta arvoilta kymmen prosenttia on näiden noduulien peitossa”.
Noduuleissa on lähinnä rautaa ja mangaania, mutta myös muita metalleja. Erityisen kiinnostavaksi nodulit tekee niiden 100–200 milligramman kobolttipitoisuus kiloa kohti. Koboltti on tärkeä akkumineraali.
Noduuleissa on myös nikkeliä ja harvinaisia maametalleja, joita käytetään kestomagneettisähkömoottoreissa ja tuulivoimaloiden generaattoreissa sekä elektroniiikassa.
Ulospäin noduulit muistuttavat järvi- ja suomalmeja, mutta niiden syntymekanismi on toinen. Järvimalmit syntyvät veteen purkautuvan pohjaveden mineraalien saostuessa, mutta merenpohjan noduulit rikastavat meriveteen liuenneita mineraaleja.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

