Tuntematon artikla voi olla uhka tai mahdollisuus – jäävätkö suomalaiset viljelijät jälleen EU:ssa muiden jalkoihin?

EU-artikla mahdollistaa tietyille maataloustuottajille hinnoista ja tuotantomääristä sopimisen ilman, että heidän tarvitsee perustaa tuottajaorganisaatiota. Kuva: Sanne Katainen, Jukka Koivula, koonnut: Aatu Jaakkola

Viljelijöitä kannustetaan monelta suunnalta yhdistämään voimansa perustamalla tuottajaorganisaatioita.

Paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt cap-asetuksen artikla 210 a. Siinä säädetään poikkeuksesta EU:n kilpailusääntöihin koskien maatalouden kestävyys­sopimuksia.

Artikla mahdollistaa tietyille maataloustuottajille hinnoista ja tuotantomääristä sopimisen ilman, että heidän tarvitsee perustaa tuottajaorganisaatiota.

Luomuviljelijät sekä uudistavan viljelyn periaatteita noudattavat viljelijät voisivat hyödyntää artiklaa, pohti MT:n haastattelussa johtava asiantuntija, varatuomari Ismo Tuominen Elintarvikemarkkinavaltuutetun toimistosta (MT 6.5.).

Kaikki mahdollisuudet viljelijöiden aseman parantamiseksi tietenkin selvitetään, tutkitaan ja hyödynnetään, sanoo MTK:n juristi Kimmo Tammi todeten, että on soveltamisessa Tuomista skeptisempi.

Euroopan komissio julkaisi yksityiskohtaiset 210 a -artiklan soveltamisohjeet joulukuussa 2023.

Komission suuntaviivoissa on Tammen mukaan esimerkkejä mahdollisista kestävyyssopimuksista, mutta valitettavan suuri osa niistä ei sovellu Suomen käytäntöihin.

Kestävyyssopimuksen aikaansaaminen on monimutkainen kokonaisuus, jossa on käytävä läpi moniportainen arviointi sopimuksen kilpailuoikeuden mukaisuudesta, Tammi selittää.

Tammen mukaan komission suuntaviivat kestävyyssopimuksista ovat paikoitellen epäselvät ja epärealistiset, mikä heikentää oikeusvarmuutta. Haasteet liittyvät kestävyyssopimuksen aikaansaamiseen menevään selvitykseen.

Suomessa lainsäädännön taso ja toimintatavat ovat monessa asiassa EU-säännöksiä tiukempia, Tammi sanoo.

”Uhkana on, että suomalaiset tuottajat eivät pysty hyödyntämään tätä poikkeusta läheskään yhtä laajasti kuin eurooppalaiset kollegat ja kärsivät täten näihin nähden kilpailuhaittaa.”

Hyöty–haitta-punninnan näkökulmasta sääntelyn ja tulkinnan ”Suomi-lisät” kääntyvät nettona negatiivisen puolelle tuottajan näkökulmasta, Tammi jatkaa.

”Jos tämä poikkeus osoittautuu käytännössä tyhjäksi arvaksi Suomessa, on suomalaisille tuottajille säädettävä muita työkaluja markkina-aseman parantamiseksi.”

Luomuviinin tuottaminen voisi olla yksi mahdollisuus hyödyntää kestävyyssopimusta.  Kuva: Unsplash

Tuomisen tavoin Tammi nostaa luomun esiin.

”Komission lausuntomenettelyn läpikäyneistä tapauksista luomuviinin tuotantoa koskeva kestävyyssopimus osoittaa sen, että luomuviljelystä on löydettävissä mahdollisesti soveltuvia kestävyyssopimusaihioita.”

”Myös muita soveltuvia tapauksia on havaittu, esimerkiksi logistiikkaan liittyen on mahdollista kehittää erilaisia ratkaisuja tuotantosuunnasta riippumatta”, Tammi jatkaa.

”Kestävyyssopimuksista hyötyvät eniten ne viljelijät, jotka valmiita sitoutumaan kestävämpiin menetelmiin. Kestävyyssopimus ei ole pikamatka tai pikavoitto, vaan sitoutumista vaativa projekti.”

MTK on tuonut asetuksen esille ja kertonut sen sisällöstä jäsenistölleen useissa järjestön tilaisuuksissa, Tammi kertoo. Hänen mukaansa jäsenille on annettu aiheesta juridista neuvontaa ja tuottajajärjestön tietosivu on tekeillä.

Virallisia artikla 210 a:n nojalla hyväksyttyjä tuottajien yhteenliittymiä ei vielä ole julkisesti nimetty EU‑maissa. Erilaisia ennakkomenettelyitä, pilottihankkeita ja ohjeellisia esimerkkejä on kuitenkin olemassa.

EU-maista Italia on pisimmällä artiklan viemisessä käytäntöön.

Italian kilpailuviranomainen AGCM on muun muassa julkaissut menettelytapasäännöt ja kutsunut tuottajia toimittamaan kestävyyssopimuksia etukäteisarviointiin.