Nuori uuhi kuuli karitsan määkinän ja kirmasi hormonihöyryissään varastamaan toisen uuhen karitsaa

Karitsavaras Siimes (vasemmalla) kaltereiden takana. Kuva: Sari Jaakola

Emo A.Sukkanauha ja sen kolme karitsaa. Valkopäinen joutui Siimes-uuhen kidnappauksen kohteeksi. Kuva: Sari Jaakola

Lampaiden hoivavietti on vahva, Salon Perttelissä sijaitsevan Herrakunnan Lampaan emäntä Sari Jaakola kertoo Facebook-päivityksessään.

Toisinaan vietti voi viedä eläintä niin, että syntyy koomisia tilanteita – kuten karitsan ryöväysyrityksiä.

Tilalla on parhaillaan menossa poikkeuksellinen kesäkaritsointi. Tilan paras pässi i.Menevä kärsi talvella virtsakivistä siihen malliin, että isäntäväki päätti sen menettämisen pelossa astuttaa pienen uuhijoukon. Näin pässistä saataisiin vielä hyviä karitsoita.

Poikimiset ovat sujuneet hyvin, ja emot pitävät lapsukaisilleen ihanaa emokurinaa, Jaakola kertoo.

Nuorelle Siimes-uuhelle tilanne oli kuitenkin liikaa.

"Se kuuli karitsan määkinän ja luuli synnyttäneensä. Se loikki aitojen ylitse oitis varastamaan itselleen yhden näistä ja vähän jo onnistuikin", Jaakola kuvaa päivityksessään.

Siimes piti väkisin viedä toiseen päähän lampolaa, jossa se jatkoi hormonihöyryistä huutoa iltaan asti.

"Nyt se on taas ok, eikä luule enää olevansa neitsytäiti", Jaakola päättää päivityksensä.

Kidnapatun karitsan emä A.Sukkanauha on rodultaan kainuunharmas, Siimes taas ruskea suomenlammas.

"Eivät siis ole kovin roturonkeleita, vaan karitsa kelpaa, vaikkei niin omalta näyttäisikään", Jaakola kertoo.

Karitsavarkaudet ovat Jaakolan mukaan melko yleisiä. Yleensä asialla on vanhempi uuhi, jonka oma karitsointi on lähellä, päivän tai muutaman tunnin päässä.

Uhriksi voi joutua kuka tahansa, mutta helpoimpia kohteita ovat vähän epävarmat ensikot, jotka tekevät useamman karitsan.

Varas käy nappaamassa karitsan itselleen, kun seuraava on syntymässä.

"Ja nämä varkaat sitten ovatkin koko demoneita! Ne imettävät, nuolevat, kuopivat ja hoitavat rosvoamaansa karitsaa valtavalla rakkaudella – tai paremminkin sekopäisellä hormonihöyryllä", Jaakola kuvaa. "Kun oma karitsointi käynnistyy, pahimmassa tapauksessa uuhi hylkää kaikki, niin omat kuin varastetutkin."

Kun varkaustilanteeseen puuttuu eli eristää varkauden kohteeksi joutuvan emon karitsoineen omaan karsinaan, varasuuhi kiitää aidan viereen määkimään ja kuopimaan saadakseen karitsan itselleen, Jaakola kuvaa.

"Joskus ne jopa romuttavat aidat höyrypäissään."

"Meillä nuo varasemot viedään tilanteen rauhoittamiseksi yleensä mahdollisimman kauas karitsoineiden yksittäiskarsinoista. Sieltä kaukaakin ne sitten huutavat kuin poltergeistin riivaamina yli aidan, kunnes oma karitsointi käynnistyy."

Tiistain tapahtumassa poikkeuksellista oli, että Siimes ei ole vielä koskaan karitsoinut eikä sen oma karitsointi ole vielä edes lähellä.

Ensikot eivät Jaakolan mukaan yleensä varastele karitsoja, koska ovat muutenkin vähän ymmällään uudesta elämäntilanteestaan.

"Hoivavietti niillä on, mutta en muista tällaista ennakoivaa emoviettiä meiltä aiemmin. Siimeshän pölli karitsan täysin itselleen, kurisi sille, nuoli, imetti silmät onnesta lurpallaan, vaikka tississä ei ole tipan tippaa maitoa. Ja voi sitä huutoa, kun vein sen pois karsinasta. Muutaman aidan ylitse piti vielä lennellä, mutta sitten tuli liian korkea seinä vastaan."

"Saapa nähdä, millainen hurjahilta Siimes mahtaa olla emona, kunhan saa omat karitsat", Jaakola pohtii.

Lue myös: Pässin pöksyistä ei tullut mitään Pradaa vaan kötöstys, joka kurottiin päälle paalinarulla