Sorsakosken syömäneuvot sopivat moneen käteen

Keräilijät tuntevat pyöreäpäiset veitset ja haarukat Sorsakosken 6000-sarjan nimellä. Sorsakoskella valmistetuissa veitsissä on soikea leima. Kuva: Kari Salonen

Muistan ruokailuhetket 70-luvulta, kun isäni oli paljon ulkotöissä, metsässä ja pellolla. Kun pöytä katettiin, oli tavallista, että muille katettiin Sorsakosken haarukka ja veitsi, mutta isälle pelkkä haarukka. Ruokapöytään tullessaan isä kaivoi taskustaan puukon tai linkkuveitsen, jonka hän puhdisti pyyhkäisemällä veitsen terää nahkavartisten saappaiden varteen.

Saappaitahan ei suinkaan aina riisuttu ruokapöytään tullessa. Linkkuveitsi oli isän mukana kaikkialla ja hän saattoi kaivaa sen parempien housujen taskusta myös ravintolassa, koska terävään ja hyvin lihaa leikkaavaan veitseen tottuneelle ravintoloiden veitset olivat tylsiä. Lähtipä linkkuveitsi isän mukana myös matkalle Sri Lankaan.

Eläkeläisvaariksi ryhdyttyään linkkuveitsi jäi taskusta, ja isästäni tuli vaaraton seniori, joka oppi käyttämään tavallista ruokaveistä.

Ruokailuun ja ruuanlaittoon käytettävät aterimet ovat olleet perinteisesti hopeisia ja toisaalta puusta veistettyjä 1900-luvun puolelle saakka. Herrasväelle katettiin hopeisia aterimia, mutta vasta kotimainen hiiliterästuotanto laittoi haarukan jokaiseen käteen. Ennen sitä syömiseen käytettiin yleisesti puulusikkaa, puukkoa ja sormia.

Suomalaisessa koulukäsityöhön on viime vuosikymmenille saakka kuulunut vahvasti puisen voiveitsen, paistinlastan ja kauhan valmistus.

Hiiliteräksestä valmistettujen ruokailuvälineiden suurimittainen tuotanto alkoi 1843 Fiskarsin ruukin hienotaepajassa. Valmistettavat ruokailuvälineet tulivat omiksi malleiksi suoraan ulkomaisten esikuvien tuotteita kopioimalla. Malleihin tehtiin pieniä muutoksia ja ne jäivät tuotantoon useiksi vuosikymmeniksi.

Vuonna 1897 painetussa Fiskarsin myyntikuvastossa, josta sata vuotta myöhemmin on tehty uusintapainos, on jo kymmeniä veitsimalleja eri tarkoituksiin, esimerkiksi rapujen syömiseen tai sitruunan leikkaamiseen. Veitsien kahvaosissa käytettiin hirvensarvea, ”kokosta”, "elefantinluuta” ja ”eepenholtsia”. 1930-luvulla harvinaisten raaka-aineiden saatavuus vaikeutui ja ne korvattiin bakeliitilla.

Sanat veitsi ja kahveli eli haarukka ovat olleet käytössä pitkään, mutta yleistermiä ruokailuvälineille ei keksitty. 1800-luvun lopussa puhuttiin hienotaevalmisteista, myöhemmin syömäneuvoista tai epämääräisesti pöytäkalustosta, johon kuuluivat myös astiat. Aterimet-sanan keksiminen oli helpotus.

Ruostumattoman teräksen valmistus kehitettiin 1910-luvulla ja siitä valmistettiin ruokailuvälineitä jo 1920-luvulla Sorsakoskella. Yhdestä kappaleesta taottavat, kestävät ja tummumattomat ruokailuvälineet levisivät Pohjois-Savosta ympäri Suomen ja Hackmanista tuli Suomen suurin aterimien valmistaja. Niitä mainostettiin 1920-luvulla aikakauslehdissä ja niiden kerrottiin tuovan tyytyväisyyttä koteihin, kun perheenemäntien harmina olleiden talouskapineiden kunnossapito jäi historiaan aina hohtavan kirkkaina säilyvien veitsien ja haarukoiden myötä.

Sorsakoski laajensi tuotantoaan ruostumattomasta teräksestä valmistettaviin kattiloihin, kahvipannuihin ja keittiötarvikkeisiin 1950-luvulla. 6000- ja 100-sarjojen lisäksi simpukkakuvioinen keräilijöiden kestosuosikki Musla on yleinen malli. Sitä voi löytää vanhan tavaran liikkeistä ja pöytälaatikoista niin hopeisena, alpakkana kuin myös rosterisena. 1960-luvulta alkaen monet muotoilijat, kuten Kaj Franck ja Bertel Gardberg suunnittelivat aterinmallistoja Hackmanille.

Ruokapöytään Sorsakosken 6000-sarjan ruokailuvälineet kuuluvat edelleen. Erityisesti uusia perunoita keittäessä moni ruuanlaittaja on huomannut, kuinka Sorsakosken ohutpiikkinen haarukka on paras väline kokeilemaan onko uusi peruna jo kypsä. Sen sirot piikit kun eivät halkaise perunaa.

• Viipurilainen Hackman & Co aloitti hiiliteräksestä valmistettujen veitsien ja saksien tuotannon 1876 Viipurin länsipuolella Nurmen hienotaontatehtaassa. Hienotaetuotanto siirrettiin 1891 Leppävirran Sorsakoskelle ja tuotteisiin tuli merkintä Hackman & Co. Sorsakoski.
• Ruostumattomasta teräksestä valmistus aloitettiin Sorsakoskella 1920-luvulla. Samalla uusittiin termi: haarukoista ja veitsistä tuli syömäneuvoja. Luontevampi se on ruotsiksi, bordbestik.
• Ruostumattomasta teräksestä valmistetut syömäneuvot eivät tummuneet. Hiiliteräksestä valmistetut kotitalousveitset ja puukot leikkasivat kuitenkin ruostumattomasta teräksestä valmistettuja paremmin, joten erityisesti suurkeittiöt suosivat edelleen hiiliteräksestä taottuja veitsiä. Niiden valmistus jatkui ruostumattoman teräksen rinnalla.
• Ruostumatonta terästä kutsutaan jaloteräkseksi tai rosteriksi. Sanan alkuperä on ruotsinkielisessä rostfri-sanassa.
• Fiskars ja Hackman yhdistyivät 2000-luvulla.