Jenni Kulmalan suunnittelema lastenvaatekaava myytiin yön aikana loppuun – Kulmalasta se teki kaavayrittäjän

Taisi käydä niin kuin hiirelle, joka lähti kissalle takkia ompelemaan.

Kangaskaupassa käsiin osui kiva lapsen collegehaalarin kaava, ja päätin ryhtyä virvoittamaan käsityötuntien oppeja parinkymmenen vuoden takaa. Kaavoja piirtäessä huomaan, että olen haukannut liian ison palan – en ymmärrä kaikkien kaavapalojen tarkoitusta, ja vetoketjun reunaankin pitäisi osata ommella tukikangasta.

Nöyrästi askel taaksepäin: päätän, etten tällä kertaa hautaa leivinpaperista leikattuja, pettymyksen rypistämiä kaavoja kankaineen kaapin perukoille vaan alan tarkastella selkeästi helpompia lapsen leggingsejä – tämän pitäisi onnistua aloittelijaltakin! Innostuksen puuskassa piirrän ja leikkaan kankaat saman tien.

Netistä löytyy loputtomasti ompeluohjeita ja vertaistukea, mutta pitäisi tietää, mitä kysyä. Huomaan, että ompelukirjojakin julkaistaan vino pino joka vuosi.

Mitä aloittelijan pitäisi ainakin hanskata, jotta pääsee alkuun ompelussa?

Kysyn sitä ostamani collegehaalarin kaavan alun perin kehittäneeltä Jenni Kulmalalta, jonka luokse olen matkalla laukussani kaksi oikean jalan lahkeen aihiota.

Jujunan ensimmäinen kaava oli vinovetoketjullinen lastenhaalari, joka on edelleen yrityksen suosituin malli. Kuva: Sanne Katainen

Kulmala opetteli itsekin ompelemaan vasta aikuisiällä, kun hän jäi äitiyslomalle ensimmäistä kertaa vuonna 2013. Syntyi vaatteita ensin omalle lapselle, sitten pyynnöstä muillekin. ”Äitiyslomalla oli tylsää, joten opettelin ompelemaan”, Kulmala muistelee.

Hän palasi hetkeksi kokin töihin huoltoasema ABC:n keittiöön, mutta ajatus ompelusta ammattina pyöri mielessä. Pian Kulmala jäi hoitovapaalle ja perusti itselleen Facebook-sivun Jennin tekemää.

Kulmala on aktiivinen Facebookin ompeluaiheisissa ryhmissä. Niistä sai oikeastaan alkunsa myös vuonna 2016 perustettu yritys Jujuna. ”Ihmiset kyselivät kaavaa lapsen haalariin, jossa olisi vino vetoketju. Kun sellaista ei missään ollut, päätin piirtää sen itse.”

Hiiop!-nimisestä haalarista tuli heti menestys, jonka rohkaisemana Kulmala perusti yrityksen ja avasi verkkokaupan. Ensimmäinen viidensadan erä kaavaa myytiin loppuun neljässä tunnissa.

Nopeasti haave ompeluyrityksestä muokkautui kaavayritykseksi, jonka suosituin kaava on edelleen vinovetoketjuinen haalari. Sitä on myyty yli 4 000 kappaletta.

Aluksi kaavojen piirtäminen oli hidasta. Kulmala opetteli käyttämään piirto-ohjelmia ja työsti niillä suunnitelmiaan.

”Aluksi oli hankalaa, kun en tiennyt edes saumojen nimiä ja muita ompelutermejä.”

Työ helpottui, kun Kulmala löysi sopivan kaavoittajan toteuttamaan mallejaan.

Nykyään hän suunnittelee vaatteita aikuisille ja lapsille. Mallit ovat sellaisia, joita Kulmala haluaisi käyttää itse, tai sitten hän haistelee rivien väleistä, millaisia vaatteita someryhmien ompelijat kaipaavat.

”Aika monet haluavat yksinkertaisten perusvaatteiden kaavoja, ja heille kuosit ovat se juttu. Minun juttujani ovat erilaiset leikkaukset ja yksityiskohdat malleissa.”

Ajatuksensa Kulmala selittää kaavoittajalle, joka piirtää valmiin kaavan. Sitten Kulmala ompelee mallin alusta loppuun, tekee tarvittaessa muutoksia ja kirjoittaa ompeluohjeet. Ennen julkaisua kaavaa testataan vielä Facebook-ryhmästä valituilla kaavatestaajilla.

”Minulle on tärkeää, että ohjeissa ja kaavoissa on kaikki tarkasti oikein ja että ne ovat helposti ymmärrettäviä. Siksi käytän testaajia. Omalle työlle tulee helposti sokeaksi.”

