Joulupukinmuorin tarinoita: Santeri-tontun jouluprojekti

"Ihmettelen, minä kyllä ihmettelen, mihin Santeri noita saaveja tarvitsee. Oikein tusinan", Vihtori mutisi seuratessaan kuorman etenemistä. Kuva: Jukka Pasonen

Joulun jälkeen Korvatunturilla on tapana tehdä huoltotöitä ja kunnostaa paikkoja. Myös uusia koneita hankitaan ja suunnitellaan tulevan joulun työohjelmia.

Santeri-tontun vastuulle kuuluu Korvatunturin porojen hoito. Hän huolehtii, että poroilla on aina riittävästi jäkälää ja tietysti myös voimarehua antamaan voimia jouluaaton rankalle lahjojenjakoreissulle.

Selvää on, että porotallin hoitajan pitää huolehtia porojen varusteista. Jos jotakin on mennyt rikki, se pitää korjata. Joskus on hankittava myös uusia varusteita.

Eräänä kevättalven aamuna Santeri ilmestyi puutyöverstaalle.

"Huomenta", hän toivotti kaikille yhteisesti ja etsiytyi sitten Vihtori-tontun puheille.

"Tarvitsisin tusinan puusaaveja", Santeri meni suoraan asiaan.

"Vai oikein tusinan, mihin sellainen määrä", Vihtori ihmetteli.

"Porotallilla tarvitaan, eikä siellä näytä entuudestaan olevan", Santeri kertoi.

"Minkälaisia saaveja olet ajatellut", Vihtori kysyi.

"Niiden pitäisi olla tavallista sankoa isompia, hiukan leveämpiä ja korkeampia ja sitten korvat molemmin puolin, että niitä voi kantaa", Santeri selitti.

"Onko sinulla muita toiveita saaveista? Pitäisikö ne maalata tai jotakin", Vihtori tarkensi.

"Ei. Parempi on, ettei niitä käsitellä mitenkään."

Parin viikon kuluttua Vihtori ilmoitti Santerille, että saavit olivat valmiina ja niitä sopisi tulla noutamaan.

Santeri valjasti Tulilintu-poron ahkion eteen ja lähti puutyöverstaalle.

"Hienot ovat, kovastikin hienoja. Kyllä nämä kelpaavat oikein hyvin", Santeri kehui Vihtorille saaveja tutkiessaan. "Oikeinkin hyvin kelpaavat."

"Pakataanpas, Tulilintu, nyt nämä saavit mukaan, niin saadaan ne sitten käyttöön", Santeri puhui porolle.

Niin häipyivät Santeri, Tulilintu ja keikkuva saavikuorma porotallin suuntaan.

"Ihmettelen, minä kyllä ihmettelen, mihin Santeri noita saaveja tarvitsee. Oikein tusinan", Vihtori mutisi seuratessaan kuorman etenemistä.

Kevät eteni Korvatunturilla tavallisessa työn touhussa. Tontut etsivät luonnosta tarvikkeita tulevalle talvikaudelle: kaikkea ei vielä poimittu mukaan, mutta paikat merkittiin. Tuosta olisi hyvä poimia varpuja, tuosta löytyisi saraheinää, tontut huomioivat.

Santeri kuljetti Tulilinnun avustamana saavit porotallin taakse ja kokosi niistä ryhmän. Merkillistä kylläkin, saaveissa näytti olevan runsaasti multaa. Kukaan ei kuitenkaan huomannut Santerin puuhia, eikä saavien omituista käyttöä kyselty.

Kesän aikana Santeri kävi usein katsomassa saavejaan ja puuhaili niiden luona milloin pidemmän, milloin lyhyemmän tovin.

Jos joku olisi vilkaissut saaveja heinäkuun puolivälissä, hän olisi varmasti ihmetellyt, mikä vihreä ryöppy saaveissa oikein kasvoi. Mutta kukaan ei vilkaissut, sillä harvemmin porotallin seudulle oli asiaa muilla kuin Santerilla.

Välillä Santeri kuljetti Tulilinnunkin saaveilleen ja silloin siellä näkyi puuhaa. Ihan kuin tonttu ja poro olisivat siirrelleet saaveja. Kauempaa katsellen saaveissa oleva vihreä ryöppy näytti tuuheutuvan ja kasvavan.

Syksyllä hyvissä ajoin ennen talven tuloa Santerilla näytti olevan tavallista enemmän puuhaa porotallin takamaastossa. Näytti siltä, että hän taaskin puuhaili saavien kanssa, hoivaili niille jonkinlaista suojaa. Vihreät ryöpyt hän jätti näkyviin.

Alkutalvella Santerilla ei näyttänyt olevan asiaa porotallin takamaastoon. Tuiskuilmoja tuli ja meni ja porotallin takana kaikki vihreä peittyi lumeen.

Porot kävivät ahkerasti lentoharjoituksissa ja Santeri viimeisteli ahkioita joulukuntoon. Porojen ruokinnassa oli jo syksyllä aloitettu jäkälän ja voimarehun yhdistelmä, niin että Joulupukin vetojuhdat olisivat parhaassa iskussa juuri jouluaattona.

