Oman elämänsä muovaaja
Sitkeän saven muovaaminen mieleiseksi vaatii voimia, samoin massiivisten keramiikkaesineiden käsittely. Voimia vaatii myös uuden elämän aloittaminen avioeron jälkeen omassa talossa, omilla ehdoilla.
”Puhutaan, että nainen olisi heikompi astia – mukamas”, keraamikko Merja Pohjonen naurahtaa töittensä äärellä.
Veistokselliset punasavesta muovatut ruukut esittävät samalla ihmisiä, joiden vahvuutta Pohjonen arvostaa: esimerkiksi Nobelin rauhanpalkinnon saanutta Malalaa, ruotsalaista laulajaa Lalehia, itävaltalaista Conchitaa tai sairauden vuoksi kaljuuntunutta ystävää.
”Haluan näiden töiden kautta kertoa tarinoita ihmisistä, etenkin naisista”, Pohjonen sanoo. Sarja, ironiselta nimeltään Heikompi astia, saa jatkoa.
Lahjakas keraamikko ei kaihda käsiensä upottamista saveen eikä niiden käyttämistä remontteihin, joita uudessa kodissa on riittänyt. Hän osti avioeron jälkeen rohkeasti talon, jossa sijaitsevat sekä asuin- että työtilat.
Työtiloissa toimi aiemmin hansikastehdas. Kauppaneuvos Birger Huhdan kestitystä nauttivat 1970-lukua huokuvassa talossa aikoinaan niin Urho Kekkonen kuin Eero Mäntyrantakin.
Asuin- ja työtilojen keskittyminen samaan taloon on sekä käytännöllistä että edullista. Taiteilija lyhentää asuntolainaa suunnilleen kaksion vuokran verran kuukaudessa.
Ongelmia, kuten rakentamisvirheitä ja vesivahinkoja, on tullut vastaan niin, että heikompaa hirvittäisi. Pohjonen on vain ryhtynyt korjaamaan niitä ja muokkaamaan tontin pihapiiriä mieleisekseen. Onneksi oma poika hallitsee putki- ja ilmastointityöt.
”Asioista selviytyy, kun ajattelee myönteisesti.”
”Kun muutin tänne, talossa oli vain jouluvalot. Sain kuitenkin ystäviltä paljon apua, kalusteita ja tekstiilejä. Tiedän, miten hyvältä avun saaminen tuntuu, ja autan mielelläni muita.”
”Ennen satsasin paljon perheeni elämään. Nyt teen asioita, joita olisi pitänyt tehdä jo nuorena, ja voin paljon paremmin. Olen päättänyt laajentaa elämänpiiriäni.”
Merja Pohjonen joutui vuosikymmen sitten synnynnäisen sydänvian vuoksi vaativaan sydänleikkaukseen. Sen jälkeen väsymys väistyi ja hengittäminen helpottui. Hän saattoi palata laulamaan kuorossa.
”Leikkaus oli välttämätön, vaihtoehtoja ei ollut.”
Keski-Pohjanmaan rahaston kolmivuotinen apuraha on antanut vapauden kokeilla ja luoda taiteilijana oman mielen mukaisia töitä. Käyttöesineidenkään valmistaminen ei ole Pohjoselle vastenmielistä:
”Haluan tehdä kauniita ja toimivia esineitä, jotka tuovat hyvää mieltä arkeen. Astioita, joissa valmistuu maukasta ruokaa. Taideteoksiin liittyy aina sanoma, mutta sellainen voi olla käyttöesineilläkin.”
Työtilojen yläpuolella sijaitsevasta galleriasta käy ilmi Merja Pohjosen monipuolisuus keraamikkona: esineitä on pienistä kupeista ja kipoista massiivisiin vateihin ja ruukkuihin.
Kaikki on selkeää ja kruusailematonta. Pyöreisiin muotoihin taiteilija luo särmää kulmikkailla maalauksilla. Hän on valmistanut myös tuhansien kilojen painoisia reliefejä ulkotiloihin.
"Enkelit ja sydämet eivät ole minun juttuni, niitä tekevät jo niin monet muut.”
Tänä vuonna Merja Pohjosella on ollut kaksi näyttelyä, joissa on nähty muun muassa Heikompi astia -sarjan ruukkuja sekä Musta aukko -teoksia. Yksityisnäyttely oli Helsingissä O-Galleriassa kesäkuussa, ja yhteisnäyttelyyn hän osallistui Rånäsissä Ruotsissa heinä–elokuussa.
Apuraha on tarkoitettu itsensä ammatilliseen kehittämiseen. Niinpä Pohjonen on käynyt tutustumassa keramiikan tekoon ja keraamikkoihin ulkomaillakin, muun muassa Tanskassa ja Ranskassa.
Tanskassa hän perehtyi esineiden polttoon puu-uunissa. Kesällä hän kävi Ranskassa lähellä Nizzaa tutustumassa A.I.R. Vallaurisin keramiikkaresidenssiin, jonne hän hakee ensi vuodeksi.
”Toisten töiden näkeminen on inspiroivaa. Me keraamikot ymmärrämme toinen toisiamme, ja ravistelemme toistemme ajattelua ja työtapoja. Haluan nähdä mahdollisimman paljon ja saada uusia kontakteja, myös kotimaisia.”
Pohjonen opiskeli keramiikkaa 1970-luvulla Taideteollisessa korkeakoulussa suomalaisen keramiikan pioneerin Kyllikki Salmenhaaran johdolla. Siellä hän löysi rakkaimmaksi materiaalikseen suomalaisen punasaven.
Ammattitaito edellyttää Pohjosen mukaan jatkuvaa kiinnostusta uusiin asioihin. Tarvitaan myös teknistä tietoa esimerkiksi savilaaduista ja polttomenetelmistä.
”Olen puu-uuni-ihmisiä”, hän sanoo.
Kokkolan Isojärvellä sijaitsee kookas puu-uuni, jonka julkisivuun on raapustettu sen nimi Akira eli aamunkoitto. Uuni rakennettiin talkoilla eestiläisen Andres Allikin ohjeiden mukaan vuonna 2006.
Uunin omistaa Lieskat – Flammor ry, jonka perustajajäseniin Pohjonen kuuluu. Puu-uuni on niin suosittu, että keraamikkoja tulee eri puolilta Suomea polttamaan siinä töitään.
Keramiikan tekeminen ei yksin elätä. Merja Pohjonen on aina myös opettanut lapsia kuvataidekoulussa ja aikuisia Pohjoismaisessa taidekoulussa.
Leena Nygård
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
