Puolet lannoitetypestä karkaa — yliopiston pelloilla selvitetään, miten arvokas ravinne pysyisi tallessa
- Yli puolet lannoitetypestä karkaa ympäristöön, mikä aiheuttaa taloudellisia ja ekologisia tappioita, kertoo professori Mari Pihlatie.
- Helsingin yliopiston Viikin SMEAR-Agri -asemalla tutkitaan dityppioksidipäästöjä, jotka syntyvät maaperän mikrobeista.
- Tutkimuksessa mitataan maaperän kosteuden, lämpötilan ja lannoitteiden vaikutuksia päästöjen piikkeihin ja vaihteluun.
Typpi on aivan liian kallis ravinne ja lannoitteiden raaka-aine kadotakseen taivaan tuuliin tai valuakseen vesistöön.
Toisaalta maaperän bakteerien hajottaessa typpilannoitteita maaperässä muodostuu dityppioksidia, jonka vaikutus ilmastoon on lähes 300 kertaa voimakkaampi kuin hiilidioksidin. Maatalous on yksi dityppioksidin suurimmista päästölähteistä.
”Yli puolet pelloille levitetystä lannoitetypestä karkaa ympäristöön eikä päädy kasveihin.”
”Tällä hetkellä yli puolet pelloille levitetystä lannoitetypestä karkaa ympäristöön eikä päädy kasveihin. Se tarkoittaa rahan hukkaan viljelijälle ja kuormitusta vesistöihin ja ilmakehään”, sanoo professori Mari Pihlatie Helsingin yliopistosta.
”Tässä ei osoiteta ketään sormella”, Pihlatie korostaa. Nyt tarvitaan tutkimusta monesta dityppioksidin päästöihin vaikuttavasta tekijästä, sillä moni asia on vielä vastausta vailla.
Suomalaiset tutkijat eivät ole jääneet toimettomiksi dityppioksidin edessä vaan päästöjä tutkitaan parhaillaan muun muassa Helsingin yliopiston Viikin tutkimustilan SMEAR-Agri mittausasemalla.
Tuloksilla voi olla suuri merkitys maatalouden ympäristökuormituksen vähentämisessä. Niiden pohjalta voidaan tulevaisuudessa ehkä päivittää lannoitussuosituksia Suomessa ja EU:ssa.
Dityppioksidipäästöt maaperästä eivät tule tasaisesti vaan piikkeinä. Niitä on erityisesti lannoituksen jälkeen silloin, kun maa kastuu, sulaa tai jäätyy.
Syitä piikkien muodostumiseen ei tarkkaan tiedetä, joten tarvitaan tietoa esimerkiksi siitä miten erilaiset typpilannoitteet, maaperä, lämpötila ja kosteus vaikuttavat maaperän mikrobiologisiin prosesseihin.
Päästöihin vaikuttavat myös routa ja sää.
Toisaalta tarvitaan tietoa siitä, kuinka paljon lannoitteiden typpeä kasvit oikeasti käyttävät, miten typpi maaperässä liikkuu ja millaisilla viljelymenetelmillä dityppioksidipäästöjä voitaisiin vähentää.
Esimerkiksi maan tiivistymisen on todettu edesauttavan dityppioksidipäästöjä, sillä maaperän bakteerit hyötyvät hapettomista oloista.
”Nurmi on hyvä hiilivarasto mutta kun se uudistetaan, koko nurmen kasvun aikana kerrytetty hiilivarasto voidaan menettää”, Pihlatie kertoo.
Maallikon silmään Viikin pellolla näyttää tönöttävän kaikenlaisia pömpeleitä, putkia ja lieriöitä.
Näköpiirissä on esimerkiksi neljä valkoista laatikkoa. Jokainen niistä sulkeutuu hitaasti vuorollaan kerran tunnissa ja peittää alleen pienen alan nurmea.
Laatikoiden teknologian avulla mitataan niiden sisään jäävän nurmialan vesihöyry-, hiilidioksidi-, dityppioksidi- ja metaanipäästöt, Pihlatie selittää. Näin saadaan tietoa päästöjen ajallisesta vaihtelusta ja miten ympäristötekijät niihin vaikuttavat.
Mittauskammioiden vieressä on maahan haudattuja mitta-antureita, jotka kerryttävät tietoa muun muassa maaperän kosteudesta, happipitoisuudesta ja lämpötilasta.
Kaiken kaikkiaan Viikin pelloilta kerätään valtava määrä tietoa, jota yhdistämällä suomalaiseen ja myös kansainväliseen tutkimustietoon saadaan tulevaisuudessa lopulta selville, miten dityppioksidipäästöjä voitaisiin hillitä.
Peltojen päästötutkimusta
Helsingin yliopisto (HY) on mukana monissa peltojen kasvihuonekaasupäästöjä tutkivissa hankkeissa:
– N2O-Predict selvittää, miten ja miksi pelloista vapautuu N₂O‑päästöjä ja miten niitä voidaan ennustaa ja vähentää ilmaston kannalta.
– AGCLIMATE kehittää käytännön työkaluja maatalouden päästöjen mittaamiseen, seuraamiseen ja vähentämiseen sekä hiilijalanjäljen laskentaan.
– AgNUE selvittää, miten lannoitetyppi käytetään tehokkaammin, jotta päästöt ja ravinnehävikit vähenevät ilman että sadot kärsivät.
Viikin tutkimustilan SMEAR-Agri mittausasema on osana:
– ACCC:tä, joka on suomalainen ilmakehän ja ilmaston tutkimuksen lippulaivaohjelma
– INAR-ilmakehäkeskusta, joka HY:n ilmakehän ja maapallon järjestelmien tutkimuskeskus.
- Osaston luetuimmat
