Kristityt viljelijät rukoilevat suotuisia säitä ja tukevat toisiaan vaikeina aikoina – "Tärkeintä on nähdä, että joku pitää huolta"
Kristityt viljelijät ry pyrkii perustamaan viljelijäryhmiä ympäri Suomea. Tapaamisessa jaetaan riemut ja murheet.
Inge-Gerd ja Kaj Nylund viljelevät yli 200 peltohehtaaria. He kasvattavat leipä- ja rehuviljaa sekä härkäpapua. Kuva: Esko Keski-VähäläSilmä ei tahdo ensialkuun erottaa puista rakennelmaa, joka kohoaa pikkuisen metsikön edessä. Mutta kun parin metrin korkeuteen kurottavan tukin ristipuineen näkee, ei sitä voi enää olla huomaamatta.
Tässä pihapiirissä oma usko on isosti esillä.
Kaj ja Inge-Gerd Nylund istuvat kahvipöydän ääreen. Aamun työt sikalassa on tehty, nyt on hyvin aikaa puhua uskosta.
Uusikaarlepyyläinen Kaj Nylund on Kristityt viljelijät ry:n puheenjohtaja. Yhdistys perustettiin kolme vuotta sitten, kun uskossa olevat viljelijät ympäri Suomen halusivat kokoontua yhteen jakamaan ajatuksiaan.
”Viljelijää ei voi kukaan muu täysin ymmärtää kuin toinen viljelijä”, Nylund sanoo.
Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla kristinuskoa tunnustavat viljelijät olivat tavanneet toisiaan jo vuosia ennen yhdistyksen perustamista. Ruotsin puolella kristittyjen viljelijöiden perinteet ulottuvat ainakin 1980-luvulle saakka.
Nylundit hyppäsivät toimintaan mukaan vuonna 2011, jolloin Kaj Nylund lähti muutaman muun suomalaisviljelijän kanssa Ruotsissa järjestettyyn kokoontumiseen.
”Matka oli minulle hyvin vaikuttava ja koskettava. Siellä oli meidän silmissämme suuria viljelijöitä, joilla oli satoja hehtaareita maata ja satoja lehmiä. He olivat silti nöyriä ja luottivat täysin Jumalaan.”
Nylund on ollut koko elämänsä uskossa, mutta tuo matka Ruotsiin vahvisti omaa uskoa entisestään. ”Vaimo sanoi, että takaisin tuli eri mies.”
Jossain vaiheessa tapahtumien järjestäminen alkoi käydä hankalaksi, joten oli aika perustaa yhdistys. Ruotsinkielisen Pohjanmaan viljelijät olivat heti sitä mieltä, että tämä on koko Suomen yhteinen hanke.
Vuonna 2017 perustettu yhdistys onkin heti alusta alkaen ollut kaksikielinen.
”Yritämme omalta osaltamme saada kielimuuria matalammaksi. Itse en osannut suomea ennen kuin menin suomenkieliseen armeijaan. Siellä katsoin mitä muut tekivät ja tein samalla tavalla. Kun muut juoksivat, minäkin juoksin. Suomen kieli tuntuu tärkeältä. Kyllä Suomi olisi pieni, jos osaisi vain ruotsia”, Kaj Nylund sanoo erinomaisella suomen kielellä.
Paikallisryhmiä on ympäri lähestulkoon koko Suomen. Pohjanmaalla viljelijät tapaavat kerran kuukaudessa syystöiden päättymisestä toukotöihin asti. Kasvukaudella työt pitävät niin kiireisinä, että tapaamisia ei yleensä järjestetä.
Yhdistys järjestää kerran vuodessa valtakunnalliset viljelijäpäivät. Tänä vuonna koko viikonlopun kestävä tapaaminen järjestettiin tammikuun lopulla Jyväskylässä.
”Tapaamisissa rohkaisemme toisiamme viljelemisessä ja uskossa. Viljelijät ovat työssään paljon yksin. On hienoa löytää samanhenkisiä kavereita ympäri Suomea.”
Viime vuodet ovat kurittaneet viljelijöitä myös Pohjanmaalla. Yhtenä vuonna maa on liian kuiva, toisena taas sadetta on liiaksi asti. Kädet on ristitty rukoukseen ja katseet nostettu taivasta kohti useampaankin kertaan sään vuoksi.
