Vuosikymmeniä toiminut kauppa lopettaa Kurikan Lusankylässä - Olli Kiili sulkee oven perjantaina viimeistä kertaa

Olli Kiilin viimeiset työpäivät ovat menneet asiakkaita hyvästellessä. ”Tänään kävi eräs kaveri, joka poikennut vuosikaudet ohi kulkiessaan. Hän oli täällä pari tuntia.” Kuva: Jouni Hirn

Kauppiaan mukaan kantatie 67:lla kulkee noin 5 000 autoa päivässä. Viime vuosina yhä harvempi on poikennut kaupoille. Kuva: Jouni Hirn

Kurikan Lusankylällä 56 vuotta toiminut kauppaliike lopettaa perjantaina.

Kauppias Olli Kiili, 68, päättää kauppiasuransa haikein ja helpottunein mielin. Kauppa on toiminut viimeiset vuodet Kirppis 67 -nimellä Kurikan ja Kauhajoen välillä.

Vuonna 1962 Kantatie 67:n varteen rakennetussa kiinteistössä toimi alun perin Kiilin appiukon omistama sekatavarakauppa. Kiili aloitti työnteon kaupassa jo vuonna 1976.

”Appivanhemmat pitivät kyläkauppaa jo aiemmin pellon toisella puolella, mutta kauppa muutti tähän Kantatie 67:n valmistuessa. Vuonna 1986 aloitimme kaupanpidon vaimoni kanssa. Kauppaa laajennettiin ja aloimme pitämään ohessa rautakauppaa”, Olli Kiili kertoo.

Kiilin mukaan kaupan kultavuodet ajoittuvat 80–90-luvulle, jolloin Kurikkaan nousi omakotitaloja kuin sieniä sateella. Parhaimpina vuosina rautakaupan rakennustarvikkeita kuljetettiin kahdella kuorma-autolla Hämeeseen saakka.

Vuosituhannen vaihduttua kauppatoiminta hiipui. Kiili lopetti rauta- ja sekatavarakaupan vuonna 2010. Viimeiset kahdeksan vuotta hän on pitänyt kirpputoria ja kahviota.

”Nykypäivänä joka taloudessa rupeaa olemaan auto. Täältä kuljetaan ostoksilla Kurikan keskustassa ja Seinäjoen marketeissa. Ei kyläkaupoille ole enää tarvetta kuten ennen.”

Moni tiellä liikkuja muistaa kaupan mainoskyltistä ”pirätä tekemähän löytöjä”. Aiemmin kyltissä luki ”ruokaa ja rautaa”. Myymälätila jää nyt tyhjilleen. Samassa rakennuksessa sijaitsee kauppiasparin asunto.

”Oli hyvä, etten jäänyt pois oravanpyörästä kahdeksan vuotta sitten. Kirpputorilla olen saanut olla ilman stressiä ja toimitella asiakkaiden kanssa rauhassa. Rautakaupassa oli palveltava ja neuvottava asiakkaita jatkuvasti. Samalla piti huolehtia siitä, että tavaraa riittää ja toimitukset pelaavat.”

Eniten kauppias jää kaipaamaan asiakaskohtaamisia. Viimeisinä päivinä moni kanta-asiakas on käynyt hyvästelemässä kaupan ohi ajaessaan.

Pitkän kauppiasuran jälkeen koittaa vapaata.

”Olen tehnyt töitä viisitoistavuotiaasta saakka, joten välillä on hyvä löysätä remmiä. Alan tehdä lumipalloja ja menen myymään niitä Helsingin torille kympillä kappale”, Kiili vitsailee lopuksi