Miten vanhat siemenet vielä itävät? Vesitesti ei aina kerro totuutta

Helmikuussa päästään jo hypistelemään multaa ja siemeniä. Vanhoistakin siemen­pusseista on usein iso ilo, sillä muun muassa tomaatti ja kurkku säilyttävät itävyytensä hyvin. Kuva: Säde Aarlahti

Puutarhurin kevät alkaa jo, vaikka kalenterin sivuilla pysytään vielä talvessa. Nyt on hyvä aika selailla siemenluetteloita, käydä läpi vanhoja siemenvarastoja ja laatia suunnitelmia kesäksi.

Vanhoja siemenvarastoja tutkaillessa tulee monesti huomanneeksi, että niitä on vuosien varrella kertynyt melkoinen määrä. Keväinen siemenhylly on puutarhurille kuin karkkikauppa, jossa houkutuksia riittää. Niinpä varastosta löytyy aina niitä siemeniä, joiden kylvöön ei loppujen lopuksi jäänyt tilaa tai aikaa.

Useimmat siemenistä säilyttävät onneksi itämiskykynsä monta vuotta siemenpussin päiväyksen umpeuduttua. Jos siemenpusseja on säilytetty kuivassa ja viileässä, itävät siemenet yleensä harrastajaa tyydyttävällä runsaudella vielä kaksi tai kolme vuotta parasta ennen -päiväyksen umpeuduttua.

Sen sijaan kosteus pilaa siemenet nopeasti. Myös vahva uv-säteily on omiaan heikentämään siemenien itämistä.

Paras paikka siemenvarastolle on viileässä ja kuivassa, suojassa suoralta auringonpaisteelta. Kuva: Säde Aarlahti

Hyvin itämiskykynsä säilyttäviä lajeja ovat muun muassa tomaatti, kurkku, ­kurpitsa, maissi, kaalit, retiisi, nauris, basilika ja laventeli. Ne saattavat itää kohtalaisesti, vaikka siemenpussin päiväyksen umpeutumisesta olisi kulunut viisikin vuotta. Koristekasveista itämiskykynsä säilyttävät hyvin muun muassa kehäkukka, krassi, zinnia ja kosmoskukka.

Kymmenen vuotta sen sijaan alkaa olla raja, jossa sinnikkäimpienkin lajien itävyys saattaa olla heikentynyt jo niin rajusti, että siemenien kylväminen on turhaa.

Osa lajeista itää parhaiten valossa. Kunkin lajin kylvöohjeet kannattaakin lukea tarkkaan siemenpussista. Kuva: Säde Aarlahti

Lajeja, joiden siemenillä itävyys laskee yleensä nopeasti, ovat sipuli, palsternakka, salaatti, persilja, tilli, punajuuri ja porkkana. Näiden vihannesten siemenet kannattaisi pyrkiä käyttämään yhden tai kahden vuoden kuluessa. Kukkien siemenissä huonosti säilytystä kestävät esimerkiksi asteri, ritarinkannus, olkikukka, orvokki, samettiruusu ja mustasilmäsusanna.

Itämiskykyä voidaan testata koeidättämällä muutamaa siementä kostean talouspaperin välissä, jossa itämisen merkit on helppo havaita. Perinteisesti itämiskykyä on testattu myös kokeilemalla, kelluvatko siemenet vesilasissa vai uppoavatko ne lasin pohjalle. Uppoamista on pidetty hyvänä merkkinä, jolloin nämä vettä itseensä imeneet siemenet on valittu kylvettä­viksi.

Vesitesti ei aina kerro totuutta siemenien itävyydestä. Liotus jouduttaa kuitenkin monien siementen itämistä. Kuva: Säde Aarlahti

Vesilasitesti ei kuitenkaan ole täysin luotettava. Etenkin kevyt-, mutta kookassiemenisten lajien kohdalla osa itävistäkin siemenistä jää herkästi kellumaan.

Vedestä on kylvöksille myös ajallista hyötyä. Kahden tai kolmen tunnin liotus nopeuttaa etenkin kovakuoristen siemenien itämistä. Älä kuitenkaan liota siemeniä pidempään kuin yön yli, sillä tällöin siemenet alkavat kärsiä hapenpuutteesta. Lajeja, joille liotus sopii, ovat esimerkiksi herneet, pavut, maissi, persilja, salkoruusu, krassi ja kelloköynnös.

Lue aina läpi siemenpussin ohjeet ja käytä kylvöksiin miedosti lannoitettua ja hiekansekaista kylvö- tai taimimultaa. On hyvä kuitenkin välttää turhan varhaista kylvöä, sillä liian pitkä aika ikkunalaudalla tekee taimista helposti heikkoja ja honteloita.

Yksivuotisten kasvien kohdalla siemenet eivät yleensä vaadi erityiskäsittelyitä. Sen sijaan huonekasvien, perennojen ja puuvartisten kasvien kohdalla on hyvä tarkastaa, tuleeko siemenet kylmäkäsitellä eli stratifioida.

Jos kylmäkäsittely tarvitaan, kylvetään siemenet ensin astioihin tai ruukkuihin ja kylvöksiä säilytetään huoneenlämmössä noin viikon ajan. Vasta tämän jälkeen ne nostetaan jääkaappiin tai ulos. Otollisin lämpötila kylmäkäsittelylle on noin +3– -6°C. Useimpien lajien kohdalla kylmäkäsittelyn kesto on noin 2–3 kuukautta.

Suuria ja kovakuorisia siemeniä voidaan itämisen helpottamiseksi myös hioa tai vioittaa mekaanisesti (skarifiointi). Tämä varmistaa esimerkiksi kurpitsan siemenen taimettumista ja kannattaa, mikäli kylvettäviä siemeniä on vain kourallinen.