Aino Louhi piirtää käsin lastenkirjojen kuvitukset. Lisäksi hän piirtää ja kirjoittaa sarjakuvaa ja on kuvataiteilija. Kuva: Sanne Katainen
Lastenkirjojen kuvittaja pääsee leikkiin mukaan – "palautteen kautta kuvittaminen on tuntunut todella merkitykselliseltä"
Aino Louhi on kuvataiteilija ja kuvittaja, joka piirtää käsin lastenkirjoihin leikkimieliset kuvitukset.
Lastenkirjoja kuvittanut kuvataiteilija Aino Louhi sanoo, että osaa edelleen samaistua lapsen tunnemaailmaan. Kuva: Sanne KatainenHuoneen seinustoilla on hyllyjä. Niiden päällä on purkkeja, joista törröttää eri paksuisia siveltimiä ja puuvärejä.
Isolle työpöydälle on laskettu kymmeniä paperiarkkeja, jotka ovat kirjojen sivujen originaaleja. Niihin on piirretty käsin värikkäästi ja yksityiskohtaisesti aikuisia ja lapsia erilaisissa arkisissa puuhissa.
Työhuone on Aino Louhen, ja se sijaitsee Tampereen Pyynikillä vanhassa tehdasrakennuksessa.
Ennen paikka toimi trikootehtaana, nyt se on vielä toistaiseksi monen kulttuuri- ja taidealan ihmisen työpaikka. Rakennus on tarkoitus muuttaa asunnoiksi.
Monelle lastenkirjoja lukevalle tutut Tämä vai tuo? -lastenkirjasarjan kuvitukset syntyvät täällä.
Louhi on tehnyt kuvitukset Eppu Nuotion kirjoittamiin kirjoihin. Kirjasarjassa Fiinu-tyttö valitsee äidin kanssa eri vaihtoehdoista. Välillä ollaan kirpputorilla, toisinaan metsäretkellä.
Kuluneen vuoden aikana Louhen kuvittamia kirjoja on ilmestynyt neljä. Tämä vai tuo? -sarjan neljäs osa Metsäretkellä ilmestyi helmikuussa, Helmi Kekkosen kirjoittama Nurinkurin Anna maaliskuussa ja Katri Tapolan kirjoittama Pumpulibussi ajaa ohi heinäkuussa.
Louhi kertoo, että lastenkirjoja kuvittaessa hän pääsee ikään kuin leikkiin mukaan.
”Saan eläytyä tilanteisiin ja tunnelmiin, piirtää ihmisiä ja haastaa itseni vuoropuheluun tekstin kanssa. On ollut sykähdyttävää kuulla palautetta lapsilta tai lasten vanhemmilta. Sitä kautta lastenkirjojen kuvittaminen on tuntunut todella merkitykselliseltä”, Louhi sanoo.
Louhi kuvittaa lastenkirjoja, mutta sen lisäksi hän on sarjakuvantekijä ja kuvataiteilija.
Neljäs Louhelta tänä vuonna ilmestynyt kirja, Mielikuvitustyttö, on sarjakuvakirja. Kirjan on julkaissut Suuri Kurpitsa. Louhi on sekä kuvittanut että kirjoittanut kirjan, mikä on hänelle uutta.
Mielikuvitustyttö on Louhelle erityisen tärkeä. Sen valmiiksi saaminen vaati pitkäjänteisyyttä.
Idean kirjan tekemiseen Louhi sai jo kahdeksan vuotta sitten. Ensin kuvat hioutuivat mielessä valmiiksi, ja lopulta ne siirtyivät paperille. Kun tekeminen tuntui vaikealta, Louhi mietti, miltä tuntuu, kun työn saa valmiiksi. Silti olo oli hauras, kun kirjaa tarjosi kustantajalle.
”Yritin välttää vähättelyä esitellessäni sitä.”
Nyt Louhi katselee lopputulosta tyytyväisenä. Kirjaa on kehuttu, ja siihen ovat tarttuneet aikuislukijoiden lisäksi myös nuoret.
”On ollut hienoa huomata, että kirja on löytänyt yleisönsä.”
Mielenkiintoista on, että kirjallisuusagentti Elina Ahlbäck oli Louheen yhteydessä ja edustaa nyt kirjaa. Ahlbäck neuvotteli juuri sopimuksen televisiosarjasta trillerikirjailija Max Seeckille Hollywoodiin.
Yksi kirjan tarinoista kertoo ystävyydestä ja siitä, kuinka kasvaessa ihmiset ja tilanteet ympärillä muuttuvat. Louhi on joutunut vastaamaan useasti kysymykseen, ovatko tarinat omaelämäkerrallisia.
”Vastaan, että kirja on fiktiivinen, mutta tunteet ovat totta. Kirjassa on itselleni tuttuja tilanteita, yksityiskohtia ja ajatuksia, mutta olen käsitellyt niitä fiktion keinoin.”
Kysymykset omaelämäkerrallisuudesta ovat Louhelle tuttuja jo entuudestaan. Hänen äitinsä on kuvittaja ja lastenkirjailija Kristiina Louhi, jonka kynästä on syntynyt esimerkiksi Aino-lastenkirjasarja.
Louhi on yhteishaastatteluissa äitinsä kanssa toistuvasti saanut kertoa, ettei ole kirjojen Aino-tyttö.
