Hampaiden kiristelijä voi purra niin kovaa, että pystyisi roikkumaan hampaillaan puunoksassa

Hampaiden yhteen pureminen on perinnöllistä, mutta esimerkiksi stressi ja alkoholinkäyttö voivat pahentaa vaivaa. Kuva: Juho Leskinen

Kun arkikielessä puhutaan hampaiden kiristelystä, sillä tarkoitetaan yleensä niin pahanpäiväistä kiukustumista johonkin asiaan, että tunne saa ihmisen puremaan hampaita yhteen.

Hampaita ei kuitenkaan kannattaisi purra yhteen muulloin kuin ruokaa hienonnettaessa.

Hampaan näkyvää osaa, eli kruunua, peittävä pintaosa on nimeltään kiille, ja se muodostuu pääosin kivennäissuloista. Kiille on elimistön kovinta kudosta, mutta hampaita kiristelemällä ja narskuttelemalla ihminen pystyy aiheuttamaan tuhoa sille.

Hammaslääketieteessä hampaiden narskutusta kutsutaan bruksismiksi. Pahimmillaan ihminen käyttää narskutteluun sellaisia voimia, että sen avulla pystyisi roikkumaan hampailla puunoksassa. Ei siis ihme, jos kiille kuluu ja leukaa, korvia ja päätä särkee. Kaikenlaisia muitakin vaivoja voi ilmetä.

Bruksismia voi esiintyä sekä nukkuessa että valveilla ollessa, ja se on vahvasti perinnöllinen ominaisuus. Ongelmaa voivat pahentaa muun muassa stressi, uniapnea, suun kuivuminen, refluksitauti, runsas tupakointi, kahvin juonti ja alkoholin käyttö.

Bruksismin hoidossa käytetään esimerkiksi yöllä pidettävää purentakiskoa, jota käyttäessään ihminen nakertaa kiskoa omien hampaidensa sijaan.

Lähteet: Terveyskirjasto: Bruksismi (2018), YTHS: Narskuttelijan opas (2016