Arkea ja satumaailmaa taitavasti yhdistävä joulukalenterikirja ymmärtää pientä lasta suurten muutosten myllerryksessä

Anna Krogerus: Tontun apulainen. 216 sivua. WSOY. Kuva: WSOY/ Veikko Somerpuro, Otto Virtanen, kuvankäsittely: Aatu Jaakkola

Ekaluokkalaista Nuppua surettaa, kun uudesta koulusta ei ole löytynyt ystävää ja vanhemmat ovat kiireisiä kaksosvauvojen hoitamisessa. Aikaa ei tunnu löytyvän edes jouluvalmisteluihin.

Onneksi Nuppu tutustuu vanhaan pajatonttuun Magnus Kavionaulaan, joka tutustuttaa hänet kylän asukkaisiin ja yllyttää hyviin pieniin tekoihin.

Nupun mieliala kohenee, kun hän huomaa menestyvänsä tonttuhommissa varsin hyvin.

Anna Krogeruksen Tontun apulainen on lapsen elämää ymmärtävä satukirja, jossa on 24 lukua. Kirja sopii hyvin jatkokertomukseksi joulukalenterin tapaan.

Joulun odotuksen lisäksi kirja kertoo yksinäisyydestä ja ystävyydestä. Miltä tuntuu, kun kaikilla muilla on kaveri ja joutuu viettämään välitunnit itsekseen keinussa istuskellen.

Tarina kertoo myös lapsen itsenäistymisestä ja sopeutumisesta uusiin tilanteisiin.

Nupun elämässä on tapahtunut paljon muutoksia: perhe on muuttanut kaupungista pienelle paikkakunnalle, hän on aloittanut koulun ja hänelle on syntynyt kaksi pikkusisarusta.

Kertomus yhdistää hienosti todenmukaista lapsiperheen arjen kuvausta ja taianomaista tonttujen satumaailmaa.

On imetystä, nukutusta ja unohtuneita kauppaostoksia. On pieni tyttö, joka on juuri virallisesti ohittanut leikki-iän, mutta pystyy vielä eläytymään mielikuvituksen maailmaan.

Virkistävää vaihtelua on nähdä lastenkirjassa moderni suurperhe, jossa on viisi lasta tavanomaisesta poikkeavilla ikäeroilla. Asuinpaikkakin kuvataan realistisesti maaseuturomantiikkaa välttäen.

Usein pikkusisaren saapumisesta kertovissa kirjoissa päähenkilö on tahtoikäinen taapero. Tässä kirjassa perheenlisäykseen totuttelee maailmasta jo paljon ajatteleva ekaluokkalainen.

Nuppu ei ole enää perheen kuopus, vaan joutuu sopeutumaan keskimmäisen lapsen rooliin.

Yli 200-sivuisen kirjan on kuvittanut Netta Lehtola. Kuvia on melko vähän, noin yksi per luku.

Kirjaa suositellaan yli seitsemänvuotiaille, mutta mielestäni se sopii hyvin jo esikouluikäisille esimerkiksi päiväkodissa luettavaksi.

Tontun apulainen voi toimia myös iltasatuna, mutta positiivisena ongelmana on tarinan vetävyys. Houkutus tietää, mitä seuraavan päivän luvussa tapahtuu, voi yltyä vastustamattomaksi.