Piritta Kärnä, 30, on pelannut pesäpalloa 26 vuotta – "Navetan päätyseinään on tullut iskettyä tuhansia lyöntejä"

Piritta Kärnän sarja-avaus saattaa siirtyä kesäkuun alkuun. Lyöjäjokeri haluaisi jo tositoimiin. Kuva: Johannes Tervo

Kun aikaisin aloittaa, ehtii paljon. Piritta Kärnä, 30, on pelannut pesäpalloa kohta 26 vuotta.

"Aloitin nelivuotiaana", hän kertoo.

Mistä moinen innostus? "Syy on tuolla", Kärnä nyökkää kohti miestä, joka valmistelee harjoituspelin alkua Veikkolan pesäpallostadionilla Lappajärvellä.

Hän on Piritta Kärnän isä Reijo Kärnä, Lappajärven Veikkojen puheenjohtaja. Urheilumies henkeen ja vereen.

"Meillä kaikki muksut pelasivat pesäpalloa. Isä valmensi isosiskoni joukkuetta. Muistan, kuinka halusin mukaan."

Kärnän lapsuudenkoti oli maalaistalo Lappajärven Kärnänsaaressa.

"Navetan päätyseinään on tullut iskettyä tuhansia ja tuhansia lyöntejä."

Treenit sujuivat tarvittaessa yksinkin. "Löin palloa omasta syötöstäni."

Pesäpallon lisäksi Kärnä ehti yleisurheilukentälle. "Keihäs, kuula ja moukari", hän luettelee lajejaan.

Meillä kaikki muksut pelasivat pesäpalloa.

Piritta Kärnä on Lappajärven superpesisjoukkueen kokenein pelaaja. Hänen kanssaan verryttelevät Ella Mäkelä ja Nea Moilanen ovat Lavettarien uusia tulokkaita. Kuva: Johannes Tervo

Lappajärven Veikkojen superpesiskausi on jo alkanut. Piritta Kärnän sarja-avaus saattaa siirtyä kesäkuun alkuun.

"Oikean jalkani akillesjänne operoitiin tammikuussa. Urheilulääkäri Lasse Lempainen leikkasi sen Turussa."

Jalka ei ole vielä valmis tosipeleihin.

"Totta kai kaipaan kentälle ja haluaisin jo pelata. Nyt on vain pidettävä maltti mukana ja jatkettava kuntoutusta", Kärnä sanoo.

Liian aikainen tiukka sarjapeli voisi merkitä kahta ottelua samalla kertaa: kesän ensimmäistä ja viimeistä.

Jalan kuntoutuminen on aikataulussa. "Olen tehnyt jo lajitreenejä."

Heti operoinnin jälkeen hän kulki kymmenen päivää keppien varassa. Sitten jalalle alettiin lisätä kuormaa vähitellen.

"Erilaisia fysioterapian keinoja, lihasvoimaharjoituksia ja paljon lihashuoltoa", fysioterapeuttina työskentelevä Kärnä kertoo kuntouttamisesta.

"Vesikävely ja -juoksu ovat olleet ohjelmassa viime aikoina, samoin kuntopyöräily. Työpaikkani altaalla olen tehnyt hyppyharjoituksia."

Vaikka onkin alan asiantuntija, Kärnä turvautuu jalkansa kuntoutuksessa toisen ammattilaisen apuun.

"Kahdet aivot ovat tarpeen. Itse ei näe kaikkia tilanteita, vaikka periaatteessa tietäisikin, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Sitä on liian sisällä omassa asiassaan."

Lappajärven joukkue muuttui ja nuorentui täksi kaudeksi paljon. Kärnä on joukkueensa ylivoimaisesti kokenein pelaaja.

Lappajärven lisäksi hän on pelannut pesäpalloa korkeimmalla sarjatasolla Ylihärmässä, Lappeenrannassa, Raumalla, Kankaanpäässä ja Seinäjoella.

"Seinäjoella olisin varmasti pelannut enemmän kuin yhden kauden, ellei Lappajärvi olisi noussut superpesikseen vuonna 2017."

Kun Lappajärven Veikot eli LaVe kipusi kovimpaan kastiin, Kärnän valinta oli helppo. Hän palasi kasvattajaseuraansa.

"Se oli loogista ja luontevaa. Minulla on suuri lavelainen sydän."

"Kapteenin pitää olla linkki pelaajien, pelinjohdon ja seuran välillä. Pitää olla myös tsemppari", Piritta Kärnä sanoo. Kuva: Johannes Tervo

Kaikissa joukkueissa on ollut mukava pelata ja kaikissa on ollut hyviä joukkuetovereita, Kärnä kertoo.

