Jos loista ei löydy, nautojen lihantarkastus saattaa keventyä – Suomessa on todettu kystikerkoosia naudoissa äärimmäisen harvoin

Kuva: Jukka Pasonen

Ruokavirastossa selvitetään parhaillaan, voidaanko lihantarkastusta keventää jättämällä yksi sen hankalimmista vaiheista väliin.

Kun teurastettu nauta tarkastetaan, sen poskilihaksiin tehdään nykyään viillot niin sanotun kystikerkoosin toteamiseksi. Viiltojen tekeminen vähentää päälihan arvoa ja on yksi lihantarkastuksen raskaimmista työvaiheista.

Naudan kystikerkoosin aiheuttaja on ihmisen väkäsetön kapea heisimato, jonka väli-isäntänä on nauta.

Ihminen saa tartunnan raa'asta tai huonosti kypsennetystä naudanlihasta, jossa on loisen toukkarakkuloita, kystikerkuksia. Tartunta on yleensä oireeton tai aiheuttaa lieviä mahavaivoja.

Nautaan loinen siirtyy ihmisen ulosteen saastuttaman rehun tai veden välityksellä. Naudalle ei tartunnasta yleensä aiheudu oireita.

EU-lainsäädäntö on muuttunut niin, että jäsenmaille on annettu mahdollisuus luopua kokonaan kystikerkoosin etsimisestä lihantarkastuksessa, jos loisen esiintyvyys kyseisessä maassa on erityisen vähäistä.

Ruokavirasto selvittää nyt, mikä suomalaisten teurasnautojen kystikerkoositilanne on ja voidaanko lihantarkastusta keventää uuden lainsäädännön mukaisesti.

Tähän mennessä Suomessa on todettu kystikerkoosia naudoissa äärimmäisen harvoin ja silloinkin yksittäisinä löydöksinä.

Ihmisilläkään tartuntoja ei diagnosoida vuosittain kuin muutamia, ja silloin tartunta on yleensä saatu ulkomailta.

Kystikerkoosia tavataan yleisesti esimerkiksi tietyissä osissa Afrikkaa ja Aasiaa sekä Balkanilla, mistä se voi levitä suomalaisille nautatiloille esimerkiksi matkailijoiden mukana. Heisimatoa ja kystikerkoosia esiintyy myös Euroopassa.

Niissä maissa, joissa tartuntoja on paljon, on todettu, ettei lihantarkastus nykyisine viiltoineenkaan ole erityisen hyvä tapa toukkarakkuloiden löytämiseen.

Lihantarkastuksen keventäminen on mahdollista sitoa naudan ikään ja siihen, onko nauta laiduntanut vai ei.

Laiduntamistieto saatetaan lisätä niin sanottuihin elintarvikeketjutietoihin, jotka lähetetään tilalta teurastamoon ennen eläimen teurastamista.

Kystikerkoosin ehkäisyssä on tärkeää estää loisen leviäminen eläviin nautoihin.

Nautoihin loinen tarttuu aina välillisesti tai suoraan ihmisulosteesta. Ihmisen ulosteessaan erittämät loisen munat voivat tartuttaa vain nautoja, eivät muita ihmisiä tai eläimiä. Loinen ei myöskään tartu naudasta toiseen.

Hyvän hygienian noudattaminen on avainasemassa, kun estetään heisimadon leviämistä.

Maatiloilla on tärkeää hallita etenkin jätevesien ja -lietteiden käsittely. Jätevedet tai ihmisperäinen liete eivät saa levitä laitumille tai pelloille esimerkiksi tulvien mukana.

Jo yksikin oireettomasti infektoitunut työntekijä voi loisen erittämien munien runsaan määrän vuoksi tartuttaa merkittävän määrän nautoja.

Kapean heisimadon munat voivat säilyä ympäristössä puolikin vuotta. Viileät ja kosteat olosuhteet parantavat säilyvyyttä, eivätkä talviolosuhteet ja pakkaset pysty tuhoamaan sitä varsinkaan Etelä-Suomessa.

Munat selviytyvät hengissä myös tavanomaisesta jäteveden käsittelystä, mutta ne eivät pääse hyvin toimivasta jätevedenpuhdistamosta vesistöön.