Muutama vuosi sitten puintiaika oli jo alkamassa, mutta sade vaan jatkui ja jatkui. Paikalliset kristityt viljelijät lähtivät yhdessä pellolle pyytämään parempia puintisäitä.
Ilma oli harmaa ja sateinen, mutta viljelijät pyysivät apua luottavaisin mielin.
”Pilviin tuli aukko, kun rukoilimme. Tuntui, että Jumala olisi heti vastannut kuulevansa. Ja kyllä ne säät muuttuivatkin.”
Eräänä syksynä taivas ripotteli pelloille hitusen vettä aina puoliltapäivin. Vaikka pellot eivät tulvineet, pilasi kostunut maa puintipäivän toisensa perään.
Nylund seurasi säätilojen vaihtelua puhelimensa ruudulta. Ruotsista näytti tulevan uusi saderintama – jälleen kerran. Tunnin päästä sataisi taas.
”Rukoilimme vaimon kanssa ja sitten menin puimaan. Ja minä puin koko päivän, ei satanut ollenkaan.”
Illalla Nylund katsoi, minne päivän saderintama oli kadonnut.
”Sillä aikaa kun olimme rukoilleet, pilvet olivat hypänneet parisataa kilometriä pohjoiseen ja jatkaneet sitten sisämaahan. Joku voi tietysti sanoa, että se oli sattumaa, mutta me emme usko siihen.”
Työssä, jossa luonnonvoimat ja poliittiset päätökset saattavat keikuttaa arkea rankalla kädellä, usko on suuri voimavara.
”Jumala pitää huolen. Ainakin hän on meistä pitänyt hyvin huolta.”
Huolta toisistaan pitävät myös kristityt viljelijät. Jos kaveri näyttää uupuvan työtaakkansa alle, muut auttavat, vaikka omilla tiluksillakin olisi riittävästi tekemistä.
Nylund on ollut muille apuna puimalla, kyntämällä ja ajamalla lantaa.
”Autetut ovat sanoneet, että vaikka yhden päivän apu on käytännössä aika pientä, tärkeintä on nähdä, että joku pitää huolta.”
Pitkät päivät työkoneiden kopeissa sujuvat nopeammin, kun kuulokkeista kuuluu tutun ystävän jutustelu. Maratonpuheluiden avulla ei pellollakaan ole yksinäistä.
Kaj Nylundin lapsuudessa kotitilalla oli kymmenen lehmää ja muutama emakko. Vuonna 1988 lehmät laitettiin pois.
Maatalouskoulussa opiskellessaan Nylund oli harjoittelussa kahdessa sikalassa. 1990-luvun alussa hän pääsi töihin firmaa, jossa myytiin sikaloiden kalusteita.
Sikaloissa kiertäminen herätti Nylundin kiinnostuksen alaa kohtaan. Myyntityöt eivät ottaneet sujuakseen, koska moni uskoi Suomen liittymisen EU:hun lopettavan kotimaisen maatalouden eikä kukaan halunnut tehdä investointeja. Paitsi Nylund itse.
”Kukaan ei ostanut kalusteita, joten minä ostin itse ja rakensimme sikalan.”
Vuonna 1991 Kaj ja Inge-Gerd Nylund menivät naimisiin ja kuukausi häiden jälkeen ostettiin ensimmäiset emakot.
Aluksi tilalla keskityttiin porsastuotantoon, mutta nyt pihamaalla seisoo sadan emakon yhdistelmäsikala, jossa on yhteensä toistatuhatta eläintä.
Ulkopuolista työvoimaa ei tilalla käytetä, mutta pariskunnan pojat käyvät säännöllisesti auttamassa vanhempiaan. Se on erittäin arvokasta varsinkin nyt, kun Kaj Nylund on vasta toipumassa alkuvuonna saamastaan sydäninfarktista.
”Toimistotöitä voin kyllä tehdä, mutta sikalassa vaaditaan välillä raakaa voimaa. Jos liikaa rehkii, heti tuntuu rinnassa.”
Nylundilla on kuitenkin vankka halu toipua ja pyörittää sikatilaa vielä vuosia.
”Jumala antoi ihmiselle käskyn viljellä ja varjella maata. Sitä me täällä toteutamme.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