Joulunalusviikolla porot ottivat Korvatunturin pihamaalla kevyitä vetoharjoituksia ahkioiden kanssa.

"Nyt onkin sopiva hetki hoitaa projekti valmiiksi", Santeri sanoi poroille. "Kukaan ei huomaa, mitä täällä puuhaamme."

Santeri johdatteli koko tokan ahkioineen porotallin taakse.

"Kaivetaanpas, täällä niiden pitäisi olla." Santeri melkein upposi kinokseen. Hän kaivoi ahkerasti, ja hetken kuluttua lumen joukosta alkoi pilkistää vihreä ryöppy.

"Täällähän te olette, ja oikein komeina", Santeri puhui.

Vasta sitten porotkin näkivät, mitä Santeri oli melkein koko vuoden hoivaillut. Lumikinoksessa pilkotti tusina hienoja nuoria kuusia.

"Minä tiesin", ylpeili Tulilintu. "Joulukuusia."

"Niin ovat, joulukuusia. Nyt nämä pitää kuljettaa lähemmäs Korvatunturin tupaa, että saan ne sitten jouluaaton aattona sisälle", Santeri puhui poroille.

Santeri ja Tulilintu hoivasivat kuusisaavit varovaisesti ahkioihin ja Santeri peitteli kuormat. Eihän kuusiyllätyksestä tulisi mitään, jos joku liian aikaisin huomaisi kuuset.

"Muuten, miten sinä aiot saada kuuset tupaan, me porot kun emme siinä oikein voi auttaa", kyseli Tulilintu Santerilta.

"Pikku pulma, pikku pulma", vastasi Santeri hiukan huolestunut sävy äänessään peitellessään ahkioita. "Mutta älkää huolestuko, minä kyllä keksin jotakin."

Porotokka lähti vetämään kallisarvoisia kuormiaan kohti Korvatunturin isoa tupaa.

Santeri oli huolestuneempi kuin hän uskalsi poroille näyttää. Vielä hän ei ollut keksinyt, miten siirtäisi kuuset tupaan. Vihtori voisi ehkä auttaa, hänhän tiesi jo saaveistakin.

Puutyöverstaan ovella Santeria vielä vähän epäilytti, mutta hän päätti, että kuusten vuoksi tämäkin oli tehtävä.

"Kuule Vihtori, minä tarvitsisin vähän apua jouluaattona aamuyöllä. Voisitkohan pikkuisen jeesata", Santeri kysyi.

"Mistä olisi kyse", Vihtori ihmetteli.

"Olisi muuan siirto, eikä sitä oikein voi muulloin tehdä. Jos muistat sen keväisen saavitusinan, asia liittyy niihin", Santeri vastasi salaperäisenä.

"Kyllähän minä voin auttaa, varsinkin niiden saavien vuoksi", Vihtori vastasi ja niin asia oli sovittu.

Jouluaattoyön varhaisilla tunneilla Korvatunturin suuren tuvan ulkopuolella tapahtui kummallisia. Näytti siltä kuin kaksi tonttua olisi kaivellut lumikinoksessa, eikä vain näyttänyt, vaan siellä tosiaan oli kaksi tonttua kaivamassa suurta kinosta.

"Nyt varovaisesti Vihtori, ettet rusenna jouluyllätystä", kuului Santerin ääni.

"Ohhoh, täällä on jotakin vihreätä, ja sitten näkyy saavi. Mitä täällä oikein on", ihmetteli Vihtori.

"Joulukuusia, hienoja yksilöitä. Tusina komeita joulukuusia", Santeri esitteli ylpeänä.

"Hienoja ovat", kehui Vihtori. "Miten nämä ovat näin komeita?"

"Olen antanut niille vähän porojen voimarehua. Nyt ne pitäisi siirtää tupaan, että ovat siellä toivottamassa kaikille hyvää joulua, kun väki tulee aamiaiselle", Santeri hoputti.

Tontut nostivat saavit varovaisesti keskelle Korvatunturin tupaa.

"Odotas, kun vähän koristelen niitä", Santeri kuiskasi ja heitti kuusten ylle ohuita kimaltelevia hopeanauhoja. "Valmista tuli."

"Oi kuinka kauniita kuusia, niin vihreitä ja tuuheita", Korvatunturin väki huokaili aamupuurolle tullessaan. "Kuka on valmistellut meille näin hienon jouluyllätyksen?"

"Santerihan se", myhäili Vihtori tietäväisenä. "Yllätetään hänet, kun hän saapuu puurolle.

"Juu, niin tehdään", muut olivat samaa mieltä.

"Hyvää joulua, Santeri, ja kiitos hienosta jouluyllätyksestä", kajautti koko Korvatunturin väki, kun Santeri saapui tupaan.

"Kiitos, ja hyvää joulua myös kaikille teille", toivotti Santeri.

Hyvillä mielin Korvatunturilla valmisteltiin lahjakuormat, ja Joulupukki ja porot lähtivät joulun pitkälle taipaleelleen.