Kun karkearehun sulavuus paranee prosentilla, lehmän metaanipäästöt pienenevät 1,5 prosenttia – "Siinä voittavat kaikki, sekä tuottaja että ilmasto"

Rehun hyvä sulavuus pienentää karjan metaanipäästöjä. 

Nurmikasviseoksia valittaessa huomio kiinnittyy monilla tiloilla vahvimmin satoeroihin ja talvehtimiseen, vaikka suurin taloudellinen vaikutus on usein sulavuudella, muistuttaa kasvinjalostaja Mika Isolahti Boreal Kasvinjalostus Oy:sta.

"Lypsykarjapuolella sulavuuden vaikutus tiedostetaan voimakkaasti, mutta lihakarjakasvattamoissa se saattaa jäädä vähemmälle huomiolle, vaikka vaikutukset tilan talouteen ovat yhtä suuret."

Sulavuudesta kertovan d-arvon nousu yhdellä grammalla rehun kuiva-aineessa parantaa lihanaudan päiväkasvua keskimäärin 2,6 grammaa. "Isossa yksikössä muutoksen taloudellinen vaikutus on suuri", Isolahti huomauttaa.

Satoerot lajikkeiden välillä ovat lopulta melko pieniä, suurimmillaankin kymmenen prosenttia. "Moni tekijä vaikuttaa paljon satoeroja enemmän. Esimerkiksi pellon huono kunto voi verottaa satoa jopa 50 prosenttia."

Isoimmat lajikkeiden väliset sulavuuserot ovat Isolahden mukaan timoteissa. Joillain tiloilla käytetään seosta, jossa on sekä aikaista että myöhäistä timoteita sekaisin. "Silloin rehun lopputuloskin on jotain siltä väliltä."

Isolahden mielestä suurilla korjuualoilla kannattaisi ennemmin käyttää kahta nurmiseosta, joista toinen perustuisi aikaiseen timoteihin ja toinen myöhäiseen. Näin korjuuaikaa laadukkaalle rehulle saataisiin noin viikko lisää, ja tasalaatuista rehua tulisi paljon. "Yksi seos riittää lähinnä silloin, jos korjuukapasiteettia on tosi paljon."

Sulavuudella on iso vaikutus myös märehtijöiden hiilidioksidipäästöihin.

"Eroja hiilensidontakyvyssä ei oletettavasti lajien sisällä lajikkeissa juuri ole. Nurmikasvilajien välisistä eroista Suomen olosuhteissa ei ole tutkimustietoa. Mutta kun ruokinnassa karkearehun sulavuus paranee prosentilla, lehmän metaanipäästöt pienenevät 1,5 prosenttia. Tämä kun kerrotaan lypsylehmien määrällä, vaikutukset ovat aika suuria", Isolahti huomauttaa.

"Siinä voittavat kaikki, sekä tuottaja että ilmasto."

Isolahti odottaa mielenkiinnolla Luonnonvarakeskuksen hiilensidontatutkimusten tuloksia. "Nautatuotannon hiilitaseen tarkasteltuun tarvitaan ehdottomasti kotimaista dataa."

Lajikkeiden sulavuuseroja voi vertailla virallisten lajikekokeiden tuloksista samoin kuin talvehtimista ja kuivuuden kestävyyttä.

"Markkinat ovat muuttuneet parempaan suuntaan, lajikkeiden ympärille tehtyjä seoksia on nykyisin aika hyvin saatavilla", Isolahti toteaa.

Kaikkiaan muutokset nurmisiemenmarkkinoilla tapahtuvat Isolahden mukaan hitaasti.

Viime aikoina merkille pantavaa on ollut kiinnostus sinimailasen käyttöön. Myös rehukattara on noussut esiin keskustelussa vajaan 20 vuoden tauon jälkeen, vaikka vanhoissa tutkimuksissa sen laatu jäi muita lajeja heikommaksi.

Englannin raiheinäkin kiinnostaa runsaasti, mutta sen ongelma Pohjoismaissa on heikko talvenkestävyys, Isolahti toteaa.

"Sekä viljely- että laatuominaisuuksiltaan hyvien ja nykyistä kasvilajistoa korvaavien lajien löytäminen ei ole helppoa."

Timotein suosio on perustunut sen laatuun ja viljelyvarmuuteen, mutta Isolahti uskoo, että muiden nurmikasvilajien osuus seoksissa kasvaa pitkällä aikavälillä.

"Nurmipalkokasvien, kuten apilan osuus kasvaa ja laskee vuorotellen hieman, on mielenkiintoista nähdä, mihin se asettuu."