Lapsuudenkodilla on ollut vaikutusta Louhen ammatinvalintaan. Myös Louhen isä on toiminut visuaalisella alalla, hän on valokuvaaja ja kuvaaja Seppo Louhi. Niinpä kotona oli sekä piirustuspöytä että pimiö, joita molempia sai kokeilla.
Lapsena Louhi kävi kuvataidekoulua. Hänen luonnoslehtiönsä täyttyivät piirroksista ihmisistä, jotka tekevät erilaisia asioita.
Ylioppilaaksi Louhi kirjoitti Helsingin kuvataidelukiosta Torkkelista. Sen jälkeen taideaineiden opiskelu korkeakoulussa tuntui luontevalta. Jopa siinä määrin, että Louhi on pohtinut, onko hän vain mennyt siihen suuntaan, johon kaikki on osoittanut. Nyt kun hän on tehnyt kuvataiteita puolet elämästään, ei päätös mietitytä.
Oli kuitenkin ajanjakso, jolloin Louhi ajatteli, ettei halua kuvittaa. Valmistuttuaan hän pohti, voiko kuvataiteilija olla uskottava, jos hän kuvittaa. Toinenkin syy oli.
”Halusin olla äidin urasta irrallaan ja välttää vertailua”, hän sanoo.
Nyt äidistä on tullut kollega, jolle on helpottavaa puhua työhön liittyvistä ongelmista ja näyttää keskeneräisiä töitä.
”Äidillä on vahvoja mielipiteitä, joten pitää tasapainoilla ja luottaa myös omaan näkemykseen.”
Eikä Louhi nykyään luokittele töitä, kaikki on hänelle kuvan tekemistä.
Kuvittajan ja kuvataiteilijan elämä on vaihtelevaa. Tähän vuoteen mahtui myös esimerkiksi Louhen lapsuuden kotikaupungin Järvenpään tilaama julkinen taideteos uuteen kouluun. Porrastasanteille Louhi maalasi vuodenkiertoon ja Järvenpään kulttuurihistoriaan liittyviä kuvia. Huhtikuussa Louhi teki töitä Budapestissä residenssissä.
On hetkiä, jolloin työ ottaa valtaansa, Louhi kertoo. Osan ajasta vievät taas kirjanpito ja apurahahakemusten täyttäminen.
”Välillä tuntuu, ettei ketään kiinnosta, eikä rahaakaan tule mistään. Sitten tulee taas hetkellinen pelastus jostain.”
Tampere-talon narikassa Louhi on työskennellyt 13 vuotta. Hän sanoo pitävänsä asiakaspalvelua hyvänä vastapainona työhuonetyöskentelylle, mutta työ on myös tarpeellinen, jos taloudellisesti tekee tiukkaa.
”Vastavalmistuneena ajattelin, että tekisin kuvataidetta ja saisin rahaa kuvittamisesta. En ehkä ajatellut lastenkirjojen kuvittamista, niistähän ei oikein saa rahaa. Oli myös ehkä vähän harhainen ajatus, että kuvittamista voisi tehdä jotenkin sivubisneksenä.”
Louhi kertoo, että kuvittajapiireissä naurua ja närkästystä herätti syksyllä verouutisoinnin yhteydessä nähty otsikko, jossa kerrottiin, että lastenkirjoilla tienaa hyvin. Tämä pätee kuitenkin vain muutamaan henkilöön, joista yksi on lastenkirjailija Mauri Kunnas.
Tuleva vuosi tuo lisää kirjaprojekteja. Louhi toivoo myös aikaa maalaamiselle. Hän odottaa innolla residenssiaikaa Islannissa syksyllä. Tulevaisuuden haavekin liittyy residensseihin. Louhi toivoo, että hän joskus pääsisi työskentelemään Japanissa.
”Residensseissä pääsen rauhoittumaan työn ääreen eri tavalla. En välitä pyrähdysmäisistä lomamatkoista, mutta pitkä oleilu ja työskentely eri paikoissa sykähdyttää”, hän sanoo.
Aino Louhi
- Tampereella asuva kuvataiteilija, kuvittaja ja sarjakuvantekijä.
- Syntyi 1981 ja asui lapsuutensa Järvenpäässä.
- Valmistunut Tampereen ammattikorkeakoulusta taiteen kandidaatiksi 2005.
- Maalausnäyttelyitä, esimerkiksi 2014 Aavistussaaristo, Galleria Huudossa Helsingissä ja ryhmänäyttely Kommandona, Mäntän kuvataideviikoilla 2016.
- Ensimmäinen lastenkirjakuvitus Tämä vai tuo? Viljan syntymäpäivät -kirjassa 2015.
- Tehnyt myös ympäristötaidetta kuvataiteilija Kaija Papun kanssa. Siihen kuului esimerkiksi neuleinstallaatioita.
- Kolumneja esimerkiksi elokuvista ja muusikoista Kulttuuritoimitus-verkkojulkaisussa.
- Ihailee nykykuvittajista muun muassa Matti Pikkujämsän ja Marika Maijalan kuvituksia. Myös monelle Uppo-Nalle -kirjoista tuttu kuvittaja Hannu Taina on suosikki.
Tuleva vuosi tuo Aino Louhelle lisää kirjaprojekteja. Hän kuitenkin toivoo myös aikaa maalaamiselle. Kuva: Sanne KatainenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
