"Inarinjärvi ja tunturit ovat meidän perheen sielunmaisemaa" – Annakaisa Heikkonen ei olisi nykytöissään ilman mahdollisuutta tehdä etätyötä

Koko pohjoinen elämänmuoto vaikeutuu, jos metsätaloutta vielä supistetaan Ylä-Lapissa, Annakaisa Heikkonen sanoo. Kuvassa hän keskustelee poromies-metsänomistaja Pasi Mikkolan kanssa toissa­talvena. Kuva: Juha Tanhua

MTK:n kenttäpäällikkö ja metsäasiantuntija Annakaisa Heikkonen tekee etätöitä Ivalossa metsätalossa. Kuva: Juha Kauppinen

Etätyö on mahdollistanut metsäasiantuntija Annakaisa Heikkoselle hänen nykyisen työnsä MTK:n metsälinjalla kenttäpäällikkönä. ”Jos ei etätyömahdollisuutta olisi ollut, en olisi hakenut tätä paikkaa pari vuotta sitten”, Inarin Ivalossa asuva Heikkonen kertoo.

”Jos työssä pitäisi käydä virallisessa työpaikassa eli Rovaniemen toimistolla, en voisi tätä työtä tehdä. Nyt etätyö sovittaa yhteen hienolla tavalla asumisen Ivalossa ja työn.”

Heikkosen aviomies on rajavartijana ja koiranohjaajana Rajavartiolaitoksella ja lapsia on kolme. Heistä vanhin on 12-vuotias poika, tytöt ovat 10- ja 5-vuotiaita.

Lisäksi liki perheenjäsen on 1,5-vuotias 50-kiloinen saksanpaimenkoirauros, jota koulutetaan rajakoiraksi. Heikkosilla on myös kolme suomenpystykorvaa.

”Inarinjärvi ja tunturit ovat meidän perheen sielunmaisemaa. Arvostan todella paljon, että voin tehdä työtä täällä. En voisi kuvitella, että muuttaisin esimerkiksi Rovaniemelle, jonne on kolmesataa kilometriä, ja perhe seuraisi minua sinne.”

”Etätyö on säästänyt vuodessa 15 000–20 000 ajokilometriä ja satoja tunteja matka-aikaa. Nyt sen ajan on voinut viettää tuottavammin töitä tehden sekä perheen kanssa vapaa-aikaa viettäen.”

Heikkosilla on mökki Inarin­järven Varttasaaressa, jonne on venematkaa 25 kilometriä. "Yhteydet eivät ole sinne kovin hyviä, kännykässä on enintään yksi tolppa.” Heikkonen siirtääkin veneen usein etätoimistoksi paikkaan, jossa yhteydet ovat paremmat kuin mökissä.

”Etätyö osoittaa, että valtakunnallisia ja maakunnallisia asiantuntijatehtäviä voi tehdä mistä käsin tahansa, kun vain nettiyhteys toimii.”

”Luonnosta haetaan leivän jatketta, meillä kalastetaan, metsästetään ja marjastetaan. Perheen vanhin poika oli juuri isänsä kanssa hirvimetsällä ja kaatoi ensimmäisen hirvensä, ja lisäksi metson ampuminen kruunasi illan.” Heikkonen on myös itse hirvimetsällä mukana, kylläkin useimmin repun kantajana ja lihan käsittelyssä.

”Meillä lapset kyllä tietää, mistä liha tulee. Sitä arvostetaan, kun se tulee pöytään alusta asti omien käsien kautta.”

Edellisviikolla koko perhe oli viikonloppuna yöretkellä Lemmenjoen kansallispuistossa, jossa maisemia komeutti upea ruska.

Annakaisa on omaa sukua Nivakoski ja kotoisin Ivalosta. Ennen MTK:n kenttäpäällikön työtä Heikkonen oli Ylä-Lapin metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana toimipaikkanaan Ivalo.

Koulutukseltaan hän on ylempi amk-metsätalousinsinööri, ja opinnot on suoritettu Rovaniemellä.

Matkoja Rovaniemelle, eri puolille Lappia tai Helsinkiin tulee viikoittain. Lapin maakunnan sisällä ainut toimiva yhteys on oma auto, koska linja-autovuorot ovat harvassa ja raiteet päättyvät Rovaniemelle. Helsinkiin hän kulkee usein Rovaniemeltä yöjunalla, välillä myös lentäen. ”En usko, että enää palataan koronaa edeltävään aikaan. Kyllä etätyö ja teams-kokoukset säästävät aikaa.”

Kokoukset ovat usein hybridikokouksia, joissa osa osallistujista on paikan päällä ja osa etänä. ”Varsinkin uusien tuttavuuksien kanssa on kuitenkin hyvä päästä tapaamaan, jotta tutustuu ihmisiin. Tämä helpottaa yhteistyötä, ja etäyhteyksillä voi sen jälkeen hoitaa asioita luontevammin.”

”Nyt on saatu aikaan upea digiloikka. Toivottavasti monipaikkaisuus on tullut jäädäkseen niin työhön kuin opiskeluun. Meidän perhe kyllä kiittää täällä pohjoisessa!”

Ylä-Lapin metsäasioissa Heikkosta harmittaa parin viime vuoden aikana syntynyt eripura hakkuista esimerkiksi paliskuntien ja yhteismetsien välillä. Sitä ennen yksityismetsätalous toimi alueella jouhevasti muiden maankäyttömuotojen rinnalla, mutta kiistoja oli kylläkin nähty valtion mailla.

Puunostajat ovat varpaillaan kiistassa, jossa mukana on sekä keskustelu vanhoista metsistä ja monimuotoisuudesta että saamelaisten eli alkuperäiskansojen oikeudet ja sen osana poronhoito. Teemoja käsitellään EU:ta myöten, ja ympäristöjärjestöt ovat aiheen ympärillä kärkkäinä.

”Lappi ja etenkin Ylä-Lappi näyttää olevan metsäasioissa kansainvälisessä etulinjassa. Suojelukatseet ovat kääntyneet alueelle, jossa metsien suojeluaste on jo maan korkein. Tämä ei ole sosiaalisesti kestävä tai paikallisesti hyväksyttävä suunta.”

Ongelmaksi on muodostumassa, että isot metsäfirmat eivät osta puuta mainehaitan ja markkinariskin pelossa, ja sen jälkeen sitä ei tohdi ostaa kukaan muukaan.

”Jos tästä vielä metsätaloutta supistetaan, yksityismetsätalouden kannattavuus murenee, jo tehty panostus metsien kasvuun valuu hukkaan ja esimerkiksi metsätiet jäävät hoitamatta. Sitä mukaa myös monen luonnossa liikkuminen ja koko pohjoinen elämänmuoto vaikeutuu. Nyt kehityksen suunta voidaan vielä kääntää, nähdä pohjoistenkin metsien mahdollisuudet ja metsätalouden merkitys ylintä Lappia myöten”, Heikkonen uskoo.

• Annakaisa Heikkonen työskentelee MTK:n metsälinjalla kenttäpäällikkönä. Oli sitä ennen Ylä-Lapin metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja.
• Koulutus amk-metsätalousinsinööri.
• Asuu Inarin Ivalossa, josta virallisella työpaikalle Rovaniemelle 300 kilometriä.
• Tekee etätyötä pääosin Ivalossa tai kesämökillä tai veneessä Inarinjärvellä.
• Perheessä aviomies ja kolme lasta.
• Harrastus luonnossa liikkuminen, metsästys, retkeily, koirat, marjastus.