Entä pukukoppitunnelma tai joukkueiden tavat tarpoa tappioputkessa eteenpäin: Kuinka toimii itäsuomalainen, kuinka länsisuomalainen ryhmä? Onko kulttuurieroja?

"On. Niitä on", Kärnä sanoo hymyillen. Pilke silmäkulmassa – "ja nyt kärjistän" – hän kuvailee kulttuurieroja.

"Itä-Suomessa tykätään puhua paljon. Puhumisen jälkeen osa sovituista asioista saatetaan tehdäkin. Länsi-Suomessa sen sijaan ollaan hiljaa, ei puhuta oikeastaan mistään. Pohjanmaalla puhutaan lyhyesti, ja puhumisen jälkeen ruvetaan tekemään niin kuin sovittiin."

Vieraspelipaikkakunnista Kärnän suosikki on Lappeenranta.

"Lappeenrannan Vanha kenttä on lempparini. Sieltä on paljon hyviä muistoja, ja vanha pesäysiläinen otetaan aina hienosti vastaan. Lappeenrannassa on ihania ihmisiä. Sitä paitsi Vanhiksella on aina lämmin."

Kapteenin vastuu painaa Piritta Kärnän harteita tällä kaudella.

"Kapteenin pitää olla linkki pelaajien, pelinjohdon ja seuran välillä. Kapteenin on pyrittävä siihen, että joukkueella olisi hyvä olla."

Esimerkkinäkin olisi oltava – asenteessa ja joukkueeseen sitoutumisessa. "Pitää olla myös tsemppari."

Lappajärvi pelaa kolmatta kauttaan naisten superpesistä. "Pudotuspeleihin pääsy olisi mahtavaa", kapteeni asettaa tavoitetta joukkueelleen.

Henkilökohtainen päämäärä Kärnällä on sama kuin aiempinakin vuosina. "Haluan joka kaudella pystyä parempaan kuin edellisellä."

Aina se ei onnistu. Viime kesäänsä hän ei ole tyytyväinen. "Jalka vaivasi jo silloin, tavoitteet jäivät saavuttamatta."

Sisäpelissä Kärnä on lyöjäjokeri, jossa roolissa hän on pelannut kesästä 2012. Silloin seura oli Ylihärmän Pesis-Junkkarit.

"Lyöjäjokerille luonnollinen tavoite on lyödä kotiutusjuoksuja enemmän kuin edellisellä kaudella. Vuonna 2016 Seinäjoella pelatessani kotiutin 46 kertaa. Se on paras saavutukseni."

Hienoihin muistoihin kuuluu Kankaanpään joukkueessa saavutettu hopeamitali. Se tuli hallipelien SM-sarjassa.

"Muutamana vuotena olen pystynyt nousemaan lyötyjen juoksujen määrässä viiden parhaan joukkoon. Sitä arvostan myös."

"Vaihtopenkin lämmittäjä", Kärnä määrittelee roolinsa ulkopelissä. Se on lyöjäjokerin kohtalo.

Muutakin ulkopelikokemusta on karttunut, hän on aiemmin pelannut sekä kopparina että lukkarina.

"Rakastaisin syöttää yli kaiken", hän huokaa.

Se ei kuitenkaan enää onnistu. Kärnän ikävimpiä ottelumuistoja on, kun lukkarien pelkäämä lautaskammo iski häneen kesken pelin. Siihen loppuivat syötöt.

"Harjoituksissa pystyn syöttämään. Peleissä se ei onnistu. Pallo ei pysy lautasella", hän päivittelee mystistä ilmiötä.

Ella Mäkelä, Piritta Kärnä ja Nea Moilanen kuvattiin Lappajärvellä Veikkolan pesäpallostadionilla, jossa pitäjän superpesisjoukkue pelaa kotiottelunsa. Kuva: Johannes Tervo

Tuuli tuivertaa toukokuisena keskiviikkona Lappajärven hienokuntoisella pesäpallokentällä. Puhuri pyyhkii takakentältä kohti kotipesää.

"Tällä tuulella lyönnin pitää osua kunnolla keskipalloon", Kärnä miettii.

Hän sanoo olevansa pelaajauransa viimeisissä vuosissa.

"Aika monta kertaa minulla on jo ollut viimeinen vuosi. Silti pelit ovat toistaiseksi jatkuneet."

Viehättääkö nelivuotiaana aloitettu laji vielä?

"Totta kai, en pelaisi, ellei se olisi mukavaa. Pesäpalloilu viehättää, samoin joukkueurheilu."