Kalevi Sorsa -säätiön oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija Antti Ronkainen. Kuva: Kalevi Sorsa -säätiö
“Tuet ovat lähinnä toimeentuloturva viljelijöille” – Ajatuspaja esittää muutoksia maataloustukiin, MTK pitää esitystä yksipuolisena
MTK pitää ajatuspajan esitystä tukien uudistamisesta yksipuolisena. Sosiaalidemokraattisen säätiön raportti esittää päästöhinnoittelua, pinta-alaperusteisista tuista luopumista ja turvepeltojen tukien alasajoa.
Raportin mukaan ympäristötuet ovat nykyisellään tehottomia. Samalla tukijärjestelmä kannustaa päästöjä lisäävään tuotantoon. Kuva: Kimmo HaimiValtaosa Suomessa maksettavista maataloustuista ylläpitää maatalouden päästöjä samalla kun satoja miljoonia euroja käytetään toimimattomiin vihreisiin tukiin, todetaan Kalevi Sorsa -säätiön tuoreessa raportissa Suo, kuokka ja maataloustuet.
“Noin 1,9 miljardin euron vuosittaiset tuet toimivat lähinnä toimeentuloturvana viljelijöille”, sanoo raportin kirjoittaja, oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija Antti Ronkainen.
Ronkaisen mukaan nykymuotoiset tuet ovat keskeinen syy siihen, etteivät maatalouden päästöt ole kääntyneet laskuun.
Maatalous tuottaa raportin mukaan lähes kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Suurin osa syntyy maankäytöstä, erityisesti turvepelloilta. Vaikka turvepeltoja on noin 11 prosenttia peltoalasta, aiheuttavat ne noin 60 prosenttia maatalouden päästöistä.
”Turvepeltojen tukemisesta tulisi luopua hallitusti”, Ronkainen toteaa.
Ronkaisen mukaan ongelma ei ole yksittäisissä tukimuodoissa tai viljelijöissä vaan järjestelmän logiikassa. Tuotannon tehokkaan ohjaamisen sijaan tukijärjestelmä – myös ympäristötuet – toimivat hänen mukaansa tulotukena.
“Pinta-alaperusteisten tukien takia peltoa viljellään yli markkinatarpeen. Tuotantoa ylläpidetään ja jopa lisätään tukien, ei kysynnän perusteella”, Ronkainen sanoo.
Ehdollisuus on löysää ja kohdentaminen tehotonta.
Tuotantosidonnaiset tuet kannustavat ylläpitämään tuotantoa. Osa kansallisista tuista myös ohjaa sitä pohjoisemmaksi, missä päästöt tuotettua yksikköä kohden kasvavat. Tukijärjestelmä on raportin mukaan nostanut pellon hintaa ja kannustanut peltojen raivaamiseen, mikä lisää päästöjä.
Vaikka ympäristötukiin käytetään vuosittain lähes 300 miljoonaa euroa, hajautettujen korvausten vaikutus jää Ronkaisen mukaan rajalliseksi.
”Ne toimivat muiden tulotukien jatkeena, koska ehdollisuus on löysää ja kohdentaminen tehotonta.”
Raportissa toisaalta todetaan se, mikä on tilastojen valossa ilmiselvää: ilman tukia maatalous olisi kannattamatonta. Tuotantokustannukset ylittävät markkinahinnat, ja tuet muodostavat keskimäärin noin kolmanneksen tuotannon tuloista.
”Tämä havainto ei kuitenkaan heijastu raportin politiikkasuosituksiin”, kommentoi MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg.
Åbergin mukaan ehdotukset tukien muutoksista, tuotannon rajoituksista ja uusista maksuista lisäisivät merkittävästi viljelijöiden taloudellista riskiä ilman, että siirtymän kustannuksia ja rahoitusta on arvioitu riittävästi.
”Maatalouden investointikyky ja halukkuus uudistua edellyttävät ennustettavaa ja kannattavaa toimintaympäristöä”, Åberg sanoo.
Kokonaisarvio maataloustukijärjestelmästä jää yksipuoliseksi.
Ympäristötukien vaikuttavuutta koskevaa kritiikkiä Åberg pitää osin perusteltuna, mutta muistuttaa, että laaja osallistuminen ympäristötoimiin on ollut tietoinen valinta hyväksyttävyyden ja kattavuuden varmistumiseksi.
”On perusteltua parantaa tukien kohdentumista vaikuttavimpiin toimenpiteisiin, mutta tämän raportin kokonaisarvio maataloustukijärjestelmästä jää yksipuoliseksi”, Åberg toteaa MT:lle.
Maataloustuotannon tarkastelu ennen kaikkea ympäristöongelmana ohittaa Åbergin mukaan maatalouspolitiikan muut keskeiset tavoitteet kuten ruokaturvan, huoltovarmuuden sekä kotimaisen ruoantuotannon.
”Vastaamatta jää, korvautuisiko kotimaisen tuotannon väheneminen tuonnilla, mikä voisi johtaa päästöjen siirtymiseen Suomen rajojen ulkopuolelle ilman, että kokonaispäästöt vähenevät.”
”Pinta-alaperusteisten tukien takia peltoa viljellään yli markkinatarpeen”, Ronkainen toteaa. Kuva: Oskari MäkinenRonkaisen raportissa ei yleistasoa tarkemmin analysoida muita maatalouspolitiikan pilareita, markkinoita, eikä omavaraisuuden ylläpitämistä.
“Tässä puhutaan vain tukipotista, miten sitä saadaan ohjaavammaksi”, Ronkainen huomauttaa.
Pinta‑ala- ja tuotantotukia tulisi raportin mukaan korvata tulosperusteisilla tuilla, joita maksettaisiin esimerkiksi päästöjen vähentämisestä.
“Maatalouden päästöille olisi saatava hinta”, Ronkainen sanoo ja arvioi, että pitkällä aikavälillä maatalous tulisi tuoda päästökaupan piiriin.
Tukitaso pysyisi nykyisellään, mutta sitä kohdistettaisiin tehokkaammin.
Lähtökohtana ei kuitenkaan ole tukien kokonaismäärän leikkaaminen.
“Tukitaso pysyisi nykyisellään, mutta sitä kohdistettaisiin tehokkaammin.”
Ronkaisen mukaan riskinä EU-komission esityksessä tulevalle cap-rahoituskaudelle on ympäristötoimiin kohdistuvan rahoituksen väheneminen. Toisaalta uusi cap lisää jäsenmaiden mahdollisuuksia kohdentaa tukia nykyistä vapaammin.
MTK:ssa maatalouden ympäristötoimet nähdään Åbergin mukaan tarpeellisena kehityskohteena, mutta vielä hän ei odota ihmeitä.
”Suositukset edellyttävät merkittävästi laajempaa taloudellista ja systeemistä tarkastelua ennen kuin niitä voidaan pitää toteuttamiskelpoisina”, hän toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
