Työuupumus ajoi perunatilan emännän umpikujaan: "Tämä on yhteinen asia, josta selvitään yhdessä"

Puoliso Hannu on vankka tuki työuupumukseen sairastuneelle Maarit Tikalle. Kuva: Kari Salonen

Työuupumus yllätti perunantuottaja Maarit Tikan, 48, hiljalleen viime syksynä.

Väsymys oli lähes ylivoimaista, töissä sattui haavereita ja muisti pätki.

Kiukunpuuskat iskivät kesken töiden ja perunasangot lensivät pitkin lattioita. Aamuisin tuntui, ettei jaksa nousta.

Puoliso Hannu Tikka, 51, oli huolissaan ja kannusti jäämään töistä pois.

Maarit oli kuitenkin omaa vointiaan enemmän huolissaan puolisonsa jaksamisesta: miten Hannu kykenisi pyörittämään perunatilaa ja kuorimoa yksin vain yhden ulkopuolisen työntekijän avulla?

Myös lapset Janne, 24, ja Sanna, 21, huomasivat, että äidillä ei ole kaikki hyvin.

Janne sanoi, ettei äiti ole entisellään.

"Minä en tajunnut, että olin muuttunut. En osannut ajatella, että sairastun työuupumukseen", Maarit kertoo kyyneleet silmissä.

Lopulta piti myöntää, että enää ei jaksa.

"Varasin ajan syys–lokakuun tienoilla Pyhäjärven terveyskeskuksesta lääkäri Jenni Tikkasen vastaanotolle."

Hannu kertoo helpottuneensa, kun puoliso lopulta meni lääkäriin.

Tikkanen oli valmis saman tien kirjoittamaan Maaritille sairauslomaa.

"Minä olin vielä silloin sitä mieltä, että enhän minä voi jäädä pois töistä."

Lääkäri kehotti ottamaan yhteyttä, jos vointi huononee.

"Ei mennyt monta viikkoa, kun soitin. Sanoin, että en enää jaksa, tästä ei tule mitään", Maarit kertoo.

Hän tapasi Tikkasen uudestaan. Tämä kirjoitti sairauslomaa helmi–maaliskuuksi.

Sitä on jatkettu kesän alkuun saakka. "Aika näyttää, jaksanko palata töihin kevätkiireiden alkaessa."

Maarit kuuli Välitä viljelijästä -projektista ensimmäisen kerran lääkäriltään. Tikkanen kannusti ottamaan yhteyttä projektityöntekijä Eija Tammelaan.

Meni kolme viikkoa, kunnes Maarit lähetti Tammelalle sähköpostia. Tämä soitti saman tien takaisin ja tuli käymään pääsiäisen tienoilla.

Hän auttoi täyttämään hakemuksen ostopalvelusetelistä Melaan.

Setelillä Maarit on hankkinut apua Pohjois-Pohjanmaan terapiatalosta.

Tammela auttoi myös järjestelemään solmuun menneitä talousasioita, kuten rästiin jääneitä laskuja.

Maarit kiittää kyynelsilmin Tikkasta ja Tammelaa. "En tiedä, missä olisin ilman heitä."

Kiitoksia saavat myös terapiatalo ja Jannen opettajat Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.

He antoivat agrologiksi opiskeleva pojalle luvan tehdä poikkeuksellisesti opiskeluihin kuuluvan harjoittelun kotitilalla.

Ammattilaisten apu on ollut tärkeää, mutta sitäkin enemmän Maarit on kiitollinen puolisolleen. Hän on seissyt rinnalla koko ajan.

Tikat ovat olleet naimissa 28 vuotta. Hannun kotitilaa he ovat hoitaneet vuodesta 1993.

Pariskunnalle oli itsestään selvää, että Hannu lähtee terapiaan mukaan. Välillä he käyvät siellä yksin, välillä yhdessä.

"Tämä on yhteinen asia, josta selvitään yhdessä", Hannu sanoo.

"Hannun kanssa ollaan puhuttu asioista avoimesti ja monta kertaa. Meidän suhde toimii hyvin. Ja lapset ovat olleet ymmärtäväisiä", Maarit jatkaa.

"Välillä tuntuu, että olen epäonnistunut elämässä ja koen syyllisyyttä. Terapia auttaa muistamaan, mitä kaikkea olen kuitenkin saanut aikaan."

Voimien hiljalleen palautuessa Maarit haluaa yrittää löytää arjesta pieniä, myönteisiä asioita. Lisäksi pitää löytää yhteistä aikaa puolison kanssa.

Välillä tuntuu jo siltä, että voisi palata työmaalle. "Hannu on määrännyt porttikiellon, kiitos siitä."

Työuupumuksesta toipuminen vie aikaa. Se aika on maltettava ottaa.

"Nyt on helpompi myöntää, jos en jaksa. Haen lisää sairauslomaa, jos on tarpeen. En halua takaisin lähtökuoppaan."

Valoisampia päiviä on yhä enemmän, mutta vastaan tulee myös niitä, jolloin Maarit ei jaksa lähteä edes koiran kanssa lenkille.

"Jaksan tehdä pieniä asioita, tällaista piperrystä ja röpöstelyä."

Maarit kertoo sairaudestaan avoimesti kannustaakseen vaikeuksiin ajautuneita ammattitovereitaan hakemaan apua.

Tikat muistuttavat, että meidän jokaisen pitää välittää toisistamme.

"Täytyy uskaltaa kysyä, mitä kuuluu. Vastaus voi olla, että älä puutu minun asioihini, mutta siitä ei pidä loukkaantua."