Joukkorahoitus taipuu niin taiteeseen kuin konkurssiuhkaankin – Mesenaatin perustaja toivoo mukaan myös ruuantuottajia

Rahoitusta on haettu Mesenaatissa muun muassa Aku Ankka-kirjalle, joulukorttikampanjalle ja kuntosalille. Kuva: Jarkko Sirkiä

Mikä yhdistää esikoislevyä, opintoja ulkomailla, eläinsuojelutaloa, runokirjaa, kuntosalia ja korubrändiä? Ainakin tällaiselle asioille on haettu varoja joukkorahoituspalvelu Mesenaatissa.

Mesenaatin tarina alkoi 2000- ja 2010-lukujen vaihteessa, kun yksi perustajajäsen, Pauliina Seppälä, sai idean: mitä jos hyvän idean saatuaan voisi hakea sille rahoitusta yksittäisiltä ihmisiltä ja yrityksiltä? Tällöin pienistä rahapuroista kasvaisi kokoon tarvittava summa.

”Luulimme, että idea olisi upouusi ja uniikki, mutta Yhdysvalloissa Kickstarter toimikin jo melkein samalla idealla. Suomessa tämä idea oli kuitenkin ensimmäinen laatuaan”, kertoo joukkorahoituspalvelu Mesenaatin perustajajäsen Marko Tanninen.

Joukkorahoitus oli sekä sanana että ilmiönä 2010-luvun alussa suomalaisille tuntematon. Tanninen ja muut Mesenaatin perustajat saivatkin vääntää metritolkulla rautalankaa, kun he selittivät ihmisille, mistä oikein on kyse.

Ensimmäinen pilottikampanja toimi lopulta hyvänä käytännön esimerkkinä. Suurlähettiläiden laulaja-lauluntekijä Jussu Pöyhönen nimittäin sai kerättyä soololevylleen rahoituksen vuonna 2012.

Tanninen pohtii, että Mesenaatti näki päivänvalon juuri oikeaan aikaan. Vuosikymmen sitten sosiaalinen media oli uusi ilmiö, jossa yksittäiselle asialle oli helpompi saada näkyvyyttä kuin nykyään.

Hyvän idean taakse saattoi tuolloin saada yhdessä yössä tuhansien ihmisten yhteisön ilman markkinointieuroja, nykyään samaan päästäkseen tarvitaan todennäköisesti selvää rahaa, Tanninen selittää. Siksi Mesenaatinkin ensimmäiset kampanjat oli mahdollista toteuttaa pienellä alkupääomalla.

Vuosien varrella Mesenaatissa on pyörinyt yli tuhat kampanjaa eli yli sata kampanjaa vuodessa.

Nykyään Tannisen ei tarvitse enää vääntää rautalangasta, mistä joukkorahoituksessa on kyse, vaan hän voi kehottaa katsomaan Mesenaatin käynnissä olevia ja päättyneitä kampanjoita. Niitä tutkailemalla voi arvioida, onko omalle hankkeelle mahdollista saada toivottua rahoitusta.

Kampanjoista 70–80 prosenttia on Tannisen mukaan onnistunut keräämään vähintään minimiksi asetetun summan. Rahoituksen kerääjä asettaa kampanjalleen tavoite- ja minimisumman.

Jos minimisumma tulee täyteen, kampanja toteutuu, ja jos ei, rahat palautuvat täysimääräisinä rahoittajille.

Vuosien varrella eniten rahoitusta on kerätty monenlaisille kulttuuriprojekteille, kuten kirjojen ja levyjen julkaisuun. Tannisen mukaan niissä on usein myös onnistuttu, jos rahaa on tarvittu 1 000–5 000 euroa.

Tällä hetkellä kirjan julkaisuun rahoja kerää esimerkiksi hämeenlinnalainen kirjailija, kaksinkertainen Finlandia-ehdokas Juha-Pekka ”JP” Koskinen. Hän ja Vinopino-kustantamo laittoivat joulukuussa joukkorahoituskampanjan pystyyn Aku – elämäkerta -nimisen teoksen painamiseksi.

