Ravinteet kannattaa napata talteen
Voimakkaat syyssateet ja saviset pellot lisäävät ravinnekuormaa vesistöihin. Vesi vie mennessään peltomaahan kertyneitä ravinteita ojien ja jokien kautta Itämereen saakka. Siellä ne aiheuttavat rehevöitymistä ja huonontavat ennestäänkin huonon veden laatua.
Suomen ympäristökeskuksen hydrologi Sirkka Tattari korostaa, että työtä ja toimenpiteitä kannattaa jatkaa, vaikka rankkasateet nostattaisivat tulvia, kyllästäisivät pellot vedellä ja vauhdittaisivat sitä kautta pintavaluntaa.
”Periksi ei pidä antaa. Ilman toimenpiteitä, jotka rajoittavat ravinteiden valumista vesistöihin, huuhtoumat olisivat vielä suurempia. Luonnolle emme voi mitään”, Tattari sanoo.
”Ravinteet olisi helpointa saada kiinni heti silloin, kun ne lähtevät pelloilta, metsistä, turvetuotantoalueilta, kunnostusojista ja muualta. Ravinteet kannattaa pitää pellossa, minne ne kuuluvatkin. Se on myös järkevintä ja taloudellisinta”, Tattari sanoo.
”Jos ei ravinteita pysäytetä karkumatkaltaan heti alkuvaiheessa, niin Itämeren likaantuminen jatkuu.”
Tattari on seurannut vesistöjen tilaa jo pitkään. Hän kaipaa tarkempia mittareita, joilla pystyttäisiin luotettavasti mittaamaan esimerkiksi taustakuormien, pistekuormien ja hajakuormien rakennetta, määrää ja osuuksia.
”Esimerkiksi veden laadun, eli siinä olevan kiintoaineen sekä typpi- ja fosforipitoisuuden mittaamisen pitäisi olla jatkuvaa. Vain sillä tavalla pystytään luotettavasti näkemään, miten erilaiset piikit vaikuttavat ravinnekuormaan.”
Tattari sanoo luottavansa siihen, että lähiaikoina saadaan käyttöön myös jatkuvatoimisia mittareita, joilla vesistöihin valuvaa fosforia kyetään mittaamaan.
”Vaikka tiedämme, että pitoisuudet kasvavat valuntapiikkien aikana, niiden tarkka mittaaminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Tyypilliset valuntapiikit ovat lumen sulamisen ja syyssateiden aikaan. On ollut talvia, joihin on osunut monta sulamispiikkiä. Se on riski, koska on mahdollista, että silloin ravinteita lähtee liikkeelle enemmän kuin normaalina vuonna.”
Tattarin mukaan jatkuvasti mittaavia tarkkoja mittareita tarvittaisiin myös, jotta saataisiin luotettavaa tietoa siitä, miten jo toteutetut vesiensuojelutoimet vaikuttavat vesistöjen tilaan.
”Mallinnus ei yksistään riitä. Mallitulokset jäävät ilmaan ilman tarkkoja mittaustietoja. Vesiensuojelutoimet vaikuttavat kuitenkin pitkällä aikavälillä. Niiden odottaminen vaatii kärsivällisyyttä.”
Itämeren rantavaltioissa seurataan maailman saastuneimmaksi sanotun meren tilaa. Mittauksia tehdään, mutta Tattarin sanoissa on kriittisyyden sävy, kun puhutaan tulosten vertailukelpoisuudesta. Mittausmenetelmät ja –laitteet esimerkiksi poikkeavat toisistaan.
”Helcomin suositusten mukaan pitoisuuksien mittaaminen 12 kertaa vuodessa riittäisi. Voi käydä niin, että valuntapiikki osuukin juuri mittausten väliin.”
Kaikesta huolimatta Tattari sanoo, että valoa on näkyvissä tunnelin päässä. Itämeren tila näyttäisi kohenevan.
”Suuri merkitys on luonnollisesti isoilla jätevesien puhdistamoilla. Pietarin puhdistamo on lähes valmis ja Kaliningradiin on valmistumassa vastaava. Puhdistamoita tarvitaan vielä lisää. Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa suurten yhdyskuntien jätevedet on jo ohjattu tehokkaasti toimivien puhdistamojen kautta. Suurin osa fosforista ja iso osa typestä saadaan jätevesistä talteen.”
Tattari sanoo, että siksi meillä hajakuormituksen osuuden merkitys korostuu. Sillä saralla on vielä mahdollisuuksia tehdä tekoja, joiden seurauksena vesistöjen tila saadaan paranemaan.
HIA SJÖBLOM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
