Työtaparemontti tuotti tulosta
Jussi Tunkkarin mielestä Lean-johtamisopeista on ollut käytännön hyötyä maitotilan töiden järjestelemisessä. Tässä saavat pihattonavetan kuivikkeet kyytiä. Johannes Tervo Kuva: Viestilehtien arkistoSEINÄJOKI (MT)
Navetan työmäärästä hävisi kolmannes pois ja tuotettu laatu parani. Se ei vaatinut investointeja vaan uutta työnjakoa. Seisoskelu ja odottelu jäivät pois.
Näin kuvailee maidontuottaja Hannu Kemoff Lean-johtamisfilosofian hyötyjä.
Hän pyörittää sadan lehmän navettaa Lapin Tervolassa.
Kemoff on opiskellut vuoden päivät Suomen yrittäjäopiston räätälöimällä Lean-johtamiskurssilla. Kurssin tilasi Valio, ja sitä tarjottiin valiolaisille maidontuottajille.
Opiskeltavaan aiheeseen Kemoff on kuitenkin perehtynyt jo viiden vuoden ajan. Aluksi hän innostui asiasta luettuaan Lean-johtamisoppeja kirjoista.
”Tämä on jatkuvan parantamisen malli. Tuo tullessais, vie mennessäis -sanonta kuvaa tätä filosofiaa”, kertoo toinen kurssilainen, kehityspäällikkö Jaana Kiljunen Valiolta.
Maitotilojen johtamiskoulutuksen taustalla oli ajatus siitä, että muuttuvilla maitotiloilla tarvitaan uudenlaisia työtapoja.
Kun lypsettäviä lehmiä on navetassa vaikkapa sata kappaletta kuten Kemoffilla, mitään ylimääräistä ei kannata tehdä. Jokaisen työvaiheen tarpeellisuus ja siihen käytettävä aika on syytä miettiä tarkasti.
”Vanhat rutiinit eivät toimi uusissa yksiköissä”, Kiljunen sanoo.
Käytännön esimerkki löytyy kurssia suorittavan veteliläisen Jussi Tunkkarin tilalta. Ennen vanhaan lehmien utareita pyyhittiin ennen lypsyä niin antaumuksella, että puuhaan saattoi kulua minuutti. Tällainen ei vetele, kun tilalla on 250 lehmää, jotka lypsetään kolme kertaa päivässä. Puhdistuksen pitää normaalitilanteessa sujua sekunneissa.
”Perimmäisenä tavoitteena ei kuitenkaan ole se, että tehdään asioita nopeasti, vaan se, ettei tehdä turhaa”, Tunkkari korostaa.
Turhaksi hän ei luokittele esimerkiksi lehmän hyvinvoinnista huolehtimista.
”Pidän navetan sisällä lehmää asiakkaana. Kun lehmälle tarjotaan tilaa, ruokaa ja lepoa, maito tulee sivutuotteena.”
Kemoffin tilalla yhden ulkopuolisen työntekijän työpanos onnistuttiin korvaamaan, kun työt järjestettiin uudella tavalla.
Kiljunen kehottaa kyseenalaistamaan myös sen, kuinka viimeisen päälle asiat tehdään. Tämä on monelle suomalaiselle outo ajatus – meillä on totuttu siihen, että aina pitää pyrkiä tekemään asiat mahdollisimman tarkasti ja hyvin.
”Ylilaatua ei kannata tehdä. Rimaa ei kannata panna liian korkealle.”
Kemoffin mukaan kyse on arvonlisän tuottamisesta. Työaikana koetetaan tuottaa mahdollisimman paljon arvonlisää ja karsia pois hukkaa. Hukka on sellaista työtä, joka ei tuota euroja.
Samaa ajattelutapaa sovelletaan Valion meijereissä. Kun tavoitteena on tuottaa maidosta jugurttia, tulos on sitä parempi, mitä sutjakkaammin jugurttipurkki putkahtaa tehtaasta ulos. Ylimääräinen tehtaassa käytetty aika merkitsee turhia kustannuksia.
Kurssin suorittajat ovat käyneet Seinäjoella yhtenätoista lähiopiskelupäivänä ja lisäksi opintomatkalla Tanskassa. Kurssin aikana on puntaroitu omien maatilojen parannuskohtia ja tavoitteita.
”Maatalouden toimintaympäristössä tapahtuu koko ajan muutoksia. Täällä keskitytään niihin asioihin, jotka ovat yrittäjien omissa näpeissä”, sanoo kehitysjohtaja Jorma Kukkeenmäki Suomen yrittäjäopistosta.
”Parasta on ollut legoilla leikkiminen”, Kemoff sanoo eikä laske leikkiä.
Kurssilaiset kellottivat, kuinka kauan kuluu aikaa legolentokoneen rakentamiseen, kun homma tehdään tehtaan ohjeiden mukaan tai Lean-oppeja noudattaen. Jälkimmäisellä tavalla aikaa kului alle kolmannes verrattuna ohjeiden mukaiseen rakentamiseen. ”Kyllä, olemme täällä ihan Lean-uskovaisia”, Kiljunen nauraa.
Hanna Lensu
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
