Maalaiskylän majataloon sijoittuva esikoisteos tarjoaa oivaa lomalukemista
Kainuulaislähtöisen Anni Niskasen Hunajaa ja houkutuksia sijoittuu itärajalle pieneen Lehmuslahden kuntaan. Maaseututaustaisen lukijan on helppo samaistua teoksen elämänmenoon.
Anni Niskanen: Hunajaa ja houkutuksia. Tammi, 2024. 341 sivua. Kuva: Sabrina Bqain, Tammi, koonnut: Aatu Jaakkola22.6.202421:30
Juuri eron ulkomailla kokenut Aava saa vanhalta ystävältään Petteriltä itärajan pikkukylästä työtarjouksen, joka tuo nuoren naisen Lehmuslahdelle, osaksi yrittäjäsuvun yhteisöä persoonineen.
Petteri on ostanut vanhemmiltaan majatalon, jota hän remontoi ja uudistaa suurella innolla. Pian avajaisiaan viettävä majatalo tarjoaa myös Aavalle sopivasti uutta ajateltavaa, lopulta ehkä liikaakin.
Mukana vilisee monenlaisia sukulaisia ja asiakkaita, jotka on aidosti helppo kuvitella Lehmuslahden kaltaiseen ympäristöön. Oman vivahteensa tarinaan tuovat Petterin kohtaamat vastoinkäymiset, jotka tuntuvat seuraavan toinen toistaan.
Kainuun Paltamosta lähtöisin olevan, viisi vuotta sitten Kymenlaaksoon Virolahdelle asettuneen, esikoiskirjailija Anni Niskasen esikoisteos Hunajaa ja houkutuksia, tempaa mukavasti mukaansa heti, vaikka edustaakin enimmäkseen dekkarien parissa viihtyvälle lukijalle varsin vierasta tyylilajia.
Hyvin luodut päähenkilöt sekä miljöö saavat todennäköisesti jatkamaan sarjan parissa myös toisen kirjan verran.
Suhdesotkut eivät kuulu omiin suosikkiaiheisiini, mutta muu kuvaus pikkupaikkakunnan elämänmenosta ja aloittavan matkailuyrittäjän arjesta on vakuuttavaa ja mieluisaa luettavaa.
Näissä kuuluu varmasti kirjailijan oma tausta pienen paikkakunnan kasvattina ja matkailualan ammattilaisena.
Tyyli on sopivan kepeä, ja monet pienet yksityiskohdat täydentävät kuvaa päähenkilöiden arjesta hienosti. Jouhevasti soljuvan tarinan loppu ei tarjoa aivan samaa imua kuin kirjan alku.
Tätä selittänee osittain se, että sarjasta ilmestyy toinen osa vuoden lopulla. Hyvin luodut päähenkilöt sekä miljöö saavat todennäköisesti jatkamaan sarjan parissa myös toisen kirjan verran.
Luin teoksen alun perinteisesti kirjana ja kuuntelin äänikirjana noin kolmanneksen lopusta. Kumpikin tapa toimi hyvin, mutta parhaiten teos sopii paperisena mukaan esimerkiksi lomareissulle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
