
Näin löydät suomalaisesta villasta valmistettuja lahjoja pukin konttiin – MT:n toimittajan lammaskatraassa on melkein yhtä monta rotua kuin lampaita
Pieni lammaskatras tuo Terhi Torikan arkeen iloa, mutta MT:n toimittaja kaipaa vielä lisäoppia kehräämisestä. Maaseudun Tulevaisuuden joulukalenterin toisessa luukussa valmistaudutaan villanpehmoiseen jouluun.
Into-pentu sai lahjaneuleensa jo etukäteen, lämmittämään pentukarvan lisänä vilpoisina päivinä. Kuva: Saara Lavi
Omien lampaiden villasta teetetystä Pirtin Kehräämön kampalangasta syntyi kolmen kuukauden ikäiselle tiibetinspanielille sopiva nuttu hieman Sanna Vatasen tekemän Kotivinkissä julkaistun ohjeen mallia lyhentäen, kertoo MT:n Kaakkois-Suomen aluetoimittaja Terhi Torikka. Kuva: Saara LaviJos joulupakettiin haluaa tänä vuonna kääräistä jotakin kotimaisesta lampaanvillasta valmistettua, joutuu mitä luultavimmin tarttumaan itse neulepuikkoihin tai suorittamaan salapoliisimaisia tutkimuksia. Perinteisesti lämpöisiä villalahjoja on voinut ostaa myyjäisistä, mutta tänä vuonna moni tapahtuma on pitänyt perua.
Maaseudun Tulevaisuuden Kaakkois-Suomen aluetoimittaja Terhi Torikka kuitenkin lohduttaa, että toivo ei ole menetetty lämpöisten lahjojen suhteen.
"Neuleryhmistä voi löytää tuotteita, ja esimerkiksi Lappeenrantaan on avattu Popuska-myymälä, jossa on kootusti lähituottajien tuotteita. Se on ollut tekijöille korvike, kun markkinat on peruttu. Myös lammastilojen kautta voi löytää lahjoja", Torikka vinkkaa.
Suomessa on runsaasti huopataiteilijoita, joten persoonallisia huovutustuotteita hatuista huopatossuihin ja koriste-esineisiin on tarjolla yltäkylläisesti. Neuleita valmistetaan ahkerasti, siis muutakin kuin perinteisiä villasukkia.
"Minulla on tuntuma, että tarjolla on nykyään enemmän valmiita neuleita, kuten huiveja, lapasia, hattuja ja villapaitoja. Suomalainen villapaita on tietysti arvokas ja iso satsaus, mutta se on myös pitkäikäinen käyttäjälleen."
Jos neulominen sujuu luontevasti, voi paperiin kääräistä kotitekoisen neuleen. Suomalaisia villalankoja myy esimerkiksi lankakauppa Titityy.
Vaikka suomenlampaan ja kainuunharmaan villa on maailman mittapuullakin katsottuna pehmeää, on villan hävikki ollut suurta. Mahanalusvilla ja huonot kohdat on lajiteltava pois, sillä niistä ei saa tehtyä lankaa. Monet tilat ovat pitäneet lajittelua niin työläänä ja korvausta pienenä, että muukin villa on ollut kannattavampaa vain hävittää.
Viime aikoina kuluttajat ovat kuitenkin alkaneet kysellä sen verran innokkaasti kotimaisen villan perään, että alalla on tehty korjausliikkeitä. Viime viikolla Pirtin Kehräämö osti Jämsästä huopatehtaan, jonka avulla se saa kasvatettua kapasiteettiaan. Pirtin Kehräämö on Suomen suurin kotimaisen villan jalostaja.
"Suomalaiselle villalle on paljon kysyntää, mutta kehruukapasiteettia on ollut liian vähän. Lyhyessä ajassa tässä asiassa on menty hyvään suuntaan."
Torikka tiedusteli vähän aikaa sitten ammattilampureiden Facebook-ryhmässä tilojen villatilannetta tällä hetkellä. Viidestäkymmenestä vastaajasta vai muutama kertoi villan menevän hävikkiin.
Iso osa hyvästä villasta päätyi toki aiemminkin käyttöön, mutta nyt villan eteen kannattaa tehdä myös vähän töitä hinnan hieman noustua.
"On ilahduttavaa, että villatilanne näyttää nyt paremmalta kuin pitkään aikaan. Toivottavasti kapasiteetti pysyy mukana, jotta villaa saataisiin markkinoille."
Moni kuluttaja on aiemmin ihmetellyt, kun marketin lankaosastolla on tarjolla lähinnä ulkomaisista raaka-aineista valmistettuja villalankoja.
"Novita toi pari vuotta sitten markkinoille Suomivillan, mutta se jäi jostain syystä pian pois. Nyt Suomivilla on tullut takaisin myyntiin, ja kun juttelin Novitan toimitusjohtajan kanssa, hän oli hirveän innostunut siitä, että toivottavasti kotimaista raaka-ainetta löytyy tarpeeksi. Heidän tuotantomääränsä ovat niin isoja, että siinä eivät parin tilan villat riitä."
Torikalla on itselläänkin muutama lammas, tosin lähinnä harrastekäyttöön. Lampaat toimivat myös hänen pyörittämänsä Iloisen Pässin Maalaispuodin maskotteina, joita asiakkaat pääsevät kesäisin rapsuttelemaan.
"Minikatraani on siinä mielessä oikein todella katras, että mukana on suunnilleen yhtä monta rotua kuin lampaita. Yksi on suomenlammas, toinen rygja ja kolmas niiden sekoitus. Neljännessä on gotlannin turkislammasta ja kainuunharmasta. Karitsojen rotuyhdistelmät vaihtelevat vuosittain."
Torikan lapsuudenkodissakin on aina ollut lampaita, ja hänen eläkkeelle jääneellä isällään on edelleen pieni katras harrastuksen vuoksi.
Torikka on käynyt kehruukurssilla, mutta kehrääminen osoittautui niin hankalaksi, että vielä olisi tarvetta jatkokurssille. Välillä hän on teettänyt yhdessä isänsä kanssa pieniä lankaeriä, mutta suuri osa villasta odottelee käyttöä varastossa.
Lammas kuuluu kiinteästi myös Torikan omiin jouluperinteisiin. Lapsuuskodista saadun mallin mukaan joulupöydässä on aina lammasta jossain muodossa, vähintäänkin palvattuna. Joinain vuosina karitsanviulu on syrjäyttänyt kinkun kokonaan.
Myös Torikan lemmikkilampaat saavat pieniä jouluyllätyksiä. Tarjolla on ylimääräisiä herkkuja ja saavathan lampaat juhlan tuntua myös ikiomasta joulukuusestaan – lammasmaisella tavalla toki.
"Lampaat syövät kuusesta kaiken ulottuvilla olevan nopeasti. Se on niiden tapa nauttia kuusesta."
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
