Heikko kannattavuus ja laskevat tuet huomioon pellonvuokrissa

Vuokraa voi alentaa, jos vuokralainen sitoutuu vastaamaan pellon kunnossapidosta. Kunnosta huolehtimiseen kannustaa myös pitkä vuokrasopimus. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkisto

Pellon vuokrasopimuksia uusitaan tällä hetkellä vilkkaasti. Tässä yhteydessä olisi pysähdyttävä miettimään, ovatko vuokrahinnat kohdallaan ja pitäisikö muitakin vuokraehtoja päivittää, MTK:n maatalousjohtaja Minna-Mari Kaila ja vilja-asiamies Max Schulman kehottavat.

Viljatilojen kannattavuus on heikentynyt, koska viljan hinnat ovat romahtaneet mutta tuotantokustannukset pysyneet korkeina. Isolla osalla tiloista viljan hinta ei enää riitä peittämään tuotantokustannuksia, Schulman toteaa.

Lisäksi tilojen tukisummat ovat laskussa maatalouspolitiikan uudistuksen myötä.

Tässä tilanteessa viljelijän on pyrittävä karsimaan kaikkia kustannuksiaan.

Pellon vuokra on yksi tärkeimmistä tuotantokustannuksiin vaikuttavista tekijöistä, sillä jo 46–47 prosenttia pelloista on vuokramaata, Schulman sanoo.

Vuokranantajat soittavat usein MTK:hon kysyäkseen, kuinka paljon heidän alueellaan maksetaan pelloista tukia, ja määrittelevät vuokran sen mukaan.

Kailan mielestä lähtökohta on väärä. ”Ei tuki ole tarkoitettu vuokranantajalle eikä pääomittumaan pellon hintaan.”

Hän toteaa, että liian korkeat vuokrat koituvat lopulta myös vuokranantajan ongelmaksi, jos osa viljelijöistä joutuu lopettamaan ja kiinnostus vuokramaihin vähenee.

Suomessa pitäisi ottaa käyttöön uusia vuokran määräytymismalleja, Kaila ja Schulman ehdottavat.

Ranskassa on käytössä malli, jossa pellon omistaja kantaa osan riskistä mutta voi hyvässä hintatilanteessa myös voittaa.

Ranskan mallissa pellon vuokra on sidottu vehnän hintaan. Kun hinta nousee, sekä viljelijä että vuokranantaja hyötyvät. Kun hinta laskee, molemmat saavat vähemmän käteen.

Schulmanin mielestä Suomessa voitaisiin mennä malliin, jossa osa vuokrasta olisi kiinteä ja osa sidottu vehnän hintaan – joko Matif-pörssin noteeraukseen tai jonkun kotimaisen toimijan hintaan.

”Mieluummin näkisin, että koko vuokra olisi sidottu viljan hintaan, mutta ymmärrän, että tässä hintatilanteessa se tuntuu vuokranantajista huonolta vaihtoehdolta.”

Tyypillinen pellon vuokra vaihtelee Euroopassa laajasti.

Ranskassa Suomen vuokratasoja kauhistellaan, Schulman kertoo. ”Kysytään, miten teidän kannattaa maksaa yli 300 euron meneviä hehtaarivuokria.”

Belgiassa vilja-alueen yleinen vuokra on hänen mukaansa 150 euroa hehtaarilta.

Saksassa ollaan samoissa ongelmissa kuin Suomessa. Vuokra saattaa olla jopa 600 euroa hehtaarilta, eikä tilojen kannattavuus kestä sitä, vaikka hehtaarisadot ovatkin paljon Suomea suuremmat.

Monella ranskalaispellolla vuokra on määritelty samaksi kuin 800 vehnäkilon hinta, Schulman kertoo.

”Hinta kuulostaa Suomeen verrattuna alhaiselta. Se on suhteessa vielä alempi, kun muistaa, että noilla seuduilla vehnän keskisato on yhdeksän tonnia hehtaarilta.”

Vuokran lisäksi sopimuksessa määritellään yleensä pellon kunnossapitotoimet, joista vuokralainen vastaa. Niihin voi vat kuulua esimerkiksi kestorikkakasvien torjunta, kalkitus sekä maan rakenteesta ja vesitaloudesta huolehtiminen.

Jotta vuokralaisella olisi motivaatiota pellon kunnostukseen, vuokrasopimuksen pitää olla riittävän pitkä. Ranskassa vuokra-aika voi olla esimerkiksi 30 vuotta.

Suomessa tavallista viiden vuoden sopimusta Schulman pitää aivan liian lyhyenä. Hänen mielestään meille sopivampi olisi 15 vuotta.

Jotta keskusteluyhteys vuokralaisen ja vuokranantajan välillä säilyy, voitaisiin sopia, että osapuolet keskustelevat viiden vuoden välein pellon kunnostustilanteesta sekä hintasuhteista.

Suomen vuokramarkkinoilla ongelmana on, että kotieläintilat tarvitsevat lannanlevitysalaa ja maksavat siksi usein vuokria, joilla ei ole mitään tekemistä pellon tuotto-odotusten kanssa.

Schulman toivoo, että tilannetta ryhdytään ratkomaan lisäämällä yhteistyötä kotieläin- ja kasvinviljelytilojen välillä. Lannanlevityssopimus voi olla taloudellisesti paljon järkevämpi vaihtoehto kuin pellon vuokraaminen lannanlevitystä varten.

Tilojen välistä yhteistyötä tarvittaisiin hänen mielestään paljon laajemminkin. Konekustannus on monella tilalla tuotantokustannuksista suurin, ja sitä voidaan leikata yhteisten tai yhteiskäytössä olevien koneiden avulla.

”Kannattaa myös miettiä, onko järkevää, että saman seudun viljelijät ajavat ristiin vuokramaidensa välillä. Keskustelkaa, miten vuokramaita pystyisi hyödyntämään logistisesti järkevämmin.”

SATU LEHTONEN

Avaa artikkelin PDF