Arvio: Tahtien sota esittelee Seinäjoen tangomafiaa pakenevat toisinkuuntelijat, mutta sortuu väsyneeseen vitsailuun

Crazy-Topi Oinonen (Sami Hintsanen) opettaa Petrille (Mikko Töyssy) kaiken, mitä rokkikukon täytyy tietää. Kuva: Tapio Aulu / Hämeenlinnan teatteri

Eletään vuotta 1995 ja Seinäjoen Tangomafia pitää Suomea tiukassa puristuksessa. Kansalaiset huojuvat apaattisen tanssimusiikin tahtiin, ja kaikki vääränlainen poljento on kielletty. Ulkomaalaisia vaikutteita ei suvaita lainkaan.

Kapinaliike on hajanainen, kunnes kaikkien rytmimusiikin ystävien pelastajaksi nousee ikänsä harjanvarteen nojaillut Petri ( Mikko Töyssy). Crazy-Topi Oinosen ( Sami Hintsanen) opastuksessa hänestä aletaan koulia laulajaa, joka syrjäyttäisi mitäänsanomattomien tangokuningattarien loputtoman ketjun.

Hämeenlinnan teatteri maalaa Tahtien sota -musiikkikomediassa kuvaa maailmasta, jossa kansalaisten makutottumukset yritetään puristaa ulkoapäin määrättyyn muottiin. Kerrassaan ahdistava ajatus aikana, jolloin ihmisten musiikkimaku ei ole kiinni parin radiokanavan tarjonnasta.

Tahtien sota on kevyt esitys, jonka aikana voi naksauttaa aivot pois päältä ja yksinkertaisesti viihtyä. Sen sijaan vähänkin kriittisempi tarkastelu paljastaa muutamia auttamattomia puutteita.

Näytelmää markkinoidaan vahvasti Star Wars -kuvastolla, mutta lopullisessa esityksessä yhteydet elokuvasarjaan ovat hyvin hataria. Edes selvää "Luke, I am your father" -kohtausta ei ole esitykseen saatu ympättyä.

Tarinan herkulliset lähtökohdat haudataan myös aivan liian syvälle kehnojen vitsien alle. Vaikka näytelmä olisi komedia, ei jokaiseen väliin tarvitse ahtaa muka hauskaa sutkautusta. Tahtien sota kaipaisikin ennen kaikkea lisää rauhaa ja luottoa musiikkiesityksiin sekä tarinan kiinnostaviin lähtökohtiin.

Muutama erityislaatuinen pilkahdus näytelmässä kuitenkin on. Neitojoukko Kaustiselta riemastuttaa kansanmusiikilla, ja bändikin on välillä nostettu parrasvaloihin.

Bassoa soittava Aleksi Aromaa seilaa onnistuneesti näyttelijän ja muusikon roolien välillä. Erityisen hauska on kohtaus, jossa muu bändi soittaa näkymättömistä, kun taas Aromaa näppäilee bassoaan näyttelijätovereidensa kanssa lautalla istuen. Harvoin pääsee sähköbasso näin näkyvään osaan.

Tahtien sota Hämeenlinnan teatterissa ainakin joulukuuhun asti.