Idea kaikkien tunteman sarjakuvahahmon, Aku Ankan, elämäkerrasta syntyi jo yli vuosikymmen sitten, jolloin erilaisista suomalaisista kuuluisuuksista alettiin julkaista elämäkertoja kiihtyvällä tahdilla.

Myös Koskista pyydettiin kirjoittamaan elämäkerta milloin kenestäkin henkilöstä, mutta ajatus ei innostanut häntä. Kirjailija alkoi kuitenkin miettiä, olisiko jotain henkilöä, josta hän haluaisi kirjoittaa elämäkerran.

”Totesin, että Aku Ankasta. Kun kirjoittaa fiktiivisen hahmon elämäkerran, henkilö itse ei ole sanelemassa, millainen lopputuloksen pitäisi hänen mielestään olla.”

Koskinen kuvailee suhdettaan Aku Ankkaan ja muihin Ankkalinnan hahmoihin samanlaiseksi kuin muillakin 1950–1960-luvuilla syntyneillä. Koska joka talouteen tilattiin Aku Ankkaa, hahmot tulivat tutuksi.

Koskinen kirjoitti Aku Ankan elämäkerran Koneen säätiön apurahan turvin vuosina 2020–2021. Teos pohjautuu erityisesti kahden piirtäjä-käsikirjoittajan, Carl Barksin ja Don Rosan, luomaan ankka-universumiin mutta vahvasti myös Yhdysvaltojen lähihistoriaan.

”Aku on kulkenut 1930-luvulta alkaen amerikkalaisen sotienjälkeisen, kuohuvan yhteiskunnallisen kehityksen läpi. Aku ei siis vaikuta kaiken lähdemateriaalin perusteella niinkään ankalta, vaan olemassa olevalta henkilöltä”, Koskinen kuvailee.

Tavallisesti kustantaja ottaa tietyn ennalta määritellyn painoksen ja toivoo, että se myy. Joukkorahoituksella kustannettua opusta on tarkoitus painaa ensisijaisesti vain sitä rahoittaneille henkilöille, eli lähes kaikki painettavat kirjat on myyty jo ennakkoon.

Aku Ankan tunnetusti huonoa tuuria voinee syyttää siitä, että Akun elämäkerran joukkorahoituskampanjan aluksi ilmeni eräs perustavaa laatua oleva ongelma: osa rahoittajista, eli mesenoijsta, ei nimittäin aluksi päässyt etenemään maksutoimintoon asti. Ongelma saatiin kuitenkin nopeasti korjattua.

”Alan uskoa, että kyllä tästä kirja tulee”, Koskinen toteaa.

Onnistuneen joukkorahoituskampanjan on vastikään toteuttanut esimerkiksi vapaaehtoisjärjestö Siskot ja Simot. Yhdistys järjestää erilaisia ikäihmisille suunnattuja, keikkavapaaehtoisuuteen perustuvia projekteja ja pop up -tempauksia ympäri maata.

Vuodesta 2020 alkaen järjestön tunnetuin kampanja on ollut nimeltään Joulupostia ikäihmisille. Kampanjan ajatuksena on, että kuka tahansa voi kirjoittaa joulukortteja kotihoidon ja asumispalvelujen ikääntyneille asiakkaille.

Vuonna 2022 ongelmaksi muodostui, ettei järjestöllä ollut rahoitusta kampanjakoordinaattorin palkkaamiseen.

”Kampanja on sen verran tiivis ja aikaavievä rutistus, että siihen on pakko palkata joku, jolla on langat koko ajan käsissä”, kuvailee Siskojen ja Simojen toiminnanjohtaja Eero Väisänen.

Järjestö perusti Mesenaattiin joukkorahoituskampanjan koordinaattorin palkkaamiseksi. Minimisumma tuli suhteellisen nopeasti täyteen, ja 8 000 euron kokonaistavoite täyttyi melkein eurolleen.

Joukkorahoituskampanja oli Väisäsen mukaan onnistunut kokeilu, vaikka siihen liittyikin pieniä kommelluksia.

