Hämeenlinnalainen diakoniatyöntekijä Hanna-Leena Niemelä kertoo työstään Instagramissa @diakoni_hannaleena-tilillään. Hän työskentelee etenkin ikäihmisten parissa.
Some-papit tuulettavat ummehtuneita käsityksiä kirkon työntekijöistä – ”Meillä luterilaisen kirkon papeilla on helmasyntinä se, että ollaan vähän hajuttomia ja mauttomia”
Seurakuntapastori Marjut Mulari puhuu kristinuskosta Instagramissa. Hän ja monet muut seurakunnan tekijät haluavat toivottaa kirkosta vieraantuneet tervetulleiksi näyttämällä sosiaalisessa mediassa monipuolisesti työtään.
Pappi Marjut Mulari päivittää Instagram-tiliään lähes päivittäin. "Somessa pappi tulee uudella tavalla tutuksi. Saan jatkuvasti palautetta, että oletteko te papit nykyään tuollaisia. Ihmisten omat kokemukset vaikka rippikoulusta ovat usein toisenlaisia”, Mulari sanoo. Kuva: Carolina HusuMitä tulee ensimmäisenä mieleesi, kun ajattelet evankelisluterilaisen kirkon pappia? Ehkäpä saarnastuolista ankaria silmäyksiä jakeleva saarnaaja? Tai kenties lempeäkasvoinen lastenleirien pappi? Vai sittenkin jotain aivan muuta?
Kirkkoon mahtuu toki monenlaisia työntekijöitä, mutta tietyt stereotypiat elävät silti vahvasti ihmisten mielissä.
”Meillä luterilaisen kirkon papeilla on ollut pitkään helmasyntinä se, että ollaan vähän hajuttomia ja mauttomia, eikä oteta kantaa. Se on erikoista, koska Jeesus ei ollut sellainen. Hän ei ollut hiljaa epäkohtien edessä tai ajatellut, ettei tehdä tästä nyt numeroa”, sanoo seurakuntapastori Marjut Mulari Haagan seurakunnasta.
Monet tuntevat Mularin paremmin nimimerkillä @pastorimaikki, jota hän käyttää Instagramissa. Yli 7 000 seuraajaa keränneen tilin ansiosta Mulari on yksi Suomen näkyvimmistä some-papeista.
”Meillä luterilaisen kirkon papeilla on ollut pitkään helmasyntinä se, että ollaan vähän hajuttomia ja mauttomia, eikä oteta kantaa.” Marjut Mulari
Viime kesänä Mulari ei muuttuneen työnkuvansa vuoksi pääsyt töihin rippileirille. Se oli harmi, sillä hän pitää ripareista.
Kerrottuaan asiasta Instagramissa ihmiset pyysivät, että Mulari pitäisi riparin leirikeskuksen sijaan Instagramissa. Ajatus jäi kytemään, ja kun heinäkuussa juuri ennen lomaa Mularin työkalenteri oli varsi tyhjä, hän polkaisi käyntiin instariparin.
”Yllättäen siitä tulikin aika iso juttu.”
Mularin Instagram-tarinoita katsoo tyypillisesti päivittäin kolmisentuhatta ihmistä, minkä lisäksi hänen tilinsä kohokohtiin nostettuja riparisisältöjä on katsottu jälkikäteenkin.
Parikymmentä ihmistä kertoi Mularille liittyneensä instariparin ansiosta takaisin kirkkoon. Lisäksi ainakin kaksi aikuista on ottanut kasteen instariparin jälkimainingeissa.
”Totta kai on ihanaa, että instaripari tavoitti tuhansia ihmisiä, mutta tämä oli silti paras asia siinä”, Mulari iloitsee.
Pappien lisäksi myös monet muut kirkon työntekijät ovat jalkautuneet sosiaaliseen mediaan kertomaan työstään sekä etsimään kadonneita lampaita.
Yksi heistä on hämeenlinnalainen diakoniatyöntekijä Hanna-Leena Niemelä.
”Ihmiset kirkkokuplan ulkopuolella eivät usein tiedä, mitä diakoniatyöntekijät tekevät. Halusin tuoda sitä esille”, Niemelä kertoo.
Niemelälle Instagram on kuin päiväpiiri. Hän saattaa jakaa yksittäisen ajatuksen työpäivästään, josta viriää keskustelu. Aiheena saattaa olla vaikkapa vapaaehtoistyö.
Jos Niemelä ei keksi muuta päivitettävää, hän näyttää miten askartelee sokeripalan pantakaulukseensa vaikka vanhasta pahvilaatikosta.
”Jostain syystä ihmiset tykkäävät niistä hirveästi. Yritän vähentää herranpelkoa, joka liittyy varsinkin seurakunnan työntekijöihin. Ihmiset ajattelevat, että heille täytyy niiata tai kumartaa, mutta ihmisiä tässä ollaan. Ajattelen, että me, paitamme tai työmme ei ole pyhää, vaan se pyhä on siellä taustalla. Kirkko voi olla rento ja ihana.”
”Ajattelen, että me, paitamme tai työmme ei ole pyhää, vaan se pyhä on siellä taustalla.” Hanna-Leena Niemelä
Sekä Mulari että Niemelä saavat paljon viestejä somen kautta ympäri Suomea.
”Instagram on nykyajan pappila, jossa pappi elää seurakunnan keskellä. Toisin kuin perinteisissä pappiloissa, täällä ei ole maantieteellisiä rajoja”, Mulari sanoo.
Myös toisen asian pappi ja diakoni ovat Instagramissa huomanneet. Kirkko ja uskonto ovat monille hankalia asioita.
”Instaripari oli myös korjaava kokemus. Monille oma ripari oli kamala, kun painostettiin uskomaan, tuomittiin helvettiin tai käytettiin hengellistä väkivaltaa”, Mulari kertoo.
Niemelä sanoo, että somessa on särkyneiden seurakunta, jossa traumoja saaneet ihmiset kokevat hengellistä janoa.
”Minulle on iso asia tavoittaa heitä, jotka kaipaavat kirkon läsnäoloa elämässään, mutta ovat pettyneet tai tulleet torjutuiksi. Haluan tarjota tasa-arvoista ja suvaitsevaa kanssakäymistä”, Niemelä sanoo.
Mulari muistuttaa, että hengellinen väkivalta on monelle este jumalasuhteeseen.
”Moni on hylännyt Jumalan, koska kirkko on kohdellut tai kohtelee edelleen heitä kaltoin. Somessa voi tuoda toista ääntä esille.”
Virret ja musiikki ovat monelle helpoin reitti takaisin kirkon ja uskonnon luo, Marjut Mulari sanoo. Kuva: Carolina HusuLopuksi vähän iloisempiin asioihin. Joulu lähestyy, joten onko Mulari jo ehtinyt pohtia, miten seimessä makaavaa pienokaista juhlistetaan hänen tilillään.
”Yksi asia on varma: ystäväni Sappisen Päivin kanssa pidämme jouluvirsiliven.”
Musiikki on esteetön polku kristinuskon ääreen. Se puhuttelee myös heitä, jotka eivät yleensä astele kirkkotietä pitkin.
”Ennen Instagramin virsilivejä en tiennyt, kuinka vahvasti virret edelleen soivat ihmisten sieluissa. Virsikulttuurin katoamista on manattu pitkään, mutta se ei ole ollenkaan totta.”
”Moni on hylännyt Jumalan, koska kirkko on kohdellut tai kohtelee edelleen heitä kaltoin. Somessa voin tuoda toista ääntä esille.” Marjut Mulari
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