Jenni Kulmala osui kaavayrityksellään sopivaan saumaan. Vuonna 2013 Suomessa ei ollut kuin pari suomalaista kaavojen valmistajaa, ja suomenkielisille ohjeille oli tilausta.

Käsitöiden tekeminen on muutenkin taas suosittua, ja kotimaisia vaate-, kangas-, ja kaavayrityksiä on viime vuosina tullut markkinoille useita.

”Kilpailijoita on tullut paljon, mutta niitä on myös mennyt. Tämä ei ole helppo ala. Pitää löytää oma juttu, jolla erottautuu muista ja saa yrityksen kannattamaan.”

Kulmala haluaa erottautua asiakaspalvelullaan. Facebookin ompeluryhmissä hänet tunnetaan aktiivisena neuvojana.

”Saan palautetta, että minulta uskaltaa kysyä. Joskus saatan vastailla viesteihin yölläkin, mutta kesällä ilmoitin pitäväni vähän lomaa viesteistä ja vastailin niihin vain kerran viikossa.”

Someryhmien kautta Kulmalalla on tuntuma siihen, millaiset asiat askarruttavat aloittelijoita ja joskus kokeneempiakin harrastajia.

Kaksi vuotta sitten hän alkoi koota ohjeita ylös. Ne hän suunnitteli julkaisevansa parikymmentäsivuisena pdf-tiedostona verkostoissaan.

”Niin moni pähkäilee samojen asioiden kanssa, ja tieto on hajallaan monessa paikassa, joten ajattelin koota tiedot yhteen.”

Pikkuhiljaa nivaska paisui. Suunnitelmat ohjelehtisestä kasvoivat kokonaiseksi kirjaksi. Kulmalasta tuntui tärkeältä kertoa materiaaleista, ompelutarvikkeista ja -työkaluista, monenlaisista pikku nikseistä ja tietysti mittaamisesta.

Kulmalan muistuttaa, että mikään kaava ei sovi sellaisenaan oikein kellekään. Kaikki alkaa siitä, että otetaan vaatteen kantajasta mitat ja muokataan kaavaa niiden mukaan.

”Olen huomannut, etteivät ihmiset oikein mittaa itseään, vaikka harva on mitoiltaan kaavoihin sopiva. Vaikka vaate olisi rinnasta sopiva, olkasauma saattaa olla väärän kokoinen riippuen siitä onko leveät vai kapeat hartiat.”

Asioita, joita pitäisi osata, on paljon, mutta lopulta pitää vain aloittaa rohkeasti ja kokeilla, Esimerkiksi juuri lapsen leggingsit surauttaa helposti, Kulmala kannustaa.

”Moni aloittaa harrastuksen juuri lastenvaatteista: kangasta ei mene hukkaankaan paljoa, jos epäonnistuu.”

Kulmala aloitti itsekin aikanaan vauvan bodysta. ”En jaksanut lukea ohjeita, sovittelin vain palasia yhteen ja mietin, mistä kannattaisi ommella, siitä se lähti.”

Kulmala on huomannut, että aloittelijat ovat usein epävarmoja kokeilemaan ja epäonnistuneet työt vievät ilon. Siksi hän kertoo myös omista mokistaan.

Kulmalan opissa mukanani tuomat kankaanpalat alkavat muotoutua nopeasti housuiksi.

Neulaamme saumat, hurautamme saumurilla etuhaarasauman, takahaarasauman, sitten lahkeiden sivusaumat. Lahkeensuut huolitellaan siisteiksi ompelukoneella, ja vyötärö saa sopivan kuminauhan.

Kulmalan työssä ompelu on nykyisin sivuosassa. Suurin osa ajasta kuluu sähköposteihin ja Facebook-viesteihin vastatessa ja lähetyksiä pakatessa. Kun työt on tehty, hän haluaa usein loppupäivän vain ommella omaksi ilokseen.

”Sen pitää olla sitten jotain, mistä oikeasti pidän itse ja sellaista, joka varmasti onnistuu.”

Jenni Kulmalan vinkit aloittelijalle

Opettele perusasiat.

Valitse yksinkertainen kaava, A-linjainen malli sopii yleensä kaikille.

Opettele tuntemaan oma ompelukoneesi. Lue ohjekirja huolella.

Pese kankaat ennen ompelua. Monet kankaat kutistuvat hieman pesussa.

Lue lisää: MT testasi neljän ompelukirjan ohjeet: Vaatteet onnistuvat, jos hermot kestävät