”Osa ihmisistä ei ihan tajunnut, että haimme rahoitusta kampanjan toteuttamiseen, mutta emme vielä keränneet joulukortteja. Korttien aika oli sitten, kun rahoitus oli saatu kasaan”, Väisänen kuvailee.

Joulukorttejakin saatiin lopulta kasaan ennätysmäärä, 99 000 kappaletta. Väisäsen mukaan tuntemattomien ihmisten ikäihmisille kirjoittamat joulutervehdykset keräävät käytännössä pelkästään myönteistä palautetta.

Nykyiset ikäihmiset ovat nimittäin eläneet valtaosan elämästään aikana, jolloin läheisiä muistettiin perinteisillä kirjeillä ja korteilla, ei sähköisillä viesteillä. Moni vanhus on kuitenkin yksinäinen, eikä heillä ole välttämättä enää läheisiä tai edes ikätovereita kortteja kirjoittamassa.

”Olen kuullut hoitajilta, että joulukortti nostaa monella kyynelet silmiin ja korttia saatetaan kuljettaa päiväkausia rollaattorissa. Myös henkilöstö on mielissään, kun saa jakaa hyvän mielen eleitä”, Väisänen kuvailee.

Mieleenpainuvia kampanjoita on ollut kymmenen vuoden aikana monta, Tanninen kertoo. Esimerkiksi vaatemerkki Samuji sai vuonna 2019 kasaan ennätykselliset 200 000 euroa vain 10 päivässä.

Lisäksi Tanninen nostaa esille Hämeenlinnan panssarimuseon. Museo haki vuonna 2016 rahoitusta katokselle, jotta vuosikymmeniä ulkona seisseet panssarivaunut saataisiin suojaan sääilmiöiltä ja havunneulasilta. Loppujen lopuksi puolet joukkorahoituksesta tuli Japanista, jossa BT-42-vaunulla on tärkeä osa Girls und Panzer -nimisessä animessa. Japanilaisturisteja on nähty museolla muun muassa soittamassa kanteleella Säkkijärven polkkaa BT-42:n edessä (Yle 3.5.2018).

Etukäteen on siis mahdotonta ennustaa kampanjan onnistumista, mutta Tanninen on huomannut yhden sudenkuopan, johon lankeaminen ei lupaa hyvää kampanjan menestykselle.

”Rahoitusta hakiessa pitäisi muistaa nöyryys ja yhteisöllisyys. Rahoittajia on vaikea löytää hyvällekään tuotteelle tai hankkeelle, jos rahoituksen hakija paukuttelee henkseleitään ja on korostetun itsevarma.”

Hyvät tarinat ja rahoittajien osallistaminen ja huomioiminen sen sijaan yleensä kantavat hedelmää. Kampanjan eteen siis olla valmis näkemään vaivaa, sillä kyse ei ole rahahanasta, joka noin vain aukeaa.

Tanninen on aina mielissään, kun kampanja onnistuu. Mesenaatin taustajoukot ovat saaneet välillä vuolaita kiitoksia siitä, että joukkorahoitus on mahdollistanut esimerkiksi taiteilijan tai pienyrittäjän toiminnan jatkamisen.

Mesenaatissa kokeillaan parhaillaan kuukausimaksutyylistä rahoittamista, jolloin yhden könttäsumman sijaan haluamaansa kohdetta voisi tukea pienellä tai suurella summalla kuukausittain. Jatkuvan rahoituksen hakemista ovat tällä hetkellä pilotoimassa Ähtärin eläinpuisto ja lappeenrantalainen Eläinsuojelukeskus Miu. Toimintamalli sopisi Tannisen mukaan myös esimerkiksi bloggaajille tai muille digitaalisen sisällön tuottajille.

Hän toivoo, että kuukausimaksulliseen toimintaan lähtisi mukaan myös ruuantuottajia.

”Esimerkiksi vihanneksia voisi tilata kuukausimaksua vastaan lähituottajalta. Tai miksei vaikka kahvipaahtimo toimittaisi vastapaahdettuja kahvinpapuja”, Tanninen listaa.